IRC-Galleria

Perjantain baarikierros oli sikäli onnistunut ettei kukaan tullut uhkailemaan ja taksikuski oli perin mukava.

Pienet alottelut Keravalla ja saunomiset ja sitte Helsinkiin. Baarikierrokseemme kuului nämä loistavat ravitsemusliikkeet: Bar Chaplin, Sling In, Shot Bar, Iguana, On the Rocks sekä Kaivohuone. Viina maistui pitkästä aikaa ja hauskaa oli.

Nautiskellessamme pahoja hodareita (vai mitä olikaan?) Mikonkadun Amarillon edustalla, edestämme juoksee kaksi tyttöä hirveää ravia ja toinen pudottaa lompakkonsa. Tietenkään niitä ei saa enää kiinni, mutta tutkittua lompakkoa, löydämme kirjastokortista tämän ruotsalaisnaikkosen nimen ja Aki urheasti soitti 020202 ja sai tytön langanpäähän. Hetken päästä nämä kiitollisuuteen pakahtuneet tytöt noutivat lompakon poijes. Tuli hyvä mieli! :)

Matkalla Kaivohuoneelle eteemme osuu jälleen yksi lompakko. Tällä kertaa omistajanaan aasialaisäijä, jonka tunnistimme juuri ohi talutetuksi kaiffariksi. Kuitenkin totesimme, että päivän hyvä työ on tehty ja että emme saisi tätä ilmeisen huonokuntoista aasialaista enää kiinni, jätimme lompakon Kaivohuoneen portieerin huostaan. Noutakoon sieltä!

Tänään krapula, huomenna töitä: näin se menee!

Mäntsälässä nähtiin taas onnettomuuksien onnettomuus, tai no okei, ei nähty, mutta oltiin paikalla ennenkuin medihelit ja ambulanssit pärähti paikalle. Vartiointifirman auto oli nimittäin törmännyt moottoripyörään. Securitas f-a-i-l! Toivottavasti kuitenkin pyöräilijä selviää, eikä käynyt pahemmin.

Olispa jo perjantai, nyt on ihan liian paljo töitä ja liian vähä alkoholia. Perjantaina kuitenkin syvänmerensukellus Helsingin yöelämään ja täys nollaus. Luvassa olis jälleen 'yhdet mahdollisimman monessa paikassa'-tyylinen kierros. Mahtaa tulla mukavaa. :D

Perjantaina lähtee myös jotain muuta kuin käsistä. Nimittäin tukka mustine väreineen. Musta tukka on palvellut minua jo 5 vuotta (- vitun intti-aika) ja koska ylenpalttinen värjääminen tulee harmilliseksi niin lompakolle kuin hiuksillekin, on väristä pakko luopua.

Päivän biisi: PMMP - Koko show (soinu koko päivän pääs!)

Minusta olisi aivan loistava idea K-Citymarketille ja miksei muillekin liikkeille, että kun liike suljetaan (esim. tänään 18:00) niin sillä kellonlyömällä kassojen yltiöystävällinen käytös loppuu myös. Eli näitä loppuja taliaivoja, jotka eivät voineet tulla aiemmin kauppaan ja säntäilevät sulkemisajan jälkeenkin vielä haalimassa lisää ostoksia kärryyn palveltaisiin mahdollisimman epäystävällisesti, suorastaan paskasti. Tämä opettaisi ihmiset tulemaan aikaisemmin kauppaan ja toisaalta kassahenkilö saisi purkaa koko päivän aggressionsa viimeisiin asiakkaisiin.

Niin, itseni puolesta en tässä suinkaan puhu, ainakaan tämän sunnuntain kohdalla, sillä tämä ylimääräinen istuminen tietää vaan tuplana lisää ca$hia!!

Ah, oiskohan se siinä? Ehkä...

Herätys 05:00 ja järkyttävän väsymyksen keskeltä syöksähdän pakonomaisesti uuteen työpäivään armottoman vitutuksen kourissa. Kuudeksi töihin ja yhdeksän tuntia taistelin väsymistä vastaan ja sitte kotiin. Toivon tosiaan että tää oli tän kesän vika kuudenvuoro, aamuvuorot ei vaan oo mun juttu! Etenkään näin yheksän työpäivä-putken keskellä.

