IRC-Galleria

En haluaisi valittaa, mutta...

Kesäloman viimeinen päivä. Luonnollisesti muusta lomasta poiketen lämmin ja aurinkoinen. Noh, ei se vielä mitään.

Huomenna siis matkaan töihin taas viiden viikon loman jälkeen ja katselin netistä miten linja-autot kulkevat kesällä. Ei hyvin. Huomasin, että pääsen jotenkuten joka päivä töihin, mutta parhaimmillaan joudun odottamaan Mäntsälässä kolme tuntia ennen töiden alkua. Takaisin päin sen sijaan ei mene kuuden jälkeen ainuttakaan vuoroa, joten busseista ei ole iloa.

Koska bussit ovat poissa pelistä, joudun siis suosimaan junaliikennettä. Täältä Järvenpäästä ei tosin mene suoraan lähijunaa Mäntsälään, joten lähden ensin Mäntsälästä poispäin Keravalle ja sieltä Mäntsälään. Huoh mitä rumbaa! Lisäksi juna-asemalta on tuhottoman pitkä matka työpaikalleni.

Niin kuin tässä kaikessa ei olisi tarpeeksi, katsoin netistä paljonko kausilippu tulee tälle välille maksamaan. Ja sainkin asian selville: neljältätoista päivältä 80,20€, eli koko kuulta yli 160€ !!! Täten kulutan rahaani siis matkoihin miltein enemmän kuin tienaan siihen asti kunnes rakkaat koululaiset taas tarvitsevat bussikyytejä. Vittu.

Summataampa tähän vielä mielen kohottamiseksi, mitä olen kerennyt nyt loppulomalla tekemään. Järvenpään maineikas Puistoblues mekasti taas muutamia päiviä. Tänä aikana tuli käytyä Lindan isäukon kanssa Melrosen keikalla, Aki ja Willemin kanssa hortoilemassa Järvenpään yössä ja Lindan, Akin ja Villen kanssa rauhoittumassa aurinkoisessa Rantapuistossa. (Kyllä silloin paistoi hetken aurinko, joskin tuuli pilasi tunnelman).

Lisäksi teimme hankintoja Lindan kanssa kämppäämme: WC-tilaa koristaa nyt hieno allaskaappi ja uusi matto. Lisäksi toisesta Ikea-palapelista muodostui yöpöytä. Keittiön pöytä kera kahden tuolin saatiin ostettua. Komeita nekin. Ja vielä kaiken kruunuksi ostettiin täydellinen divaani-sohva, joka ensi viikolla haetaan tänne. Eli jotain huonoa ettei jotain hyvääkin!

Päivän biisi: Ismo Alanko - Maailmanparantaja

Koska kesälomani on lopuillaan, okei, se loppuu viikon päästä, mutta kuitenkin nyt on hyvä väli summata kesää.

Kesäloma alkoi isoenon hautajaisilla, eli ei niinkään hilpeissä merkeissä. Kuitenkin itkut vaihtui railakkaaseen muisteluun jo samana iltana kun istuimme nuotiolla parin sukulaismiehen kanssa muistellen ja soitellen. Ympyrä on sulkeutunut, vaikka legenda on poissa.

Muutama aurinkoinen päivä on sisältynyt koko kuuhun, ja sekös vituttaa jos mikä. Aurinkoa ei ole ehtinyt ottaa laisinkaan, ja ulkona muuten sataa par aikaa. Noh, eipä hätiä mitiä: nämä kohta jatkuvat 20-tuntiset työviikot ovat kyllä siitä hyviä, että jää hurvitteluunkin tilaa ja eiköhän sieltä muutamat hellepäivät ole vielä tulossa...

Lindan kanssa ollaan sisustettu kotia siinä määrin, että kohta olisi tuparien paikka. Se on enää keittiönpöydästä kiinni. Menetin jopa Ikea-neitsyyteni loman aikana ja täytyy sanoa, että ei se niin paha rasti ollut mitä muut miehet ovat väittäneet.

