IRC-Galleria

Kyllä hyvin valvottu yö aina huonosti nukutun voittaa.

Yövieraamme nukkuivat kyllä hipihiljaa, mutta Linda ja Elmo mökästivät sen verran, että nukuin erittäin huonosti. Kello soi 06.45, rämmin itseni kahvinkeittimelle ja suihkuun. Edes Elmo ei tullut jalkoihin pyörimään aamulla, vaan jäi omahyväisenä nukkumaan. Suihkunraikkaana lähdin sitten matkaan kohti Matkahuoltoa ja tulin huomaamaan, että perkele, täällähän on pakkasta!

-3 astetta tosiaan oli pakkasta, takista ei tietoakaan, ja hiukset mukavasti suihkunkosteina. Kuitenkin selviydyin bussiin ja töihin. Töissä kohtasin taas karmaita pettymyksiä: luulin, että minulla olisi seitsemän tunnin työpäivä, mutta se olikin yhdeksän tunnin. Mutta jotain hyvääkin sentään tapahtui: minut pyydettiin Cittarin Jouluparaatiin soittelemaan joululauluja! No helvetti, tottahan minä nyt tuollaiseen pyyntöön myöntävästi vastaan. Kuukauden päästä sitten joikhaamaan!

Loppupäivästä silmiin alkoi jo särkeä ja väsymys painoi koko kroppaa. Bussilla kotiin, jossa Linda hääräili innoissaan keittiössä. Söimme herkulliset ruuat ja vahtasimme perjantai-illan televisiotarjonnan. Huomenna matkamme suuntaa jo hyvissä ajoin kohti Helsinkiä!

Rauhallinen vapaapäivän aamu kera Lindan. Linda otti projektikseen värjätä hiuksensa ja minä sain päätökseen lukuprosessini. Kämppä oli eilisen jäljiltä hyvässä kunnossa, eikä meillä ollut paljonkaan kunnostettavaa kun Aki ja Jenna saapuivat illemmalla.

Hetken kuulumisienvaihdon jälkeen laitoimme pyörimään Disneyn mainion 'Keisarin uudet kuviot'. Yhtäkkiä Aki havahtuu, ja huomaa Farang-kassinsa puuttuvan. Eipä siitä kassista mitään, mutta sen sisällä on Akin reilun tonnin maksava työkone! Oh no! Mahdolliset paikat koneen sijainnille olivat Hese, Saiturinpörssi sekä juna.

Läksimme oitis Hesburgeriin ja kuinka ollakaan, nuori hesesälli oli ottanut tämän arvokkaan masiinan parempaan talteen. Huh! Sitten takaisin elokuvan pariin. Illan aikana päädyimme katsomaan myös tyhmiä Youtube-videoita aina 'Voitto kotiin'-ohjelmasta Papanamaamaan. Sit se oli hetki hölötystä ja good night.

Johan nukutti, heräsimme Lindan kanssa vähän vaille yksitoista. Aamukahvin ja -palan jälkeen piti käydä työhön. Aloitimme asunnon perinpohjaisen puunauksen. Linda puhdisti vessan lattiasta kattoon ja minä tiskasin vinon pinon astioita ja yhdessä siivosimme lopun kämpän. Hyvää jälkeä tuli.

Neljän maissa saapuivat kyläilemään äitini ja mummini. Tuomisina he toivat omenapiirakkaa, puolukkahilloa, mehua, rinkeleitä, hedelmiä, kahvia ja suolakeksejä. Eipä kuolla nälkään ainakaan! Hetken turistuaan ja Elmon hurmiossa oltuaan he lähtivät pois, ja niin mekin, tosin vain kauppaan.

Kaupassakäynnin jälkeen aloitimme kinkkukiusauksen väsäämisen. Minä myös nostattelin mukavaa humalatilaa lonkerolla ja Vermouth Biancolla, mutta siihen se sitten jäikin. Eihän kukaan nyt keskiviikkona jaksa reivata. Villeä koitin saada mukaan, mutta mies katsoi parhaakseen mennä nukkumaan. Pöh!

