IRC-Galleria

Tänään sitten oli vuorossa se kiipeily. Johonkin metsän reunaan oli joku päättänyt tehdä kiipeilypuiston ja hyvin oli onnistunut. Siellä oli arviolta 40 vaahteraa, joiden välissä meni jos jonkin moista vaijeria ja köyttä sun muuta. Jokaisen puun ympärille oli kyhätty muutamasta laudasta pysähdyspaikka, josta sitten jatkettiin eteenpäin kun pari oli tullut myöskin siihen.

Aluksi saimme täydellisen perehdytyksen valjaiden ja köyden käyttöön. Kun alkuun pääsi, oli kaikki aivan yksinkertaista eikä tarvinnut ylimääräisiä kysellä. Ei kun kiipeilemään. Helpoimmasta aloitettiin, jossa kiipeiltiin reilun viiden metrin korkeudessa eikä puulta toiselle ollut kovinkaan vaikeaa päästä. Ainakaan verrattuna sitten kolmanteen rataan.. Kyllä ekallakin radalla oli jo ihan mukavasti haasteita, mutta puiden välit olivat suht lyhyitä eikä laudoista tehtyjä askelmia tai puiden väliin viritettyjä vaijereita pitkin ollut kovinkaan vaativaa mennä. Radan loppuosassa tuli vastaan ensimmäinen neronleimaus. Joku oli luovuuksissaan keksinyt, että pyrähdetäänpä puusta toiseen potkupyörän päällä. Sinne oli hilattu aivan tavallinen pyörä, jossa ei siis ollut polkimia. Ja tottakai kun tavallisesti potkutetaan yhdellä jalalla, niin eihän siihen oltu tehty paikkaa toiselle jalalle. Toinen jalka pidettiin sitten ilmassa ja hyvin meni. Mukavaa hommaa, ei siinä mitään.

Kun sitten edettiin keskimmäiselle radalle, haastetta alkoi tulla kiitettävästi. Esimerkiksi kun piti päästä puusta toiseen tasapainoilemalla vaijerin päällä ja samalla työntää edellä pari metristä putkea, joka tosin tottakai oli vaakasuunnassa ja josta pidettiin kiinni, oli keskittyttävä oikein kunnolla. Matkaa maahan oli tässä vaiheessa vaatimattomasti noin 6-8 metriä, eikä tietenkään ollut pelkoa maahan tömähtämisestä kun joka kerta viritettiin kunnon lukoilla varustetut köydet pään yläpuolella sijainneeseen vaijeriin kiinni. Heti tämän jälkeen oli vuorossa skeittilautaa muistuttaneen laudan pätkän päällä meneminen ja sen jälkeen piti päästä tynnyreitä pitkin puiden väli. Voitte vain kuvitella miten ne tynnyrit heiluivat ja pyörivät ympäri, mutta sen suuremmitta ongelmitta päästiin jälleen seuraavalle puulle. Tämän toisen radan lopuksi puusta hypättiin maahan yhden köyden varassa, enkä ihmetellyt yhtään kun edellä mennyt nainen ei meinannut uskaltaa hypätä selkä menosuuntaan päin, vaikka vaijeri sitten erittäin hitaasti ja turvallisesti laskikin hyppääjän maahan. Oltiin nimittäin jälleen yli viidessä metrissä, eikä se nyt hirveän houkutteleva tilanne ole kun pitää takaperin hypätä alas.

Kiipeilyparini, perheen vanhemman tyttären poikaystävä, kysyi tämän jälkeen että pidetäänkö tauko vai jatketaanko heti kolmannelle radalle. Minä tottakai innokkaana sitten sanoin että annetaan mennä heti vaan. Rata alkoi samasta paikasta kuin ensimmäinen, jossa aluksi kiivettiin noin viiteen metriin. Kun ekalla radalla jatkettiin tästä erittäin helppoa reittiä samalla pari metriä ylöspäin, kolmas jatkui toiseen suuntaan huomattavasti enemmän ylös, noin 10 metriä. Tästä alkoikin sitten kunnon taistelu loppua kohti.

