IRC-Galleria

Vastaan seuraaviin kysymyksiin laulujen nimillä. Vastattuani haastan myös muutaman ystäväni mukaan. Tässä on niin paljon mietittävää että voin hyvin laittaa vahingon kiertämään. Listaan haastamani ihmiset omien vastausteni perään. Laulujen pitää olla yhden tietyn esittäjän.

En haasta, mutta teen. Ja joissain kohdissa sanottavaa on niin paljon, että laitan vain kappaleen nimen, mutta tarkoitan koko lyriikoita. Jos haluatte päästä paremmin perille päänsisäisestä maailmastani niin etsikää lyriikat käsiinne. :) Sääntöjen muokkaaminen on kuulkaa osa tällaisten hupia.


Valitsin Maija Vilkkumaan.

1. Sukupuoli?
-Suomen neito

2. Mikä on suurin unelmasi?
-Yksi

3. Mitä inhoat?
-Ei susta huomaa (koko lyriikat)

4. Millanen fiilis sinulla on nyt?
-Se pistää ajoittain itkemään

5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
-Mun elämä (kertosäkeen lyriikat lähinnä)

6. Mistä asioista pidät?
-Kesä (joko pelkkä nimi tai koko lyriikat)

7. Suurin pelko
-Ei ikinä sun (koko lyriikat)

8. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/poika-/tyttöystävällesi?
-Mä jään (koko lyriikat)

Oi! Minä osaan ajaa sitä kuorma-autoa! Osaan!

Okei. Komento takaisin. Ongelmani sen auton käsittelyn kanssahan on ollut lähinnä se, etten ole pysynyt kunnolla kaistalla yms. joten en ole voinut oppia myöskään mitään uutta, ennen perusasioiden kunnollista sisäistämistä. Mutta tänään minulla oli uusi ajo-opettaja, joka otti asiat rauhallisesti ja antoi selkeitä ohjeita. "Seuraavasta oikealle, vaihda vaihde, vilkku, käännä jyrkästi..." Opin varmaan enemmän kuin kaikilla edellisillä tunneilla yhteensä. Opin pysymään kaistalla, kääntymään paremmin kuin ennen, vaihtamaan vaihdetta vilkaisemattakaan vaihdekeppiä ja jopa painamaan sitä jarrua ilman, että auto nykäisee pysähtyessään. Huomenna taas ajelemaan, joten be warned. ;)

Huomenna illalla lähtö srk:n pääsiäisleirille. Viides sellainen peräkkäisinä vuosina ja aina on ollut mukavaa. Toivottavasti olisi nytkin. Tunnen vain itseni siellä niin ikivanhaksi, kun kaikki muut melkein tuntuvat vetäjiä lukuunottamatta olevan pari vuotta nuorempia. Vanhustunnettani lisää myös se, että tyttö, jonka oma isonen olin 2003 kesällä, on ensi kesänä isosten isosena riparilla. Ne kasvavat niin nopeasti. :) Hmh, kai minä sitten vain yritän sopeutua joukkoon ja vaikuttaa mieleltäni nuorelta. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olisi sitten taas tarkoitus kotiutua.

M pitkästä matikasta tulossa. Oh jeah! Kunhan nyt pysyisi siinä. Ja äidinkielen otsikkoaineesta sain 88 pistettä eli siitä olisi tulossa E. Go me.

Sainpahan vielä muutaman autokouluajankin varattua ensi viikolle. Kyllä kaikki taas menee putkeen. :)

Nyt voisi oikeasti mennä koululle katsomaan ne viimeiset yo-tulokset ja käydä vielä autokoulussakin varaamassa lisää ajoaikoja. Voi tätä tehtävien asioiden määrää.

Nappasin jostain ja korjailin kielioppeja. Oli tylsää vähän. Laitetaan nyt tännekin.