Nyt katson siis semihumalaisin silmin Elmon riehumista valmiina menemään potlojoot. Huomenna saamme puolestaan vieraaksemme Akin ja Jennan, jotka tulevat kissaa katsomaan.

Tämän päivän ihmettelynaiheita on muuten riittänyt: ensimmäinen niistä on mahdollinen Venäjän hyökkäys. Mitä helvetin järkeä Venäjän olisi hyökätä Suomeen, sillä Suomihan näyttää myyvän maansa vähä vähältä Venäjälle?! Toinen ihmetys on uusi Viinalaki, joka parhaassa tapauksessa velvoittaa jopa ravintoloiden nimien muuttamiseen. Kaikki alkoholin mainostus on ehdottomasti kielletty, siispä se on parasta tehdä vielä kun voi: nuoret juokaa viinaa, mutta vastuullisesti! Kolmas asia on miesten ja naisten erilliset shampoot! Mikä helvetti siinä on, että vuosikymmenet vaaditaan tasa-arvoa ja sitten aletaan jo erittelemään naisten ja miesten shampoita ja saippuoita. Sitten kohta brändätään markkinoille uutuus: unisex-shampoo......!!

Kello pärähti soimaan 07:45 ja samalla Elm ryntää kimppuun huomiota hakemaan. Marssin kahvinkeittimelle Elmo ympärilläni. Näin se päivä taas lähtee käyntiin. Bussi oli harvinaisen ajallaan, siellä kun oli vielä kuskina muuan kuljettaja joka yleensä tuppaa ajelemaan sunnuntaiajelu-vauhdilla.

Huitaisin Mäntsälässä aamupalat ja läksin töihin. Hiljainen päivä. Minä jouduin vaan tönöttämään kassalla, jossa on yliampuva ilmastointi. Yleensä siinä istuja sairastuu flunssaan, mutta minun vastustuskykyni toivottavasti selättää tuollaiset. Täytyy silti sanoa, että oli pirun kylmä työskennellä. Jaa, ehkä 'piru' on tässä kohdin väärä vertaus...

Töiden jälkeen rupattelin hetken äidin kanssa ja lähdin kotiin. Kotona odotti itsensä sormesta haavoittanut Linda kera tortilloiden. Nam! Myös alkoholi maistuisi nyt, mutta ehkä painun vaan pehkuihin. Nyt on taas pari päivää vapaata, ehkä siinä ehtii jotain naukkailla. Tai viimeistään viikonloppuna, tarkoitus olisi nimittäin lähteä Helsinkiin. Saas sitten nähdä.

Taas sain nukkua tarpeeksi, työt alkoivat vasta yhdeltä. Ehdin aamulla syömään jopa aamupalaa ja kun päivä lähtee hyvin käyntiin, tulee päivästä täten hyvä. Näin julistin jo aamulla, ja se julistus piti.

Verhosin itseni huiviin ja lähdin töihin. Bussi oli tyhjillään, mitä nyt Järvenpäästä tuli mukaan yksi hullu mummo. Kerran kun hän koristi samaa bussia hän torjui kaikki kanssamatkustajat, jotka yrittivät istua hänen eteen tai taakse saati sivulle. Kerrassaan omituinen tapaus.

Työpäiväkin meni mukavasti, asiakkaat olivat hyvillä tuulilla maanantaista huolimatta. Kahdeksalta lopetin työt, kävin morjenstamassa äitiä ja lähdin junalle. Junalla Keravalle. Keravalta Järvenpäähän. Kävimme Lindan kanssa Subissa noutamassa ilta-patongit. Siinäpä kaikki tältä erää. Huomiseen!

