Ystävänpäivä. Ei aiheuta sen suurempia toimenpiteitä. Amerikkalaisten imeltävä päivä, joka on saanut turhan suuret mittapuitteet. Miksei voi olla vain tavallista ystävällisempi. Jätetään suklaarasiat jouluun, ja kukkakimput pahanteon korvaamiseen.
Jumitin aamun, join kahvit, kuuntelin musiikkia. Pohdin. Aamupalana toimi sämpläri ja bansku. Vihaan tuon kaltaisia lempinimiä! Joskin olen vuosien myötä totutellut esimerkiksi kutsumaan terassia terdeksi. Ja Järvenpään Korona-baari on ehdottomasti Korre. Joskin Korrekin kohta muuttaa...
Lähden vähän ennen yhtä talsimaan keskustaan. Käyn Saiturinpörssissä kissanruokaostoksilla. Tämä siksi, että sattui olemaan kaupoista enemmän matkan varrella, emme ole puilla paljailla! Sitten Specsaversille, jossa oli varattuna aika näöntarkastukseen. Vuosi sitten kun muutimme uuteen kämppään ja TV siirtyi kauemmas sohvasta, huomasin, että saan tihrustaa sieltä tekstejä. Eritoten iltaisin. Kaukonäkö on sen verran rappeutunut, että nyt sain vihdoin hommatuksi lasit, jotka saapuvat parin viikon kuluessa.
Tämän jälkeen ehdin vielä tovin olla himassa. Ahmin omenan, vein tavaroita varastoon, sillä lauantaina on tulossa bileet ja vieraita enemmän kuin laki sallii. Sitten Linda saapui junalla, hyppäsin Ainolassa samaan junaan ja porhalsimme keskustaan. Lounastimme Huvilassa ystävänpäivä-lounaan (tai ihan tavallisen!); otimme menun kahdelle, joka sisälsi alkupalat, pääruuan ja jälkiruuan. Pääruuan ankka, punakaali ja omenanviipaleet toimivat viikunan ja keltaporkkanapyreen kera. Eipä ole oikeastaan vieläkään nälkä.
Kotona iskee väsymys. Vahtaamme Salatut elämät ja sen jälkeen tulevat muut roska-ohjelmat. Pistän kamoja reppuun, kitaran pussiin ja valmistaudun henkisesti huomiseen Tampere-koitokseen.