Perinteinen syysmasennus on alkanut! Ei huvita mikään, väsyttää ja ulos pitää kohta pistää jo jotain muutakin kuin T-paita. Ensimmäisen kerran syksy iski minuun tänään. Aamulla heräsin sikeästä unesta kellonsoittoon, olin väsynyt koska ulkona oli pimeä ja aivoni uskottelivat minulle, että on yö. Töissä oli ihan tyhmä päivä; väsytti ja nälätti ja vitutti. Kotona on tylsää ja angstista. Ulkona on kylmä ja pimeää. Hyi että! Ens viikolla on luvattu jopa lunta tulevan. Se lienee tosin meteorologien keskenäistä läppää...
Mennyt kesä on ollut mahtava, paras pariin vuoteen. Kuitenkin ajatus siitä, että vasta kahdeksan kuukauden päästä koittaa seuraavat lämpimät kesäpäivät saa mielen maahan. Ja älkäähän huolestuko, tämä ei ole mitään syvää depressiota vaan pelkästään pieni purkaus harmituksesta, että kesä loppuu. Onhan syksyssä jotain hyvääkin: esim. kauniit värit ja tietoisuus siitä, että on parituhatta muutakin, jotka voivat hakea sympatiaa ripittäytymällä syysmasennuksestaan.
Huomenna pitää muistaa ostaa sukkia!