Akin ja Pertun kanssa syyhkäydyimme mökille viettämään kymmenennettä perinteistä Suomirock-viikonloppua, ja sattui olemaan vielä tasan viisi vuotta ensimmäisestä kerrasta. Viikonlopun aikana ehdimme saunoa 5 kertaa, grillata 3 kertaa, käydä heittämässä talviturkit, käyttää mun kameran Päijänteessä, tyhjentää alkoholipulloja ja -tölkkejä lukuisat määrät ja tietysti viljellä luokattoman huonoa läppää. Vaan se on meikämakaaberien osa.

Mökillä sujui myös perinteisesti Juhannus. Joskin huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Ketään ei ollut seurana kittaamassa, joten se oli pakko yksin tarttua pulloon, joskin ihan hauskaahan sekin oli.

Vietimme myös Akin kanssa harvinaisen viinattoman illan, tyttöjen viettäessä samalla iltaa Helsingissä. Siitä onkin vierähtänyt 3 vuotta kun viimeksi ollaan selvinpäin toisiamme nähty. Niin ja olihan täällä silloin käymässä myös Masala ja Perttu. Hekin selvinpäin. Voi siis kokeilla toistekin tällaista, joskin tämän torstain saunailta ja Amarillon karkkipäivä taitaa sanoa muuta ja niin ja Puistobluesit myös...

Alan pikkuhiljaa ymmärtää, että vaikka kesäloma meneekin niin kesä on vasta alkamassa. Toimintaa on vähän liiankin kanssa varattu heinä-elokuulle: Stadikalla olis kiva käydä, perinteisesti Tampereella, Korkeasaaressa, Suomenlinnassa, Lintsillä... Huhhuh! Rahaa palaa myös, jahka saan maksettua loput syyskuun Kyproksen täysylläpito-lomasta. Noh, kun nyt ei pala nahka auringossa niin ehkä rahan palaminen on hyväksyttyä.

Kesä ja kärpäset. So what! Antaa niiden pikku pörriäisten surista ja hieroskella käpäliään yhteen kuin suurta suunnitelmaa hautoen. Kesä ja ampiaiset. Hyi helvetti! Ennen en vain voinut sietää ampiaisia, mutta vuosien mittaan olen tajunnut, että minulla on suorastaan ampiaisfobia.

Kohdatessani ampiaisen minulle tulee ahdistava olo ja alan miettiä kaikkia vaihtoehtoja miten pääsisin nopeasti pois tilanteesta. Kesä on hienoa aikaa, mutta fobiani kyllä selkeästi vaikuttaa käyttäytymiseeni. Jos ampiainen eksyy sisälle, minä olen se viimeinen ihminen, joka sen saattaa takaisin pihalle. Ryntään välittömästi toiseen huoneeseen ja laitan oven kiinni. Joskin on käynyt myös niin, etten pysty liikkumaan mihinkään ja olen niin sanotusti kauhusta jäykkänä.

Itseäni on elämäni aikana pistänyt ampiainen vain kaksi kertaa, mutta en ole varma onko tässä ollut tarpeeksi aineksia fobiani alkuun. Mitään traumaattista kokemusta ei ole noiden ärsyttävien, joskin luonnon kannalta tärkeiden pikkuotusten kanssa sattunut. Edes kimalaiset eivät aiheuta niin suurta paniikkia kuin ampiaiset.

Uskon kuitenkin, joillakin olevan vielä voimakkaampi fobia ampiaisia kohtaan, joten sikäli asia ei suinkaan pilaa kesääni, korkeintaan rajoittaa nauttimistani siitä. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että nuo surisijat oikein vaistoaisivat pelon ja lentävät (lue: hyökkäävät) porukoissakin juuri itseäni kohti. Noh, tällaisilla helteilläkin pidän ikkunat ja parvekkeen oven kiinni, sillä tiedän etten yksin ollessani saisi mitenkään sisään eksynyttä ampiaista pois huushollista.

