IRC-Galleria

Musiikinharrastajana joulu merkitsee minulle yhdessä olon ja riemujuhlan lisäksi myös niiden rakkaimpien joululaulujen tuhotonta soittoa. Seuraavassa tekstissä esittelen niitä minulle rakkaimpia joululauluja suomalaisesta sielunmaisemasta. Suuresti arvostamieni suomirockin konkareiden joulu-luritukset saavat usein varsin tragikoomisia sävyjä ja tuovatkin hyvää tasapainoa itkuvirsiin ja ratkiriemukkaisiin jouluralleihin.

Hienoin ja minulle rakkain joulualbumi on ehdottomasti Leevi and the Leavingsin 'Varasteleva joulupukki'. Jo nimestäkin voi päätellä, että kyseessä on juuri äsken kuvailemani tragikoominen joululevy. Totta kai on surullista jos joutuu lähtemään kotoa jouluna sodan tai riitelevien vanhempien takia, mutta tapa, jolla Gösta Sundqvist kuvailee asiat luo kappaleisiin väkisinkin pilkkeen silmäkulmaan. Tietenkin on väkisinkin hauskaa, jos joululaulussa "ystävälle" lahjoitetaan joulukortonki.

"Ikävää, synkkää, kylmää, pimeää ja oikein surullista joulua!"

Myöhemmin julkaistu Leevien jouluviisu 'Jouluaattona kännissä', jatkaa samaista surullista linjaa, kun koko suku on juopunut Aulikki-tädin kotiviinistä ja uhataan jo hypätä ensimmäiseen riippuvaan köydenpätkään.

Juice Leskinen jatkaa samaa linjaa 'Kuusessa ollaan'-levyllä ja muutamalla muulla kappaleella. Jos hauskuuden aiheeksi ei riitä se, että herra Leskinen laulaa 'Kulkusia', niin ainakin se, että "härkä heinät ja lapsen syö kaukalollaan" tai kun sian tappaa lopulta veistään teroitteleva isoveli, vaan "ympäristö vatsan happoisen". Hienoja huomautuksia on myös esim. että joulunaikaan tavaratalosta löytyy Taivasten valtakunta tai äijä hakkaa lapsia ja akkaa, kapakan ollessa kiinni.

Miljoonasateen "Kyyneleitä joulupuurossa"-biisissä esitetään Maria ilotyttönä, joka rahtaa hankeen kuukahtaneen meripojan kotiinsa. Hassisen kone laulaa kuolemaa sylkevistä tykeistä ja Jeesus-lapsen nimeen käskevästä majurista, Irwin Goodman vatsahaavan saaneesta joulupukista ja Jope Ruonansuu ensimmäisestä joulusta selvinpäin, jossa muistellaan edellisten joulujen putkareissuja.

Pari poimintaa vielä: yksi hienoimmista joululaulu väännelmistä on Turo's Hevi Geen pikkujouluajasta kertova 'Lauluyö, juhlayö'.

"Lauluyö, juhlayö, päät tyynys kaik on hyö.
Puolet tallel on puurosta vaan, Lassen herttaisen nukkuessaan".

Toki löytyy myös hienoja versioita tunnetuista joulubiiseistä, kuten Hectorin 'Varpunen jouluaamuna' tai 'On Marialle syntynyt poikalapsi', Sami Saaren 'Maa on niin kaunis' tai Ismo Alangon, Toni Wirtasen ja kumppanien versio 'Tiernapojista'. Eikä pidä unohtaa Eppujen järkyttävän ripeää punkversiota kappaleesta 'Heinillä härkien kaukalon'.

Tässä nyt oli muutama poiminta minun ehdottomista feivöritti-joululauluista. Minun joululauluni eivät ole silkkaa pimpeli-pompelia ja nyyh-nyyhiä; se on myös tavallisen arjen katsomista joulun kiertoutuneiden lasien läpi. Hyvää joulua itse kullekin säädylle!

"Viimein aamuyöllä joulupukki lappiin suunnistaa.
Rundi taas on tehty, vapaa-aikaa pukki viettää saa.
Tunturin kupeella pienessä tönössä kevääseen saakka on sankari hönössä,
alkaa parannella lahjatonta maailmaa."