Airismaan kanssa rupattelua, äidin kanssa lounastelua ja Perttulin kanssa kahvittelua. Lisäksi sain tänään tietää Radio Suomen välityksellä, että omenansiemenissä on syanidin sokeriyhdistettä. Eipä tässä kai muuta oo sydämellä.

Päivän biisi: Mariska - Balladi

Niin se vaan on todettava, että kesälomat on nyt lusittu ja huomenna on paluu työhön. Ei yhtää innostais, masentavaa. Kaikenlisäks täl viikolla ois tiedossa 2 kuuden aamua mikä tietää heräämistä klo 05:00, mikä tuntuu jo nyt sellaselta päivänpilaajalta että ei oo tosikaan.

Tänään on ollu muutenki tosi masentava ja tylsä päivä. Ei oo huvittanu tehä oikee yhtään mitään. Kävin ostamassa sipsipussin ja katoin 'Halloween 6:n'. Siinä päivän kohokohdat! Wow!

No onneks huomenna on pehmeä lasku työelämään: kevyt 5 ja ½ tuntia. Muuta hyvää sanottavaa en töistä sitten keksikään. En nyt.

Voi vittu! Noin. Nyt koitan olla lopputekstin käyttämättä lainkaan voimasanoja, sillä aiheenani tässä tekstissä on alati lisääntyvä tosi-tv. TV:n tarjonta on huonontunut radikaalista sen seittemänsadan "tosi"-tv ohjelman myötä. Äsken tuli viideltä kanavalta tosi-tv:tä, mieluummin katson vaikka kuinka saatanan (hups! lipsahti) ihmeellinen on NicerDicer tai ne tyköistuvat rintaliivit. Mutta tosi-tv! Yök!

2000-luvun alussa alkoi tosi-tv yleistyä mm. sellaisilla ohjelmilla kuin Big Brother ja Selviytyjät, ja tämän päivän tarjonta on lähes pelkkää tällaista samaa paskaa (vahinko, vannon!). Metsästetään huutokauppoja, kunnostetaan asuntoja, kuntoutetaan lihavia, kokataan kilpaa, vieraillaan kaikissa mahdollisissa häissä, haetaan morsiota unelmien poikamiehille ja paskalta haiseville maajusseille, etsitään huippumallia, uutta irtohymy popparia tai huonointa kuskia. Tämän lisäksy tutustutaan mm. poliisien, sairaanhoitajien, lentokenttähenkilöstön, palomiesten ja matkaoppaiden työhön. Voi vittu (sorry).

Ei jaksa kiinnostaa kun koko maailman ihmiset on vähintään kerran esiintynyt jossain tosi-tv-ohjelmassa, jotka ovat suurimmilta osin käsikirjoitettua nyyhky-paskaa. Onko selviytyjät yksin autiolla saarella, jossa on kymmeniä kameroita, ohjaajia, äänitarkkailijoita sun muita. Onko todellakin niin, että jokaisessa kokki-ohjelmassa jokaisen kilpailijan ruoka-annos valmistuu samaan aikaan viimeisellä sekunnilla. Se on varsin mielenkiintoista ettei yksikään ole valmiina esim. minuuttia ennen aikamäärettä.

Jopa suuresti arvostamani Gordon Ramsey on lähtenyt mukaan valtakulttuuriin ja lyöttäytynyt ainakin kymmeneen eri ohjelmaan. Jostain Jamie Oliverista puhumattakaan. Joskin herra Oliver voi puolestani muutenkin työntää oliiviöljypullon perseeseensä.

