Sä katsot mua sängyn laidalla, et taida olla tiellä kaidalla.
Ja nyt jos puhun tunteista, pois housut revit punteista
ja valuutalle annat vastineen.
Vaan tuskin suuta avatuksi saan, oon sulle yksi ruutuun ruksi vaan.
Ei soimaa edes omatunto kun kyseessä on mieskunto.
Vai mihinkä mies joutuis lastineen?
Voi säälittävää, räävitöntä miestä!
Tuskin mikään täällä ilmaista oisikaan.
Ja muuten kuin märkänä hiestä,
hän miten itseään ilmaista voisikaan?
Tää elämä on liian haurasta kun työstän susta naista vaurasta.
Korvaani puhku, puhalla ja vaarojenkin uhalla
mä täytän sut kuin vaasin punaisen.
Sä katsot mua sängyn laidalla, mä jäljet yön taas peitän paidalla.
Ei hommat jääneet puolitiehen, lopussa kiitos seisoi. Miehen
musta teki jälleen apu naisen.