Täytynee tunnustaa, että päiväkirjani viimeiset päivät eivät ole millään tapaa maininnanarvoisia. Sairaslomani kohokohtiin kuului korkeintaan kaupassakäynti. Vaan mistähän moinen mahtaa johtua? -Onko vanhuus kertakaikkiaan tuonut muassa tylsyyden ja rutinoituneen elämän, josta ei riitä kirjoitettavaa niinkuin kahtena edellisenä päiväkirja-rypäisyinä? Vaan tietysti voin osan syystä vierittää taudin syyksi, mutta ehkä tuossa kysymyksessä piilee myös totuuden siemen.
Tokihan on menoa ja meininkiä luvata tulevilla viikoilla: firman bileet, Jennan synttärit, Sikari-ilta ja Samuli Putron keikka. (Ehkä halusin mainita tulevaa, ettei minua pidetä aivan ikäloppuna!) Ja ties vaikka niistä innostuisin tänne lesoi...kirjoittelemaan.
Vaan ehkä tänne kirjoittelemisen epämielekkyys johtuu nimenomaan huonosta keskittymisestäni, jota on jatkunut kouluajoilta asti. Tietysti myös päivittäin tälle sivulle sitoutuminenkin varmaan alitajuisesti ärsyttää mieltä. Vaan mikäli hyvin käy, jaksan taas muutamien vuosien jälkeen herättää intoa ja pakottaa itseni selostamaan elämääni tänne (kuinkahan tylsää se silloin mahtaa ollakaan!?). Vaan kun jälkeenpäin näitä luen, niin voin olla ylpeä itsestäni.