VOISITKO:
syödä hyönteistä?: Riippuu hyönteisestä. Ehkä.
hypätä benji-hyppyä?: Hmh, voisin.
hypätä laskuvarjohyppyä lentokoneesta?: Jep.
tappaa ketään?: Tuskinpa ilman omantunnontuskia.
lähteä jonkun kanssa treffeille vain hänen ulkonäkönsä takia?: Nääh. En.
olla kasvisyöjä?: En voisi ilman paljon itselleni merkitsevää syytä.
lyödä tuntematonta?: En kai. Ehkä läppäistä.
laulaa karaokea?: En ole ihan varma. Luultavasti vielä joskus löydän itseni laulamasta, mutta yritän välttää viimeiseen asti. :)
vetää ympärikännejä?: En. Aina pitää olla joku, joka taluttaa muut kotiin.
olla myymälävaras?: En.
puraista kirjastotätiä?: Riippuu kirjastotädistä ja minne pitäisi puraista. :)
huijata kokeessa?: Olen joskus harkinnut, mutta en.
iskeä jonkun poika/tyttöystävää?: En.
saada jonkun itkemään?: En tietääkseni ole ikinä saanut. Jos joku on joskus itkenyt takiani niin ilmoittakoon itsensä.
seurustella 10 vuotta itseäsi vanhemman kanssa?: Riippuu tyypistä.
valvoa koko yön?: Tehty. Valmis olen uusintaan, jos on hyvää seuraa.

USKOTKO:
itseesi: Joskus. Riippuu asiasta.
ystäviisi: Joihinkin.
kohtaloon: Joissain tilanteissa vain on pakko. Tai ehkä johdatus on parempi sana kuin kohtalo.
enkeleihin: Jep.
ufoihin: Siis lentäviin lautasiin vai avaruusolioihin? Ikinä ei tiedä näiden kysymysten kohdalla. En tiedä.
Jumalaan: Kyllä.
lottoamiseen: Mitä? Uskonko lottoamiseen? Kyllähän sieltäkin jollakulla aina tärppää.

Onko sinulla poika-/tyttöystävä?: Ei.
Oletko ihastunut johonkuhun?: :)
Oletko koskaan käyttäytynyt oudosti?: Minä vai? Hmm, annas kun mietin... Koko ajan?
Oletko tuntenut jonkun ystäväsi kauan?: Hyvistä ystävistä Lillan melkein yhdeksän vuotta.
Montako hyvää ystävää?: Monta, muttei ikinä liikaa.
Entä kavereita?: On niitä.
Oletko ikinä pettänyt ystäviäsi?: Kertokaa jos olen niin pyydän anteeksi. :(
Ovatko ystäväsi pettäneet sinut?: Valitettavasti. Pettää on kylläkin vahva sana.
Kenen kanssa itket mieluiten?: Yksin. Aina.
Kamalin tunne: Ahdistus.
Paras tunne: Onni ja rakastetuksi itsensä tunteminen. Joskus se yllättävä mielentila, jossa kaikki tuntuu selkeältä ja tuntuu, että ihmiskunnalla on edelleen toivoa kaikesta huolimatta.

Mitä toivot tulevaisuudeltasi?: Vaikka mitä. Mutta jos pääsisi matkustamaan jonnekin kauas joskus ja löytäisi "sen oikean" niin kelpaisi minulle.
Mitä pelkäät tulevaisuudessa?: Tulevaa ja tuntematonta.
Oletko onnellinen elämässäsi?: Yleisesti ottaen kyllä.
Haluatko lapsia?: Kyllä. Mielellään oikean henkilön kanssa vieläpä.

OLETKO KOSKAAN..? :
ollut niin humalassa, ettet oikeasti muista edellisestä päivästä mitään?: En.
jättänyt menemättä kouluun, koska satoi?: En.
ollut auto-onnettomuudessa?: Lasketaanko peurakolari?
potenut sydänsuruja?: Hmh.
pitänyt kaikki sinulle uskotut salaisuudet?: Tyhmästi muotoiltu kysymys. Olen ainakin yrittänyt.
omistanut mielikuvitusystävää?: Olen. Joskus minulla ei muuta ollutkaan kuin mielikuvitusystäviä. :)
ihastunut kaveriisi?: Kaveri on väljä käsite.
itkenyt elokuvan aikana?: Olen pari kertaa.
rakastunut opettajaasi?: En.
ollut latotansseissa?: En varmaan oikeissa.