Traumaattista oli myös viettää hiihtolomaa eräänä talvena kesämökillä. Talvella luonnollisesti fobia on jäänyt taakse ja nautin ampiaisettomasta vuodenajasta täysin rinnoin. Kuitenkin nukkuessani mökillä alkoi jostain katoin rajasta kuulua tuttua surinaa ja sieltä lehahti muutama tokkurainen ampiainen. Eikö talveenkaan voi enää luottaa?!

Päivän biisi: Heikki Salo - Ampiainen

Carl Barks, Don Rosa, Roope Ankka ja Tuomas Holopainen -kaikki hienoja miehiä. Nyt näiden kaikkien summana on syntynyt hieno levy, jonka ostin hetki sitten. Mutta ensin vähän taustaa...

Carl Barks loi Roope Ankka-hahmon sarjakuviin 1947 ja tästä eteenpäin jalosti hahmoa pikkuhiljaa eteenpäin. Tämä kokonaisen laarin rahaa omaava kitsas vanha mies valloitti monen sydämen ja niin kävi myös myöhemmän sukupolven ankkataiteilijalle, Don Rosalle. Barks oli siroitellut sarjakuviinsa pieniä satunnaisia muistoja, miten Roope on hankkinut mahtavan omaisuutensa ja Rosa tarttui työhön ja ryhtyi nivomaan lankoja yhteen ja kirjoitti mahtavan sarjakuvaeepoksen, 'Roope Ankan elämä ja teot'.

Minulle lapsuuden ja nuoruuden yksi rakkaimmista sarjakuvakirjoista kertaa Roope Ankan vaiheita rosamaiseen tyyliin, miten vähitellen Ankka kasvatti omaisuuttaan maailmalla ankaralla työnteolla. Jos Roopesta ei ollut tullut sympaattinen hahmo, niin tämän sarjakuvakirjan myötä viimeistään. Tämä kirja onkin mahtavaa luettavaa, jonka ääreen on mukava palata aina uudestaan.

Nightwish-miehenä tunnettu Tuomas Holopainen on ilmeisesti samaa mieltä kanssani kirjasta. Mies nimittäin otti ja tarttui työhön ja ryhtyi säveltämään musiikkia tähän kirjaan pohjautuen. Vaikken erityisemmin Nightwishistä pidäkään niin tämä musiikki onnistui porautumaan tajuntaani. Levy 'Music inspired by 'The Life and Times of Scrooge' ilmestyi hetki sitten ja pääsin sen mökillä kuuntelemaan oikeilla desipeleillä. Mahtipontinen, surullinen väliin leikittelevä levy on hienoa työtä herra Holopaiselta ja nostaa tämän vaatimattoman miehen kyllä entistä suurempaan arvoon.

Suosittelen kaikkia ankisteja, roopeisteja ja hyvän musiikin ystäviä kuuntelemaan levyn.

Nyt on sitten ekat humalat otettu uudella kämpällä ja sehän toimi! Luonnollisesti viinan lisäksi kuvioon liittyi Aki. Terassikausi korkattiin ties kuinka monetta kertaa ja sitten haettiin partsille hienot kalusteet; pöytä ja tuolit. Kelpasi siellä nauttia niin virkistävää alkoholijuomaa kuin lämmintä aamukahviakin! Tätä ennen hankittiin Lindan kanssa muuten mikrokin. Tää alkaa kohta olemaan tuparikunnossa!!

Tukevasta humalasta huolimatta olimme perjantai-iltana tervetulleita niin Fridaan kuin Uunoonkin. Minun, Akin ja Lindan lisäksi mukaan yhtyi myös Riku (from Studio Light). Lauantaina helteet jatkuivat kuten myös vierailut; sovitusti Maarit-täti tuli ensivisiitille ja myös Viltsukin piipahti. Tästä lähdimmekin sitten grillaamaan itseämme rantapuistoon, siis minä, Aki ja Viltsu ja niin vain kävi, että paloin. Onneksi en ole julkkis, sillä tällä hetkellä en todellakaan kestäisi olalletaputtelijoita!!

