Päiväkirjan teko alkaa jossain vaiheessa tympäisemään kunnolla ja niin on jälleen tapahtunut. Erityisesti jos ei ole päivästä mitään mainittavaa kerrottavaa, tuntuu kirjoittaminen puulta. Noh, enää kymmenisen päivää jäljellä, ehkä minä sen kestän.
Heräsin yksin asunnossa. Näin tapahtuu hyvin harvoin. Kahvia, aamupalaa, leffaa, musiikkia, jumitusta, koneellaoloa, kissojen ruokkimista, suihkussakäyntiä...
Kolmen jälkeen lähdin Helsinkiin jännittäen toimiiko Ainolan aseman lippuautomaatti. Toimihan se, ihme kyllä! Helsingissä sain odotella hetken seuralaisiani ja päädyin Rautatieaseman Pullmanniin yksille. Noh, onneksi ei mennyt kauaakaan kun Linda ja Alli minut hakivat sieltä pois ja aloimme suunnitella ruokapaikkaa. Italiailainen pizza-paikka löytyi Kampin yläkerrasta, vaan eipä ollut kovin kaksinen ruoka.
Sitten takaisin rautatieasemalle ja junalla Pasilaan. Pasilassa koukkasimme Fallun matkaan ja teimme matkaa ihmismeressä Hartwall Areenalle. Tapahtuma oli vähän erikoisempi: Harry Potter ja Viisasten kivi näytettynä isolle screenilla sinfonia-orkesterin säestämänä. Heti alkuun kapellimestari kertoi, että on suotavaa reagoida ja näyttää tunteensa elokuvan aikana. Eli rautalangasta väännettynä: pahiksille buuattiin ja sankareille hurrattiin. Niin ja tietysti Alan Rickmanille.
Väliajalla näimme Juliaa ja ostimme pienet sipsipussit, limukkaa ja sidukkaa. Katsomoon ei kuitenkaan saanut viedä alkoholijuomia, joten jouduin tekemään pienen urheilusuorituksen, sillä viimeinen "jatkuu"-kuulutus oli juuri tullut. Vaan täytyy sanoa, että oli kerrassaan hieno spektaakkeli!
Sitten Pasilan rautatieasemalle ja junan odottelua tunti. Lähdimme takaisin keskustaan ja samaan Pullmanniin yksille mistä lähdinkin. Sitten väsyneenä kotiin.