IRC-Galleria

Hyvää päivää. Olen kaksikymmentäkolme-vuotias poika Järvenpäästä. Olen outo. Olen musikaalinen. Olen mietteliäs. Olen hauska. Olen ujo.

Tämä varmasti riittää hyvin pohjustukseksi tulevaan. Huhtikuussa 2009 haastoin itseni pitämään päiväkirjaa täällä koko kuukauden ajan. Historia toistaa vitsejään; tämän syyskuun lopusta lokakuun loppuun on luvassa samaa tavaraa, saman pojan elämää, eri elämäntilanteessa.

Idea on siis vanhaa perua, mutta tälläkertaa raikkaan keväisen ilman sijasta saatte tarkastella elämääni syksyn ja loskan keskellä. Tai miten niin te? -Lähinnä teen tätä omaksi ilokseni, koska minusta on äärimmäisen mukavaa "sitten jälkeenpäin" tutkiskella kirjoituksiani, eritoten kaikenkattavaa päiväkirjatekstiä joltain ajalta. Mutta kuten sanottua, idea on vanha, mutta kipinä siitä syntyi kun lueskelin maineikkaan sanoittajan, Juice Leskisen, päiväkirjaa 'Kuka murhasi rock'n'roll-tähden' (suosittelen lämpimästi!) Otsikko puolestaan on repäisty Ismo Alangon samannimisestä kappaleesta.

Niin, Juice, Alanko... musiikista tulen puhumaan varmaan paljonkin. Ryyppyseikkailuja tulen raottelemaan. Harmaata (mikä on tänä vuodenaikana hyvinkin kuvaava termi) arkea tietysti myös. Valitusta tulee varmaan löytymään teksteistäni. Edellisellä kerralla pyrin täsmällisyyteen kirjoittamalla joka päivä uuden tekstin, mutta ehkä tällä kerralla kriteeriksi riittää, että kirjoitan joka päivältä. Sehän olisi turhauttavaa keskeyttää herskyvät bileet vain uppoutuen blogi-merkintään. Täten siis kirjoittelen tänne kun lystään, mutta suurimmilta osin saman päivän ajalta.

Koska tämä alustus sai melken kansalliseepoksen alkupuheen mittasuhteet, olisi noloa kirjoittaa tänne tästä päivästä, joka oli täynnä vain nälkää ja vitutusta. Ehkä on parempi aloittaa sitten parempi arjenpenkominen huomisesta, jolloin olen luvannut viettää iltaa vähän kaikkien kanssa. Nyt on syytä lopettaa tämä jo ennestään rönsyillyt ja sivuteille harhaillut teksti.

...jatkuu...