Viltsu lähti. Minä saavuin seitsemäksi kotiin ja suuntasimme Lindan kanssa saunavuoroon. Ei muuten tehnyt hyvää palaneelle selälle! Saunanraikkaana minä ja paskaisena Aki lähdimme jatkamaan iltaa rantapuistoon, poiketen samalla Sasulla, joka tässä liepeillä asustaa. Oli siinä mielessä harvinainen tilanne, sillä tein 2 poikkeuksellista asiaa, Sasulla vieraillessa: katsoin lätkää ja join kaljaa. Olenko tästä eteenpäin stereotyyppinen suomalainen mies??

Hauskat iltamat olivat kertakaikkiaan, lisää kiitos. Tänään oli kuuden ja puolen tunnin sunnuntai-vuoro, lisää kiitos. Ja niin se vain on että enää 2 päivää ja sitten napsahtaa kesälomat päälle. Jjeeee!!!!

Se on täällä. Pitkään ja hartaasti odotettu kesä. Eilen se saapui yhtäkkiä, kuin 'on/off'-napista painettuna. Yhtäkkiä huppari olikin liikaa, yhtäkkiä tarvittiin taas aurinkolaseja. Yhtäkkiä kaikki oli toisin, paremmin.

Äsken tein pienen kävelyretken Järvenpään rantapuistoon ja mieli nousi kattoon. Kaunis rantapuisto, kesästä nauttivia ihmisiä, aurinkoinen ilma, suorastaan helle, jäätelökioski, alkoholi. Kesän ainekset olivat kasassa. Mieli olisi tehnyt soittaa muutama frendi paikalle ja jäädä nauttimaan ensimmäistä kesäistä piknikkiä, vaan ei auta kun huomenna on töitä. Joskin täytyy muistaa, että huomenna voin jo sanoa, että ensiviikolla alkaa kesäloma!! Ja sainpa tällä kertaa vielä kaikki 4 viikkoa putkeen, joten kesäkuussa sitten täytyy suorittaa kaikkia mahdollisia kesäaktiviteetteja.

Jätkien kanssa tullaan tekemään heti kesäkuun alussa perinteeksi muodostunut suomirock-viikonloppu, joka saapuu tällä kertaa kymmenenteen osaansa. Ja tänä vuonna skarppaamme sen verran, että saamme tehtyä ainakin toisen mökkireissun jos ei kolmatta. Juhannuksenakin vaellan perinteisesti mökille, varmaan jää Himosfestarit tänäkin vuonna väliin. Lisäksi on puhuttu ainakin Tampereen- ja Korkeasaaren reissuista, eikä Lintsikään ole poissuljettu.

Arvon lukijat, tehdään tästä kesästä jotain ihanaa! Nautitaan parhaasta kesästä 2014!

Päivän biisi: Anna Puu - Anna ja merikarhu

Tulee ehkä vähän jälkijunassa tämä Euroviisuja koskeva blogimerkintä, mutta tulee kuitenkin. Se lienee pääasia. Kuten varmaan tuhannet ihmiset ovat jo päivitellyt (sanan molemmissa merkityksissä) omissa blogivuodatuksissaan, päivittelen minäkin: Mihin tämä maailma on menossa?

Toki on hienoa, että maailmassa on otettu huikeita askeleita eteenpäin suvaitsevaisuuden portaita, mutta se, että naiseksi puettu mies voittaa Euroviisut ei käy laatuun! Itävallan kappale oli ensinnäkin sysihuono, parempia kappaleita nähtiin viisuissa liuta. Mutta, että pitää voittaa erilaisuudella, ja kaikenlisäksi transvestiitti erilaisuudella, hyh.