Kerrankin nukuin hyvin ja tarpeeksi pitkään. Kello soi yhdeksältä, mutta olin jo valmis heräämään vähän ennen tätä. Nautin rauhassa aamukahvini ja lähdin töihin. Matkalla palautin eilisen Godzillan Filkkariin ja ostinpa automaatista 10 kerran sarjalipun välille Järvenpää - Mäntsälä. Säästän peräti yhden lipun hinnan! Kiitos Vr...i guess...

Tänään Haloo Helsinki! toimi junamatkani soundtrackina. Ja hyvinpä toimikin! Kävellessäni juna-asemalta aamupalan tekoon pysähtyy mummi kohdalleni ja vinkkaa hyppäämään kyytiin. Koska käteni olivat kohmeat, hyppäsin. Sain kyydin äidin pihaan ja kipitin kaapaisemaan aamupalat mukaani ja menin töihin.

Sain huomata kuin minimimäärällä meillä tosiaan työntekijät ovat: sunnuntaina koko marketissa on vain kolme kassa, that's it! Noh, niillä jotenkuten pärjättiin loppuun asti, ei siinä mitään. Työt olivat ohi ja Linda tuli piakkoin autolla hakemaan. Auto palautettiin Lindan porukoille ja saatiin kyyti meille.

Jauhelihasoppaa naapariin ja TV:stä vahdattiin Gordon Ramseyta (tai "Rämpsi" niinkuin Linda sanoo). Nyt alkaa tämäkin päivä olla taas paketissa, huomenna taas töihin perinteisellä maanantaifiiliksellä.

Työpäivä. Lampsin tapani mukaan bussipysäkille ja jäin odottamaan. Odottaa tosiaan sain, mutta turhaan. Yhtäkkiä mieleeni pälkähti, että tänäänhän on lauantai eikä täältä mene ainuttakaan linjuria tuonne peräkylään! Siis ripeästi kiiruhdin juna-asemalle, josta oli juuri lähtenyt se ratkaiseva juna, jolla olisin vielä kerennyt töihin.

Soitin sitten töihin ja kerroin, että myöhästyn noin 45 minuuttia, nousin Keravalle lähtevään junaan ja saavuin Keravalle. Koska aikaa oli reilusti, poikkesin Ärrälle. Hävisin sopivan summan pelikoneeseen ja ostin aamupalaa. Kolmioleipä ja Battery sai ravita tätä mönkään mennyttä aamua, ja nautin sen märällä penkillä Keravan aseman edessä. Tosin tämän jälkeen huomasin, että asemakahvilakin olisi ollut auki... Jäkessä ei ollut, mistä minä olisin tiennyt...

Saavuin vihdoin töihin ja töitä tulikin tehdyksi, kun vajavaisella miehistöllä taas tehtiin päivä täyteen. Päivääni motivoi onneksi Justiina kaulimensa kanssa, tai lähinnä kyseisen rouvashenkilön kuva; oli tullut maininneeksi puhelimessa, että siellä se pomo sitten oottaa mua kaulin kädessä. Onneksi hän tulostanut vain aiheeseen liittyvän kuvan. Vältyin fyysisiltä vaurioilta.

Palattuani taas junaillen kotiin, painuin suoraan saunavuorollemme, jossa Linda jo odottelikin. Hän kertoi antaneensa Elmolle tänään huutia, kun tuo kissanroikale oli käyttänyt mattoamme WC-paperina. Noh, pahoja traumoja Elmo ei saanut, olkoon tämä hänelle opiksi.

Iltapuhteiksi katsoimme vielä uunituoreen version Godzillasta. Visuaalisesti tämä hirviöleffa oli suorastaan huikea, on aiheessa kehitytty runsaasti sitten vuoden 1954. Juonihan nyt periaatteessa olikin leffassa sivuseikka, kaikkihan haluavat vain nähdä örrimönkiäiset tappelemassa, mutta olisi siihen voinut enemmän peliin laittaa. Mutta nyt nukkumaan --->

Tätä kirjoittaessani Elmo kehrää sylissäni käpertyneenä ja Linda on ollut jo 6 tuntia poissa, Allilla.