Vai pitäisikö tästä olla kiitollinen? Ennen elettiin fiktiivisessä maailmassa kaiken maailman sitcomien ja dekkarisarjojen keskellä. Nyt tosi-tv tarjoaa meille AITOJA ja LUONNOLLISIA ihmisiä. Minä itse olen ainakin itse aina halunnut nähdä kuinka rekkakuskit sompailevat jäällä tai kuinka 40-vuotias yksinhuoltaja äiti saa uuden ilmeen vain uusimalla vaatekertansa ja leikkelemällä naamaansa. Ahaa, ei sarkasmi pure vai? Antaa olla sitten...

Entä onko se tosirakkautta jos viiden kameran surratessa ja mikinpitäjien köhiessä vieressä Unelmien poikamies löytää elämänsä valitun. Sitten kun kameraryhmä on poistunut ja kertakäyttöjulkisuus on heitetty paperikoriin, voi tyttö hyvillä mielin jättää tämän "unelmien prinssin" ja siirtyä sen oikean etsintään seuraavaan ohjelmaan.

Mutta ehkä tämä riittää tästä aiheesta. Ja ties vaikka joutuisin pyörtämään kaikki väitteeni kun minut nähdään sammuneena Big Brother talon vessassa tai koomisesti kellahtavan veteen Wipeoutissa. Totta vai tosi-tv:tä?

Ei ole syytä huoleen, tässä tekstissä ei provosoida kiihkouskovaisia, vaan kyseinen otsikko on PMMP:n kappaleesta.

Eilen Tavastialla olimme seuraamassa PMMP:n huikeaa lavaesiintymistä kera Lindan, Jennan ja Akin. Täytyy sanoa, että energiaa keikalla riitti Mira Luodin flunssasta huolimatta. Ja kuka uskaltaa enää heittäytyä yleisön kannateltavaksi -no ainakin Paula ja Mira.

Näitä tapahtumia ennen metsästin Helsingistä kauhuklassikoita onnituneesti ja seurueemme käväisi saksalaisessa 'Rymy-Eetu'-ravintolassa syömässä. Kyllä saksanpoika osaa! Eipä jäänyt nälkä ainakaan makkaroista, hapankaalista, perunasalaatista sekä lettu-jälkkäristä. Ei tod.!

Ainoa heikko puoli ravintolassa oli sen suht yrmeä tarjoilija, jolla oli selvästi huono päivä. Samainen tarjoilija aiheutti Lindalle noloja tilanteita ilmestyessään hänen taakseen aivan vaiti, juuri kun Linda oli huomauttamassa ruokalistan kuvan avonaisesta sepaluksesta. Tilannetta ei pelastanut ainakaan se, että kun tarjoilija seuraavan kerran aavemaisesti oli ilmestynyt Lindan taakse, Linda tokaisi juuri: "Se varmaan suuttui ku mä en syöny sitä ruokaa loppuun."

Oli kuitenkin onnistunut ilta, joskin hameväki joutui lähtemään tänään aikaisin koulutielle. Nyt minä syyhkäydyn mökille viikonlopuksi, viettämään rapujuhlia (jaksaako maksa vielä?)

Joo ja tosiaan kiitos VR, olet minulle jalan velkaa!

Päivän kappale: PMMP - Pariterapiaa

Nonniin, tulipa käytyä Helsingin Pitäjänmäessä sitten Alangon live-levyn äänityksissä. Mukana pieni, intiimi studio, jossa bändi oli "samalla tasolla" 40 hengen yleisön kanssa. Kerrassaan mahtava keikka, vai voiko Alangolta muuta odottaakaan?

Miltein 3 tunnin setti kera skumppa-tarjoilun, joten kyllä siinä sai 15 eurolle ehdottomasti katetta. Bändillä tuntu olevan hyvä fiilinki päällä (johtuen tosin ehkä siitä, että astuvat lauteille seuraavan kerran vasta marraskuussa) ja Ismo Alangon keikkaeläytyminen ei kyllä petä koskaan! Hyytävin hetki oli 'Taiteilijaelämää'-biisin keskellä, jolloin mies tulee riehumaan yleisön sekaan, tulee 30 cm päähän, katsoo suoraan silmiin ja laulaa. Hui kauhistus!

