Tässä tekstissä ympyrä sulkeutuu kuin tyhjentyneen Vergi-pullon korkki. Kolmen päivän ryyppyputki on takana ja samalla todistimme Agistuksen kanssa olevamme vielä nuoria idiootteja, ei täysikasvuisia. Ei missään nimessä.
Samoilimme Akin ja Jennan kanssa Tavastialle kahdeksan pintaan, jossa taiteilija Samuli Putro aloitti keikkansa muutaman tunnin perästä. Miehellä oli mukaansatempaava lavakarisma ja nipullinen helvetin hyviä kappaleita. Uusimman levyn lisäksi kajahti ilmoille mm. sellaisia helmiä kuin Hoidetaan kämppä Berliinistä, On elettävä huolella, Älä sammu aurinko, Anna nyt, Arktiseen limboon ja Mitäpä jos. Tuoreimman levyn hienoimpiin helmiin lukeutui Kellot kappelin, Milloin jätkät tulee, Taitekohdassa ja Totutusta poiketen. Herra Ryyti sai myös koko Tavastiallisen ihmisiä tietämään, että on työtön....
Jenna varjeli seuraavaa työpäiväänsä ja lähti miltein heti kotiin keikan jälkeen, paitsi käytiinhän me siinä jossain yhillä... Me jatkoimme Akin kanssa hyvillä mielin, täynnä nuoruuden intoa Milliklubille, jossa hengailimme muutaman tunnin.
Lauantai-aamu alkoi hivenen pahoissa oloissa, mutta siinä päivän mittaan sitten tuli haukattua raitista ilmaa ja luokattoman kallis lihapasteija merenrantakahvilassa, ja pääsi taas kisakuntoon. Kirjanjulkkareihin Järvenpäähän siis kuuden jälkeen ja humalatila päälle taas. Tuttuja naamoja, Jekkua, herra kirjanjulkaisijan konsertti, Korona & Carisma ja bussilla kotiin. Järjen äänenä mukana sompaili Tötsy-Tetsu.
Kokemuksena varsin avartava tämä ns. Vergi-trilogia, mutta voin luvata ja vannoa etten hetkeen koske alkoholipitoisiin juomiin. Kiitos ja kumarrus!