IRC-Galleria

Juice Leskinen Grand Slam - Boogieteorian alkeet (1983)

Tässä levy-arvostelussa sukellamme oppitunnille boogieteorian alkeista 17 kappaleen verran. Alaotsikkona levyllä on 'peruskoulun ala-astetta verten -lyhyt oppimäärä'. Ehdottomasti Leskisen parhaimmistoon kuuluva albumi!

Levy alkaa tosin varsin heikosti löyhällä bändinesittely-kappaleella Boogieteorian alkeet, mutta jo seuraava minihitti nostaa levyn tason korkealle. Eesti (on my mind) no loistava kappale terävine sanoineen, lelu-urkuineen ja yksinkertaisesti hyvine fiiliksineen. Seuraava kappale sukeltaa Naantalin tulliin. Biisi on Labradorinnoutajan vapaapäivä ja se kertoo pistävästi tarinaa kuinka juoponnäköisiä muusikoita ratsataan, mutta hienot pukuherrat jätetään suosiolla tonkimatta.

"Naama on tiukka sen, haukunpa hiukkasen", viskaali osottaa
"Huumetta väskystä", isännän käskystä, noutaja posottaa
Puhdasta, kliinistä, amfetamiinista tehtyä ainetta
Lastia ohentaa täytyy ja kohentaa soittajan mainetta.

Kappale KK pyörii armeijateeman ympärillä lapsenmielisellä sävellyksellä varustettuna, kun taas levyn heikoimpiin kuuluva raita Poliisikouluun tökkii perusrokkina. Yksitoikkoinen on myös kappaleen Elämänura sävellys, mutta sanoituspuoli sen sijaan iskee kovasti, hyvä pointteja nousee Juicelta jälleen ilmi.

Joskus jos vajoan pohjamutiini
Niin väkisin ylös vie remseä rutiini.

Seuraava raita onkin yksi historian pisimmistä kappaleista. Bluesia Pieksämäen asemalla kestää vähän reilut 16 minuuttia, ja se kertoo tarinaa kuinka junaa odotteleva henkilö (Juice!) kuvittelee ympärilleen vähä vähältä orkesterin ja vähän päälle. Mahtipontinen biisi! Viime yönä ennen kahta on kaunis, mutta ei kovin mieleenpainuva raita. Kuinka jumalaa pilkataan sen sijaan on täydellisesti onnistunut kipale niin sanojen kuin sävellyksen osalta. Pilkkaanko jumalaa vai jumalan kuvaa? Lentää kompastelee jankkaavalla sävellyksellään, mutta Juicen sanoituskynä tekee jälleen hyvää jälkeä!

Jumala-biisi menee oikeastaan samaan kastiin, ja tottahan se on: Leskinen oli parempi sanoittaja kuin säveltäjä. Risainen elämä sen sijaan on levyn paras raita heittämällä. Kaunis sävellys raadollisen todelliseen tarinaan yhdistettynä, tästä riittää herkisteltävää vielä vuosikymmeniksi.

Voi vittu, kun joskus se rasittaa,
en maata kestä, en maailmaa,
vaan hänenkö niskaan velkani sälytän.
Niin kasvot peilistä pakenee,
tyhjät silmät eilistä katselee.
Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän: Risaisen elämän.

Hellurei ja Onni Gideon on nopeasti ohitettava suomennos-pala, mutta Leppävirran kansainvälinen kaatopaikka heittää kuulijan tarinaan, jossa bändinjäsen hukkaa erilaisia asioita, jotka kaikki löytyvät lopulta mainitulta kaatopaikalta. Tampereen aamu on komea tuokionkuvaus, Maailman ääriin taas turhankin unhoonjäänyt helmi. Levy päättyy ilonpito-rallatukseen, Kun rumba loppuu, joka on suoraa tilitystä tienpäällä olevilta muusikoilta, jotka jäävät keikkatauolle.

Vaikka muutama täytepala levyllä tuntuu olevan, kantaa se silti hyvin mahtipontisuudessaankin. Hyvää Juicea!