Suomi voitti aikoinaan Euroviisut samalla taktiikalla: se uskalsi olla erilainen. Ja nyt Itävalta repäisi ja puki miehen naisen kuteisiin ja mitä vielä: ennakkosuosikki ja viisuvoitto. Neiti/herra Conchita Wurst (joka muuten viittaa lähinnä Saksaan) keräsi sympatiat väli-itkuillaan ja elähdyttävän kauniilla olemuksellaan ja se riitti ansaita voitto.

Pidän itseäni varsin suvaitsevaisena ihmisenä, mutta rajansa kaikella. Kohta maailmassa mennään siihen, että heteroita aletaan pitää vähemmistönä ja vähintään outoina. Sen sijaan naiseksi puetut miehet ja homoseksuaalut sylkevät päälle ja huutavat loukkaavieasanoja perään. Miksi, oi miksi? Täytyy vaan antaa sympatiat niille täyspäisille itävaltalaisille, jotka häpeävät viisuvoittoaan nyt ja aina. Minä tulen muistamaan tämän lähinnä viisuhistorian häpeäpilkkuna. Erilaisuus my ass (ei sanan varsinaisessa merkityksessä).

Mutta, koska itse olin Suomen Viisuvoiton aikaan vasta 15-vuotias, enkä näin ollen päässyt juhlistamaan tätä hienoa hetkeä ikimuistoisella baarikierroksella kaltaisieni viisujuhlioiden kanssan, ehdotankin Suomelle että väsätään ensivuodeksi Viisuihin sellainen kunnon homostelu-transu-kappale/show, että voitetaan varmasti. Ja jos taustatanssijoina pari muuta vähemmistön edustajaa niin hyvä on. Joo ja tummaihoinen homo-Mannerheim pitää saada johonkin väliin ujutettua, joo!

Päivän biisi: Irwin Goodman - Kukka rintaan

Vihdoin! Netti toimii! Taistelimme eilen Lindan kanssa monta tuntia modeemin kanssa ja loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin tämän internetin ihmeellisen maailman meillekin.

Tästäkin huolimatta on mieli apeana, sillä rakas isoenoni Veka menehtyi maanantai-aamuna ja jätti jälkeen suuren aukon. 76-vuoden ikään ehtinyt mies eleli yksin suuressa talossaan Jämsässä (meidän mökin tuntumassa) koko elämänsä ja joutui noin kuukausi sitten sairaalaan. Alkoi elo olla jo sen verran ikävää että hyvä että pääsi vihdoin kivuistaan. Ikuisesti jään tätä Suurta Miestä lämmöllä kaipaamaan ja kunnioittamaan hänen "uhmakasta" elämäntyyliään.

Mies oli niin suuri persoona, että kirvoitti minua jopa aikoinaan lauluunkin. Tässä siis yhtaikainen oman hännän / hatun nosto isoenolle, löytyy kappalelistasta nimellä 'Rappiotilan isäntä':

http://www.mikseri.net/artists/kapuzzino.142281.php

Muuta kirjoitettavaa ei nyt pälkähdä päähän. Pitkäkestoinen sade näyttää muuttuneen tänään vihdoin hennoksi auringonpaisteeksi. Hyvä.

Päivän biisi: Irwin Goodman - Otetaan taas

Tämä on tällainen 'pitkästäaikaanetissäpakkotehdäblogimerkintä'-päivitys. Nettiyhteys on matkalla jo meidän uuteen kotiin, ja toivottavasti jo ensiviikolla pääsen surffailemaan Järvenpäässä.

Viime viikko on siis ollut elämässäni varsin sekava ja kiireinen. Sunnuntaina tapahtui virallinen muutto ja siitä lähtien olen luokitellut itseni järvenpääläiseksi. Töihin olen raahautunut bussikyydillä ja tuli hankittua matkakorttikin, joka tulee aavistukesn halvemmaksi kuin jokakertainen 6,80€ maksu.

Muuttolaatikoiden purkua, käytännönasioiden hoitamista, kaupassakäyntiä ja muuta. Ehkä tämä elämä taas pikkuhiljaa palautuu arkisille raiteille. Tämäniltainen ensimmäinen saunavuoro on myös omiaan auttamaan tämän pienissä mittasuhteissa olevan kaaoksen keskellä.

