IRC-Galleria

Jännittää. Pelottaa. Hykerryttää. Ihmetyttää. Odotuttaa. Edessä oleva muutto saa paljon aikaan, ja nämä edellämainitut sanat ovatkin omiaan kuvaamaan tätä sunnuntaipäivää.

Varsin sekava päivä, ruokakaan ei maittanut. Se jos mikä on minulle merkki siitä, että jokin on vinksallaan. Tänään aloitin katsoa uuteen kämppään muuttavia tavaroitani. Vaikka siinä jätesäkkikin välillä heilui, mieleni nostalgioitui väistämättä. Olen asunut tässä samaisessa asunnossa 23 vuotta, 2 kuukautta ja 9 päivää. Tässä asunnossa olen oppinut puhumaan, kävelemään, elämämään. Täältä olen saanut kaiken mitä elämääni tarvitsen. Tässä asunnossa on vilissyt lukuisia kavereita joiden kanssa ollaan tehty vaikka mitä; autoleikeistä, pokémon-korttipelien kautta ryyppybileisiin. Asunnon joka nurkkaan on pesiytynyt aimo kasa ajankultaamia muistoja. Osa lähtee mukaani, osa jäävät seinien kerrottavaksi.

Järvenpää. Vaikka muutto Järvenpäähän on vasta edessä, liittyy kyseiseen kaupunkiin minulle jo paljon muistoja. Järvenpäähän tutustuin tarkemmin kun aloitin kymppiluokan siellä vuonna 2007. Silloin sain paljon; purevista talvi-viimoista Järvenpään kulttuuriperintöön kuuluviin asumuksiin. Amis-aika alkoi loppukesästä 2008 ja jatkui kevääseen 2011 asti. Tälle aikavälille mahtuu satoja hauskoja muistoja kera amistoverien, liittyvät ne sitten itse Ammattiopistoon tai kouluajan ulkopuolelle keskustaan. Niistä saisi vaikka kirjan aikaan kuinka me kuusi koheltajaa jätimme jälkemme tuohon kaupunkiin. Ja kuinka kaupunki jätti meihin.

Mahtuuhan Järvenpäähän myös vitutusta ja jännitystäkin; autokoulun ajot suuntasivat usein Jäken keskustaan ja myöhemmin hyvästelin Lindan joka sunnuntai Järvenpään rautatieasemalla inttikuteiden painaessa niskaa.

Nyt on kuitenkin aika kääntää uusi sivu elämässä. Aloittaa puhtaalta pöydältä. Viljellä karmaisevia kliseitä. Muuttaa Järvenpäähän ja jatkaa näitä loistavia muistoja mitä minulla on kaupunkia kohtaan.

Päivän biisi: PMMP - Heliumpallo