Keikasta mentiin Akin kanssa toipumaan On the rocksiin, joka sekään ei petä koskaan. Vieläpä maanantaina on aina tarjolla vähän halvempaa juomaa.

Jouduimme valitettavasti taas toteamaan, että Aki vetää puoleensa mitä oudoimpia laitapuolen kulkijoita. Molemmat kohtaukset tapahtuivat tupakanpummauksen merkeissä. Yöllä taksitolpalla tuli yksi piripää pummimaan röökiä Akilta, joka ei tätä nautintosätkää antanut. Herra totesi aggressiivisesti mm. "Tänään on mun syntymäpäivä, mä kuolen tänä yönä" ja "Sä kuolet tänä yönä". Sitten hän paiskasi Akin nakkisämpylän vihaisena maahan todeten samalla "Tukehdu purilaisees!".

Toinen tapahtuma sattui tänään Forumin edessä, jossa kolmen spurgun paskanen jengi tuli röökiä anelemaan. Pääspurgulta ikimuistettavimmat lauseet olivat "Mä en anna armoa" ja "Meit on tässä kolme". Saivat röökinjämät ja niin tämä ennestää turpaan saanut jengi häipyi Helsingin lievään tihkusateeseen.

Seuraavan kerran tulee varmaan keikkaraporttia PMMP:n konsertista, joka sekin sattuu olemaan tällä viikolla.


Päivän biisi: Ismo Alanko - Tukahdutettu tango

"Älä kuljeta kättäsi pitkin mun reittäni,
ellet ole valmis kuolemaan kanssani.
Minä olen vakava, elämäni on takanani,
eikä multa puutu mitään mitä sä voisit antaa."

En vaan jaksanu poistuu tänään mihinkään ulos. En kerta kaikkiaan. Kun kerta kesälomakin alkoi eilen niin mihinkäs tässä ois tullu mennyksi. Neljä seinää ja musiikki <3

Huomenna sen sijaan otetaan ryhtiliike ja painutaan Akin (kulkenut täällä myös nimellä 'Nöyhtä') kanssa livelevyn äänityksiin Helsinkiin. Meillä nääs kävi mäihä. Suuresti kunnioittamamme artisti, Ismo Alanko, päivitteli Facebookissaan, että mies äänittää livelevyn ja nelkyt ekaa siihenJAsiihen osoitteeseen nimensä laittanut pääsee mukaan. Katsoin, että postaus on tullut 6 minaa sitten ja äkkiä soitto Ryytiläiselle että onko aikaa ja rahaa (15€). Asia luisti mukavasti ja pääsimme keikalle ja näin ollen mölyämään levyllekin.

Mutta tästä päivästä nyt on turha kirjotella yhtikäs mitään, turha päivä. Ehkä sitten tiistaina krapuloissani kerran keikan kulusta, mikäli meidän nimet nyt sattuvat sieltä vieraslistalta löytymään. Pessimisti kuittaa.

Tänään oli vihdoin se päivä jolloin raijattiin kaikki mua vastaan kääntynyt elektroniikka pois jaloista kuleksimasta. Sitähän tässä vuosien varrella onkin kertynyt...Lähtöpassit sai kaks kontti-tietokonetta, 2 näyttöä, parit näppikset, mikro, tulostin, 3 kasettimankkaa, levari, pari pölynimuria, televisio, videot ja 2 digiboksia. Huhhuh!

Kodin täydeltä elektroniikkaa!

Vaikka nyt en suurtakaan urakkaa tehnyt, niin se pieni fyysinen työ riitti ja sai meikäläisen hien virtaamaan solkenaan. Huonon kunnon piikkiin?

Kuin sattumalta mun työpäivä huipentu siihen, että kannettii arkkupakastia paikasta A paikkaan B. Hikihanat avautuivat jälleen. Oon käyny jo kaks kertaa suihkus tänään, nyt saa riittää! Kuivatkoon hiet huomisaamuun!

Päivän biisi: Leevi and the Leavings - Onnelliset


(PS. huomen alkaa kesäloman vika viikko, voi jee!)