Huomenna täytyy taas äitienpäivän johdosta palata Mäntsälään, mutta sitähän nämä lähiviikot tulevat olemaan; ei 23 vuoden jälkeen kodista niin vain lähdetä. Ja toukokuun lopussa alkaa kesäloma, joten viimeistään silloin saa oikein kunnolla asetuttua Järvenpäähän. Ja täytyy ryhtyä myös hyväksikäyttämään palveluita, joita ei Mäntsälästä löydykään, kuten uimahallia, leffateatteria tai huomattavasti runsaampaa baarivalikoimaa.

Ja koska tämä on vain tällainen hätäisesti kirjoitettu, nopea välitilinpäätös, niin lienee kohtuullista etten venytä tätä enempää. Mukavaa lauantaipäivää ja mitä parhainta äitienpäivää kaikille!

Päivän biisi: Samuli Putro - Elämä on juhla

Koko muuttoruljanssin keskellä kerkesimme viettää kuin viettääkin Wappua. Työnväenjuhla tosin alkoi omalta osaltani ikävästi kun sain migreenikohtauksen, joka pisti näön sekavaksi, olon huonoksi ja alkoi kuumottaakin. Olin kahden vaiheilla lähdenkö ollenkaan Wapu juhlintaan, mutta kuitenkin päätin hypätä kelkkaan.

Oloni kohentui vähitellen illan aikana, kun ensimmäisenä syyhkäisimme Kaisaniemen puistoon, jossa oli oikea haalarimeri. Kuitenkin bongasimme haalarien joukosta Viltsun tämän maanmittarikavereineen (saimme myös huomata, että maanmittareille oli kokemuksen tuoma taito istua ylämäessä, mitä tällaisilla tavallisilla media-assistenteilla ei olekaan!). Akin ja minun seuraan lyöttäytyi vähitellen Tia, sitten Linda, sitten Tea ja yömyöhään Jenna.

Kotitekoisen siman ja Valdemarin antaessa potkua iltaan, lähdimme kylmyyden hyökätessä Kaisaniemen puistosta Tialle Pasilaan. Kahvia, pizzaa ja ajan kultaamia videoita ja sitten ajatuksista huonoin: baariinlähtö. Jos on kaksi päivää jolloin ei kannata baariin lähteä, ne ovat Wappu ja Uusivuosi. Kaikkiin inhimillisiin juottoloihin oli hirmuisat jonot, eikä se miellyttänyt meitä alkuunkaan.

Lopulta päädyimme Hullaballooseen, josta jonoja ei löytynyt (ja syystä!). Täytyy sanoa etten ole eläessäni niin paskassa ravitsemusliikkeessä käynyt. Ensinnäkin valtaosa väestöstä oli piparin tarpeessa olevia ulkomaalaisia, toiseksi lattia muistutti lähinnä kärpäspaperia sinne kaatuneiden juomien (ja kusen?) seurauksesta, kolmanneksi palvelu oli todella töykeää ja epäystävällistä ja kolmanneksi paikka oli pieni ja ahdas ja tunkkainen ja inhottava.

Kuitenkin täytyy sanoa, että oli siinä mielessä hyvä baari, että kun siellä ei tullut juotua mitään (minua ohjattiin tiskiltä tiskille tuloksetta!) niin se mahdollisti sen, että aamulla saattoi herätä iloisesti rallatellen vappupäivään. Ja hyvä niin, sillä painuimme porukalla Järvenpäähän siivoamaan ja puunaamaan tätä minun ja Lindan tulevaa kotia. Ja kyllä, virallisesti kyseinen huoneisto muuttuu kodiksemme sunnuntaina. Elämme siis jänniä aikoja.

Joka tapauksessa oli varsin onnistunut Wappu! Ei välttämättä sään puolesta, vaan seuran ja juoman! Kiitos.