Tänään oli huomattavasti parempi päivä. Aamulla kassaltakin tuttu bussikuski kurvaili paikalle hyvissä ajoin ja oli täten perilläkin ennen aikojaan. Kerkesin siis vallan mainiosti syömään aamupalan ja painella rauhassa töihin.
Työpäivä oli tuttua kauraa, mitä nyt pikkutyttö pissi kassan päätyyn. Noh, reipas isäukko hoiti päädyn asialliseen kuntoon. Tämä oli muuten hämmästyttävä tapaus; hän puhui tytölle sujuvaa suomea, mutta minulle hän kommunikoi englannilla. Ehkä ulkomuodossani on jotain amerikkalaisen kusipään vikaa. Mene ja tiedä.
Rauhaisa bussimatka kotiin Alangon tahdittamana. 'Sisäinen solarium' se vaan on hyvä levy! Kotona sain vihdoin syödäkseni. Ja vieläpä Lindan herkullista riisiä ja kanakastiketta, kyllä taas kelpasi. Nyt odottelen samaista neitiä kotiin joogasta, jossa hän rauhottui Helsingissä.
Aki soitti ja kertoi kitaransa vääntävän itseään jatkuvaan epävireeseen. Täten joudun siis ylihuomenna ottamaan bussimatkalle ja tästä mökille 2 kitaraa sekä julmetun mainoisen laukun. Voi olemattomia haba-parkojani!