Cheek, tuo nuori rapkoltiainen, on varmasti tullut tutuksi jokaiselle suomalaiselle. Tämä teksti sivuaa tuota tämän hetken kuuminta miestä/nimeä. Jotkut teistä varmaan ovat huomanneet, että minä olen erityisen mieltynyt suomalaiseen rock-musiikkiin, tai on käsitys "rock" on häilyvä, sillä onhan Suomessa sentään muutakin hyvää musiikkia. Vaikka mielimusiikkiini kuuluukin esim. Juice tai Eput, olen silti löytänyt "nykymusiikista" monia hyviä nimiä. Niihin ei kuulu Cheek.

En suin surminkaan halua itse miestä mollata, mutta jos suomalaisen musiikin nykytaso on sitä mitä Cheek edustaa, ollaan kyllä ihan hakoteillä. Ymmärtäähän sen, että nuoren artistin suuhun sopii laulaa kuinka paljon hänellä onkaan naisia, rahaa ja valtaa. Tästä myös Cheek laulaa, yhden tuotannollisen verran. Joku moukka sanoisi suoraan, että Cheekin musiikki on täyttä paskaa, mutta minä en sorru siihen, sillä täytyyhän myöntää, että esim. "Timantit on ikuisia" on kerrassaan tarttuva. (Tätä ei pidä sekoittaa Bond-filmiin 'Timantit ovat ikuisia', sillä tässä elokuvassahan kieliasu on oikea!)

Sanon siis, että Cheek ei ole paskaa, vaan ei vain "oo mun juttu". Ymmärrän, että jotkut pitävät tällaisesta nuoresta sankarista, joka suoraan sanottuna saa kusipäisyyden piirteitä laulaessaan kaikesta edellämainitusta. Rap ei "oo mun juttu" ja vielä sen paskatynnyrin pohjalta kaivetaan niinkin huonoja artisteja edustamaan kuin Cheek, niin siitä ei todellakaan tule "mun juttua". Ehkä melodiat tosinaan pistävät päätään esille, mutta sanoitukset ovat sellaista lässynläätä ja sellaista kuraa ettei niitä (mestaria lainatakseni) pitäisi julkaista edes vapun aattona.

Cheekin musiikista en siis pidä, mutta täytyy nostaa kaverille silti hattua: hän ottaa kaiken irti tästä tähdenlento-urasta. Hyvähän se on takoa kun rauta on kuumaa eli vielä kun jengillä riittää edes vähän kiinnostusta artistia kohtaan, voidaan myydä areena- tai stadionkeikat viimeistä paikkaa myöten täysi. Niillä rahoillahan herra Cheek voikin rypeä mukavasti seuraavat pari vuotta, suoltamalla samaa tuubaa uudessa muodossa mitä tähänkin asti. Ja siitä rahassa rypemisestä onkin helppo ammentaa seuraavien levyjen sanoitusmaailmaa, taas kerran...

Eilen kävimme Akin kanssa perinteisellä "joulunalus-keikalla", tällä kertaa katsomassa Ismo Alangon rundinpäätöstä Kulttuuritalolla. Samalla keikka oli meidän neljäs Alanko-vahtaaminen tänä vuonna, joten eiköhän me anneta Ismon hetki olla rauhassa nyt...

Laajensimme, emme suinkaan tajuntaamme, vaan Helsingin yöelämäkokemuksia peräti kahdella "uudella" baarilla. Legendaarisessa Roskapankissa kävimme naukkaamassa yhdet tuopposet kaiken väenpaljouden seassa. Myöhemmin Cornerin ja Shot Baarin jälkeen päädyimme Milliklubille, mikä täytti kyllä kaikki odotukset paikan suhteen. Niin mukaamme tempautui tässä vaiheessa myös Linda, mainittakoon. Vahvan humalan merkeissä ilta jatkui aina neljään asti, huhhuh!

Julkkiksiakin tuli bongattua! Se kun tällainen tuiki tavallinen suomalainen mieshenkilö näkee itseään ylemmässä arvossa olevan kuuluisuuden, niin onhan siitä kirjoitettava. Nimittäin Alangon konsertin väliajalla Eppu Salminen jonotteli edessäni juomia. Mies tilasi loppujen lopuksi neljä viskiä....

Aamun huonot olot korjasimme picnicissä ja syyshkäydyimme bussi Mäntsälään, vain päätyäksemme päiväunille. Ja mikä siinä on, että aina tulee krapuloissa tehtyä suuria dvd-shoppauksia. Viimeksi tuli hankittua Vares-boksi ja nyt tarttui mukaani taas peräti neljä leffaa.