Puiden välimatkat olivat huomattavasti pidempiä kuin aiemmin ja puiden väliin viritetyt köydet olivat yhä vaikeammin saatavilla, jotta pääsi eteenpäin. Välillä piti edetä kapeita pöllejä pitkin eteenpäin, mutta ne ja niihin viritetyt köydet olivat sen verran harvassa aina, että jokainen askel oli erittäin haastava otettava. Matka maahan piteni tasaisen varmasti ja kun oltiin noin puolessa välissä tätä viimeistä rataa, kysyin yhdeltä paikan työntekijältä, että kuinka korkealla juuri nyt ollaan. Äijä täräytti empimättä, että siinä kolmenkymmenen ja neljänkymmenen metrin välimaastossa. Nice! Heti tämän jälkeen oli vuorossa puiden välin eteneminen tynnyrissä seisoen. Se se vasta hauskaa oli. Ja edelleen mentiin ylöspäin.

Enää muutama etappi viimeistä rataa ja sitten homma olisi siinä. Neljänneksi viimeinen puiden väli oli haastavin. Pelkkä vaijeri puiden välissä, mutta tiheästi köysiä riippumassa koko matkalla. Mutta kun jo ensimmäisestä köydestä oli vaikea saada kiinni otettuaan ensimmäisen askeleen vaijerille. Tämä oli ehdottomasti vaikein tilanne koko rupeamassa, mutta tilanne ratkesi sitten suht helposti; Kun uskalsit ottaa toisenkin askeleen ja sait yhdestä köydestä kiinni, uskalsit sitten ottaa kolmannen ja neljännenkin jne. Vaikkakin aina kun otit köydestä kiinni, samassa tasossa toisella puolella ollut köysi nousi ylemmäs ja oli jälleen vaikeammin saatavilla. Tässä vaiheessa toivoin koko ajan, ettei tasapaino pettäisi niin pahasti, että joutuisin siksi pieneksi hetkeksi siihen vapaaseen pudotukseen, jonka ne vyötäröllä ja vaijerissa kiinni olleet köydet antoivat periksi, koska ei sitä ollut vielä kertaakaan tapahtunut. Eikä sitä myöskään tässä tilanteessa tapahtunut ja tämäkin osio sujui loppujen lopuksi ilman suurempia ongelmia.

Tämän kaikista rankimman etapin jälkeen oli vuorossa puiden väli, mihin oli viritetty vaijerin, jonka päällä jälleen kerran käveltiin, lisäksi kaksi suurta köyttä, jotka menivät keskikohdassa ristiin ja siinä kohdassa piti vaihtaa ote toiseen köyteen jotta pääsisi perille. Yksi tällainen väli oli jo aikaisemmin ollut, jossa lisäksi piti nostaa jalat sen köyden yli, mistä päästettiin irti. Ja jalathan ei paljoa tärisseet siinä kohtaa.. Vieläpä kun maahan oli se 30 metriä.. Viimeisenä tälläkin radalla piti hypätä takaperin sen yhden vaijerin varassa alas. Se siitä sitten. Kädet olivat kieltämättä kovilla, ja haukat huus leipää pitkin matkaa viimeisellä radalla. Mutta tälläkin kertaa oli erittäin mukavaa. Keskittymiskyvyn luulisi parantuneen ainakin jonkin verran tämän päivän aikana.

Täytyy tänäänkin hieman päivitellä näiden ruoka-aikoja; Aamupala oli tänään onneksi vasta puolen päivän aikoihin ja kiipeilyreissulla oli mukana eväitä, tosin itse en siellä ottanut kuin yhden keksin ja mukillisen colaa. Tuossa seitsemän aikaan juotiin kahvit ja syötiin kakkua, olisiko se sitten lounas?? Päivällinen/illallinen valmistetaan sitten kun muu porukka tulee uintitreeneistä, meikäläinen passasi tänään. Saa kiipeily riittää tämänpäivän urheilusuoritukseksi.

Yksi mielenkiintoinen asia vielä lisättäköön tähän loppuun. Täällä ei ole tv auennut vielä kertaakaan näiden kolmen päivän aikana. Senkin asian vois muuttaa ja mennä tsekkaa tulisko miltää kanavalt laatufutist...