LEMPI-:
väri: Tummanvioletti, viininpunainen, yönsininen, tummanvihreä ja musta. Miten niin tummia sävyjä?
bändi/artisti: Monta.
mainos: Ööh...
elokuva: Monta.
jäätelö: Riippuu vähän.
kaupunki: Suomessa Tampere, ulkomailla Lontoo. Elämäni rakkaudet. :)
juoma: Sanotaan vaikka jäätee.


Päivä vai yö?: Kumpikin.
Kesä vai talvi?: Äh, kesä varmaan, mutta pidän myös talvestä. Mikään ei voita pakkasöitä.

Viimeisin suudelma: *muistelee* Liian kauan siitä on.
Viimeisin lukemasi: Johanna Sinisalon novellikokoelma.
Elokuvateatterissa: Olisiko ollut se Brokeback Mountain?
Viimeisin syöty ruoka: Kylmä lämmin voileipä. Siis eilen se oli lämmin voileipä, mutta tänään jääkaapin jäljiltä kylmä sellainen.
Viimeisin soitettu biisi: Olisiko Within temptationin Our Farewell vapaaehtoisesti. Äiti on tässä jonkun aikaa soitellut minulle vanhoja euroviisukappaleita. ;)
Viimeisin ärsytys: Minun piti olla tekemässä jotain ja joku tuli keskeyttämään.
Viimeisin juotu juoma: Vesi.

Johanna Sinisaloa on hassua lukea. Vaikka tämän novellikokoelman (Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita), jota luen nyt, suunnilleen kaikki tarinat perustuvat johonkin vääristymään todellisuudessa tai outoon tapahtumaan keskellä arkista ympäristöä, syy säpsähdyksiini kesken tekstin ei ole juonenkäänteissä. En vain vieläkään ole tottunut lukemaan Tampereesta tapahtumien pääympäristönä. Normaalisti lukemissani teksteissä on aina tapahtumapaikkana jokin täysin kuviteltu paikka kuten Keski-Maa, Krynn, Maameri tai Narnia, sellainen paikka, jossa en ole ikinä ollut kuten Skotlanti tai Australia tai paikka, jonka tunnen päällisinpuolin, koska olen käynyt siellä kuten Helsinki, Lontoo tai Pariisi. Pystyn visualisoimaan paikan mieleeni ja kuvittelemaan tapahtumat sinne oikein mukavasti, vaikka en paikkoja niin hyvin tuntisikaan, koska mielikuvitukseni täydentää puuttuvat kohdat. Sinisaloa lukiessani kuitenkin säpsähtelen, koska monessa novellissa kuvataan Tamperetta, kaupunkia, jonka läheisyydessä olen asunut koko ikäni ja jonka tunnen kuitenkin paremmin kuin mitään muuta mahdollista tapahtumaympäristöä. Minusta on vain hassua että pystyn oikeasti näkemään paikat silmissäni. Tekstin seassa vilahtelee sellaisia sanoja kuin rautatieasema, Hämeensilta, Näsinpuisto, Pirkkala, Sorsapuisto ja Särkänniemi. Huh.

Taidanpa palata kirjan pariin jatkamaan säpsähtelyäni. :)

Kuuntelin eilen taas ensimmäisen kerran vähään aikaan Sonata Arcticaa. Voi että, kun alkoi tehdä mieli sen keikalle. Tänään kävin sitten katsomassa Sonatan kotisivuja ja sain selville, että se esiintyy seuraavan kerran Suomen rajojen sisällä kesäkuun lopussa Tuskassa. Olisikohan Tuskareissu nyt ihan pakollinen, että pääsisi taas takuuhyvälle keikalle?