Päivän biisi: Hassisen kone - Muoviruusuja omenapuissa

Eilen oli sunnuntai, ensimmäinen päivä joulukuuta. Minä lähdin turhaakin turhempaan iltavuoroon neljäksi ja puoleksi tunniksi. Tai hetkinen, ei aivan turhaksi, sillä saihan siitä palkan, joo ja iltalisät, tuplana! Kannatti istuskella siellä melkeinpä pelkästään henkilökunnan kesken. Kauppahan on nyt jouluun asti poikkeuksellisesti yhdeksään asti sunnuntaina auki normaalin kuudeltasulkemisen sijasta. Kovin moni asiakas ei vaan tätä ollut tullut hokanneeksi....

No sain kuitenkin lievän paskahalvauksen, jonka aiheutti -kukapa muukaan kuin Spiderman! Sallinette, että hieman täsmennän. Vapusta asti kaupan katossa on majaillut muutama heliumpallo kuin merkkinä siitä, että aina on aihetta juhlaan. Eilen kuitenkin päätti Spiderman-pallo laskeutua maantasalle. Muutenkin hiljaisessa kaupassa ei asiakkaita ollut näkyvissä ja sitten sivusilmällä näin kuin maata pitkin lipui aavemaisesti jokin. Säikähdin pahan päiväisesti, mutta sitten huomasin sen olevan vain pallo, joka lipui määrätietoisesti maan kamaralla kassalinjaston ohitse, vieläpä käsi ojennettuna menosuuntaan.

Nyt sen sijaan on maanantai ja ahdistava, puultamaistuva arki. Masentaa oikein olan takaa, mutta onhan tässä ollut jo monta kohtuu hyvää päivääkin, täytyy välillä olla paskakin päivä. Tällä viikolla olisi tiedossa taas Alangon konserttia ja ensi viikolla mahdollisesti firman pikkujouluja.

Päivän biisi: Juice Leskinen - Graniitti hikoilee.

Onko mielikuvituksen puute vain mielikuvituksen tuotetta?

Joulu lähenee uhkaavasti ja alkaisi viimeistään olla se aika kun pitäisi lahjoja ostaa. Yleensä olen ostanut lähimmille sukulaisilleni kaikille lahjat, eli yhteensä 5 lahjaa tai no on tästä aikaa kun olen viimeksi niille kaikille ostanut ja voi sitä tuskaa. Voi sitä mielikuvituksen puutetta! Olen ehkä historian huonoin ihminen keksimään lahjoja toiselle ihmiselle.

Kuitenkin perinteeksi on muodostunut ainakin rakkalle naiselleni ostaa syntymäpäivä- ja joululahjat. Se kuuluu jo hyvään käytökseen, että vähän muistetaan merkkipäivänä ja näinä materiaalisuuden valtakausina myös jouluun kuuluu pieni lahjus. Se mitä kyseinen lahjus sisältää on tässä vaiheessa täysi mysteeri.

Mielikuvitus ei vain riitä niin pitkälle, että keksisin jonkin hyvän lahjan, joka olisi mukava, ei tuiki tarpeeton ja ehkä kertoisi jopa pienen tarinan. Mutta kun ei. Koruja ja vaatteita on maailmassa miljoonia, mutta juuri niitä en osaa ostaa. Naiset ovat vaikeita, ainakin noin niinkuin lahjananto-mielessä. Joulupukin elämä on varmaan yhtä helvettiä, puolet lahjanodottajista sentään on naisia.

No ehkä suon itselleni pienen stressauksen, meillä miehillä ei nimittäin ole jouluisin muuta stressattavaa...toisin kuin... kiäh kiäh!

Päivän biisi: Eppu Normaali - Pimeyden tango

Kerrassaan mahtava viikonloppu Lindan seurassa. Tehtiin erityisen hyvää munakasta, johon sain vielä haluamani pekonit joukkoon. Itsehän autoin pilkkomalla paprikat ja tomaatit, krhm. Ruuanlaitto on hauskaa, etenkin jos on vain apumiehenä.

Ehdimme myös viikonlopun sisällä katsoa kaikki uudet Batmanit. Sikäli mikäli et tiedä mitä ovat uudet Batmanit niin ne ovat: Batman Begins, Yön ritari ja Yön ritarin paluu. Kerrassaan hyvä trilogia ja tietysti se keskimmäinen kaikkein parhain. (Ja tähän väliin on hyvä todeta, että tämänkertainen teksti saattaa kuulostaa jaarittelulta, mikä johtuu orastavasta krapulastani).