Huomenna katkeaa taas vaihteeksi tämä vapaaputki, johan tässä meinaa kyllätyä. Kirja kädessä meni tämäkin päivä mukavasti, musiikkia kuuntelin ja kitaraakin rämpyttelin. Silmiä särkee.

Poikkesin kirjastossa ja kaappasin Lindan rautatieasemalta ja kävimme Prismassa hankkimassa kissakaverille "mössöä". Itselleni ostin muovitaskuja ja kopiopaperia. Jee? Vuokra tuli maksettua, samoin saunamaksu. Vain elämää oli tälläkertaa katsottavan arvoinen Paulojen, Koivuniemen ja Vesalan, ansiosta. Eikä se Wirtanenkaan huonosti vedellyt.

Suunnittelimme tätini kanssa sähköpostitse Hectorin konserttiin menemistä. Työvuorojen vuoksi jätin tilanteen vielä auki, mutta Hartwall Areenalle mennään, jos mennään. Tuttuun tapaansa tämä äitini sisko lupasi kustantaa molempien piljetit, mutta tällä kertaa en päästäkään häntä niin helpolla: minä aion tarjota ruuat!

Tämä selkä seinää vasten-blogeilu tympii. Mutta hyvä niin, se on ehkä jopa tarkoituskin. Tämä on siis tämän hullutuksen puoliväli.

Pahimpia on aamut. Zombailen ympäri kämppää. Hamuan käsiini kahvipannun. Saan kahvin tippumaan. ZING! Herätys!

Pyhitin taas tämänkin päivän lukemiselle, töihinhän minua ei taas kaivattu. Joskin tänään sain muutakin aikaan. Suihkukoppimme ovenkahva oli jo valmiiksi rikki ja liimattu uudelleen. Se lähti irti ja liimasin sen uudelleen. Se lähti taas irti ja nyt tänään sain liimattua sen uudelleen taas, laitoin niin perkeleesti sitä liimaa! Tosin saattaa hyvinkin olla, että tekoni oli taas turha: voi hyvinkin olla, että sinne kerääntyy kosteutta, joka saa liiman irtoamaan. No seurataan taas tilannetta ja odotetaan, että kahva jää käteen...

Vaihdoin uuden mustekasetin tulostimeen. Ruokin Elmon. Lindan saavuttua kotiin seikkailuistaan aloitimme ruuanvalmistuksen. Ja tällä kerralla minäkin autoin, minua ei häädetty hiiteen keittiöstä! Valmistimme maukkaan jauhelihakeiton, tosin tulemme sitä ilmeisesti latkimaan seuraavan viikon, sitä nimittäin riittää taas... Koskenlaskija ja aromisuola varmistivat ruuan maukkauden. Nam!

Tänään testasimme myös pyykkikonettamme, joka on ollut pannassa jo pidemmän aikaan, koska Linda kertoi sen vuotavan. Aloitimme pyykkäyksen ja niinhän se oli, että poistoputken letku vuotaa. Ei valtaisasti, mutta sen verran että voi sanoa havainneensa vettä. Enoni ammatillinen ote alkaa lipsua? Ei kai! Toisaalta toivon, että kyseessä olisi tämä vaihtoehto, sillä se tarkottaisi sitä, että vika on asennuksessa, eikä itse laitteessa, eikä sitä näin ollen tarvitsisi paiskata Expertin ikkunasta sisään. Jaa... tämän kommentin olen tainnut sanoa aikaisemminkin.

Lindan sisko kävi ruokkimassa meitä sitruunakakulla ja muffinsseilla ja nyt onkin taas aika käydä nukkumaan. Ah, tätä laiskurin elämää! Joskin voi olla, että huomenna käyn oikein ulkona....

Tänään olen lukenut lukemattomia lauseita.
Ah, anteeksi, eivät ne enää ole lukemattomia.