Kemian kirjoituksista sanon sanasen vielä. Kävin katsomassa tulokset ja tällä hetkellä näytti siltä, että saisin kemian kuudesta tehtävästä yhteensä enemmän pisteitä kuin fysiikan kahdeksasta. Yhdestä kemian tehtävästä kuusi pistettä ja kolmesta viisi. Huh! Varmasti laskevat YTL:ssä.

Äh. Olen ihan sekaisin. Nukuin yöllä hassusti ja näin levottomia unia. Illalla mentyäni "nukkumaan" pyörin varmaan kaksi tuntia sängyssä ennen unen saapumista. Aamulla heräsin kauan ennen kellon soittoa ja olin puolihorroksessa, kunnes piti nousta ylös. Oikeastaan saksakin meni juuri siinä samassa mielentilassa. "Hmm, sataapas kivasti lunta tuolla ulkona." "Miksi tuo sama tyyppi ravaa koko ajan vessassa? Varmaan kolmas kerta sillä..." "Valvojan työ taitaa olla rankkaa opettajille, kun ei voi tehdä muuta kuin tuijottaa täyttä salia kirjoittavia oppilaita..." "Mitäköhän tuon edessäni istuvan tyypin tuolissa olevassa laatassa oikein mahtaa lukea?" Ja niin edelleen. Nuo siis esimerkkeinä ajatuksieni kulusta kirjoituksen aikana. Kahdeltatoista alkoi porukkaa lähteä salista ja minä en ollut vielä edes aloittanut ainetta. Päässäni soi hämäriä lauluja aina Maija Vilkkumaan ja Lounatuulen laulun kautta Rammsteiniin. Ei se Rammstein mitään, jos se olisi soinut päässäni saksaksi, mutta minulla sattui soimaan se suunnilleen ainoa englanninkielinen lause siltä tuntemistani kappaleista. "We are living in America, America..." Niin juuri.

Lisäksi unohdin tarkkailla, että tapahtuuko valaistuksessa jotain muutoksia auringonpimennyksen aikana. Pahus. Ai niin, ja minulle tuli jotain hirveitä novelliviritelmäideoita siellä salissa, mutta eihän niitä siellä voinut toteuttaa.

Kotiin tullessani kaulakoruni lukko oli jälleen kerran vasemmalla ääriasennossa. Hmh.

Olen erittäin hämmentynyt, koska en edelleenkään osaa määritellä itseäni joko tieteelliseksi tai taiteelliseksi persoonaksi. Katselin taas jossain vaiheessa avo-testini tuloksia ja se väittää minua hitusen enemmän tieteelliseksi. Tässäpä siis, mitä sanotaan minun tyyppini henkilöistä:


I-tyypin ihmiset (tieteelliset) ovat kriittisiä, eritteleviä, älyllisiä ja loogisia. He ovat uteliaita ja haluavat ymmärtää ilmiöiden syitä ja löytää ratkaisuja ongelmiin. He arvostavat tiedon hankkimista ja opintoja. He ovat itsenäisiä ja haluavat usein työskennellä yksin omaan tahtiinsa. He ovat kiinnostuneita teoreettisista ja soveltavista tieteistä ja hakeutuvat etenkin tutkimus- ja tuotekehittelytehtäviin.


A-tyypin ihmiset (taiteelliset) ovat taiteellisia ja luovia. He pitävät tehtävistä, jotka antavat mahdollisuuden ilmaista itseään ja käyttää mielikuvitustaan. He ovat omaperäisiä, itsenäisiä ja emotionaalisia. He eivät pidä rutiinityöstä ja tiukoista säännöistä. He suuntautuvat taiteellista ilmaisua tai tulkintaa vaativiin tehtäviin.

Nuo ovat molemmat niin minua itseäni, etten osaisi valita vain jompaakumpaa. Hassua, koska nuo määritelmät kuitenkin tuntuvat olevan aika kaukana toisistaan.

Olisi joskus hauska tietää, millaisena muut ihmiset minut oikeasti näkevät. Sinä haaveksivana romanttisena hörhönä, faktoissa pysyvänä tiukkiksena vai kumpanakin. Hmh.