Lauantaina kävimme Helsingissä, ensin syömässä Leonardossa maittavat marmorihärät ja sitte Kom-teatterissa katsomassa Orkesteri-nimisen komedia-näytelmän. Juho Milonoff loisti kirkkaasti yli muiden näyttelijöiden.

Sunnuntaina tapahtui vahdinvaihto: Linda vaihtui Akiin, jonka kanssa soitteloimme ja kävimme vanhassa kunnon Club Ladyssa. Lady ei tälläkään kertaa pettänyt: istuimme lasinsiruissa ja baarimikko ei tiennyt mikä on Asterix. Nyt krapula-aamuna hupinamme oli miljoonatta kertaa legendaariset Ismo-remixit ja päädyimpä ostamaa Vares-boksin. Saan vihdoin nekin katottua!

Jaarittelut päättyköön.

Mikä voisikaan olla ärsyttävämpää kuin vaihtaa kielet 12-kieliseen kitaraan? Viimeksi vaihdoin ne joskus 3 vuotta sitte ja silloin ilmassa oli enemmän kirosanoja ja verta kuin nyt. Olen siis jotain oppinut matkan varrella. Sitä paitsi nyt lähtee skitasta taas niin heleä ja puhdassointinen soundi, että oon soittanu sitä koko vapaapäivän.

Mikä voisikaan olla ärsyttävämpää kuin postin odotus? Tänään piti luukkuun saapua yksi CD, jota olen tässä jo ehtinyt hyvän aikaa odotella. No, tottakai juuri tänään ei sitte postia meille tullut ollenkaan. Voi helvetti, miten sattukin just tänään jäämään posti saamatta.

Mikä voisikaan olla ärsyttävämpää kuin Huuto.netissä häviäminen? Kärkkymistäni huudoista alettiin todella kisaamaan, enkä jaksanut lähteä sitten hinnankorotukseen mukaan. Ärsyttävää, siitä vietiin vaan nokan edestä kaikki!

Mikä voisikaan olla ärsyttävämpää kuin tekijänoikeus-lait? Minun ja Lindan hienot Muumilaakson tarinoita-tulkinnat todettiin olevan Youtubessa Moomin Character Oy:n (vai mikä nyt onkaan) omistuksessa ja ne poistettiin. Eipä noita videoita kannata sitten enää tehtaillakaan jos niitä ei voi mihinkään laittaa.

Päivän biisi: Eppu Normaali - Mekin tehtiin rakkautta

Paljon on minun elämääni lemmikinosto aikeita mahtunut. Koiraa ja kissaa olen lähinnä tahtonut, mutta tässä parivuotta sitten iski käärme-kuume, joka kuitenkin meni ohi vuodelevolla ja alkoholilla. Jopa sauvasirkkoja on meidän talouteen ollut joskus ysäriaikaan tulossa. Mikähän järki siinäkin ois ollut? Ne kun toimivat metodilla: osta yksi, saat 200.

Nyt kuitenkin viimeaikoina lähinnä sydäntä on ollut oman kissan hankinta. Oma pieni karvapallo nurkkiin pyörimään, mikäs sen mukavampaa! :) Kohta kolme vuotta minun kissakuumetta edistänyt Linda omaa kotonaan kolme kissaa. Tällä ajalla on pakostikin kiintynyt (jopa) niihin ja oppinut yhtä sun toista kissoista. Akin ja Jennan kissaparivaljakko on myös edistänyt asiaa pahasti.

Nyt olen tullut siihen tulokseen, että kissanhan minä hommaan. Se ei kuuleman mukaan ole erityisen vaikeaa (edes minun kaltaiselle tahvolle) ja siitä riittäisi iloa ja seuraa. Ei tietenkään Lindaa enemmän, mutta...kuitenkin... Joten joko hommaan kissan hetimiten ja pikimmin tai sitten maltan kuumeeni ensivuoteen, jolloin rupeamme todella metsästään yhteistä kämppää Lindan kanssa. Eiköhän olisi jo aika muuttaa pois kotoa?

