IRC-Galleria

Olen kovin itsekriittinen ihminen. Ajattelen ensin muita, sitten itseäni. Itseluottamukseni horjuu tämän tästä. Olen pohjimmilta kovin ujo. Sitten tulee syntymäpäiväni kerran vuodessa ja saatan jo heikkona hetkenä nostaa itseni muiden yläpuolelle. Mutta vain tämän ainoan kerran, kerran vuodessa.

En väitä, että olisin kerran vuodessa totaallinen mulkku, itsekäs kusipää, vaan tänä päivänä vuodessa tuntuu siltä, että "hei, enhän mä nyt ihan turha ihminen ehkä olekaan". Se tuntuu perin hyvältä jopa. Harmi, että synttärit on vaan kerran vuodessa. Tai harmi, etten saanut taaskaan itseluottamusta lahjaksi. Kuitenkin tämä on vuoden se päivä kun olen sujut itseni kanssa ja uskallan ohittaa epvarmuuteni mielessäni. Harkitsin tänään jopa oman videoblogin perustamista. Mutta enhän minä ole tarpeeksi kuvauksellinen... eihän mulla riitä juttuja kerrottavana... ketä kiinnostaa mun jutut... en ehkä edes osaa editoida tarpeeksi hyvin...

Jumalauta mä oon vanha! Viime vuonna luulin, ettei ole mitään vanhempaa kuin 22 vuotta täyttänyt, mutta sitten tänään, BANG, 23 tuli mittariin. Vaikkei minulla varsinaista peterpan-maista asennetta aikuisuuuteen olekaan, niin väitän kyllä että henkinen kasvuni tuskin tulee tästä enempää aikuisuuteen vivahtamaan. Ja hyvä niin. Tai sitten tämä on vaan tätä perus teinikapinaa järjestelmää vastaan.

Lindan seurassa rauhallinen kotipäivä. Viltsu kävi kahvittelemassa. Mummi kävi kahvittelemassa. Lauantain yksinäisen baarikierroksen jälkeen ei kyllä olisi vieläkään kahvia sakeampi maistunutkaan. Mutta viikonloppuna olisi luvassa Tuparit / Synttärit! Mahtaa tulla melkoiset juhlat, vaikka eihän nyt minua tarvitsisi juhlia . . . ;)