Ikuinen kamppailuni kissojen ja koirien välillä päättyy kissojen voittoon, sillä vaikka koirat ovatkin paaaaljon seurallisempia ja niin sanotusti lojaalimpia on kissojen luonne kuitenkin paljon arvostettavampi. Koirat yleensä tekevät mitä ihminen käskee, mutta kissatpa eivät alistu sellaiseen; ne tekevät jos niitä huvittaa. Niitä ei kyykytetä ja silti välillä hekin hellittävät arvokkuuttaan ja kaipaavat huomiota. Mikä mainio otus!

Päivän biisi: Juice Leskinen - Klovni heittää veivin

Taas kirjoittelen elämäni tapahtumista vähän niin kuin perästä päin. (ja voitte vaan miettiä kuinka hankalaa se on kirjoittaakaan perästä päin, höh höh).

Viime lauantai oli taas vaihteeksi vähän aktiivisempi päivä. Muita odotellessani Helsingissä sain vihdoin ja viimein ostettua itselleni uudet farkut ja siinä sivussa hienon ruutupaidan. Tai siis no, tätini ne kyllä oikeastaan maksoi, se ryökäle! Kun muita ei vieläkään kuulunut, kulutin aikaani Amarillossa, On the Rocksissa ja Molly Malonesissa. Siis ihan vaan yksillä...

Sitten Lindan, Jennan ja Akin saavuttua lähdimme illallistamaan ravintola Perhoon, jonne Jennakin aikanaan singahtaa työharjoitteluun. Ruoka oli mahtavaa, kerrassaan mainiota (vaikka olenkin huono käyttämään synonyymeja ja sivistyssanoja, uskonette ruoan olleen hyvää). Kaiken lisäksi päästiin vähän halvemmalla ;)

Vatsat täysinä kiisimme sateessa Kampin yläkertaan keilaamaan. Väsyneet leidit eivät jaksaneet sen pahemmin tutustua keilailun jälkeen Helsingin yöelämään, mutta me Akin kanssa jatkoimme jo hyvän aikaa sitte aloitettua tutustumistyötä. Tällä kertaa löysimme itsemme Havannasta.

Sunnuntaina oli aavistuksen huono ja maanantaina vielä huonompi. Vatsataudin paholainen pääsi yllättämään ja vielä...ei, ei, en sano perästä päin :P ja vielä kuumeen kera. Olin varmaan jotain 6-7 tuskaista tuntia valveilla koko päivänä. Onneksi Linda tuli parantelemaan minua seuraavana päivänä, eli lämmittämään glögiä ja hakemaan kiinalaista. Nyt pitkät vapaat päättyvät ja arkinen aherrus voi taas alkaa, vain loppuakseen taas jo kohta.

Helsingissä aloitti perjantaina uusi ravintola nimellä "Open Bar Club and Lounge", jonka pääpointtina oli se, että baariin sisäänastuja maksaa baariinpääsystä 50€ ja saa juoda niin paljon kuin maha vetää ja maksa kestää koko iltana. Tottakai Laholeuat, soppaluut ja päiviräsäset hyppäsivät heti soihtujen ja hiilihankojen kanssa baaria vastaan ja kielsi nämä oikeudet. Nyt baari toimii samalla 50€ sisäänpääsy-periaatteella ja ilonpitäjälle ojennetaan 20 drinkkilippua kämmeneen. Hyvä tämäkin, en usko että ainakaan itselläni menisi yli kahdenkymmenen juoman jos on oikein juomaan menossa. Ja tottakai sinne voi mennä istumaan iltaa jo hyvissä ajoin ja tissutella hissukseen. Täytyypä mennä käväsemään joskus.

Itse vierailin viikonloppuna toista kertaa kansanedustusaatelimme suosimassa Storyvillessä. Hyvä paikka sekin, joskin oltiin aivan varmasti nuorimmat koko ravitsemusliikkeessä ja yläkertaan vessaanmeno koitui kohtaloksi kun alastullessa jouduinkin ostamaan lipun 13 eurolla. Aki perhana välttyi tältä! Joka tapauksessa meininki oli kova ja jazz-musiikki ei ole ikinä kuulostanut niin hyvältä kuin tuon käppänöiden jazz-retkujen soittimista. Kerrassaan mainio ja turhan unohdettu musiikin kenttä.

Vielä jatkoa muutamasta blogimerkinnästä taaksepäin, tuohon Youtube-asiaan liittyen siis. Nyt rakas palvelumme ilmoitti, että en saa enää sivulle ilmoituksia uusista kommenteista vaan ne katoavat Google Chrome-sivuston uumeniin. Voi kiva!

Päivän biisi: Miljoonasade - Miljoonasade