IRC-Galleria

Jihuu, yhdeksän päivän reissu Saksan ympäri alkaa tänään. Kahden viikon syyslomasta koko ensimmäinen viikko siis reissun päällä, reilun 50 muun vaihtarin kanssa. Tulee nähtyä mm. Hampuri, Potsdam, Berliini, Dresden ja München. Jospa tästä reissusta saisi sitten kirjoitettua kunnon koosteen..

... 692 kuvan joukosta sain seulottua 52 tuonne albumiin. Paljon todellakin tuli nähtyä, mutta sen kokoisessa kylässä paljon jäi myös näkemättä.

... tulee nyt sitten kuvien muodossa omaan albumiinsa. Kuudennen päivän tapahtumia kirjoitin, kun netti päätti katketa.. Uudestaan en viitsi alkaa kaiken maailman selityksiä kirjoittelemaan..

... huomen aamulla klo 6.40, jippii. Herätys on siinä ennen viittä, että silmät ristissä sitte rautatieasemalle. Sunnuntaina on reissun päätapahtuma, Berliinin maraton, johon vanhempani ottavat osaa miltei parin kymmenen tuttunsa kanssa. Itse otan osaa lauantain "aamiaisjuoksuun", sopiva 6km. Kirjoittelen tapahtumia kun ehdin..

Pelipassista ei ole vieläkään mitään tietoa, mutta valmentaja kertoi iloiset uutiset tänään harjoituksissa; mun nimen saa laittaa kokoonpanolistaan ensimmäisen kerran joulukuun alussa.
Sääli, joukkueen kannalta nimittäin..
No eihän siinä mitään, treenataan nyt pari kertaa viikossa huvinvuoksi ja yritetään näyttää koutsille että motivaatiota kyllä on. Tosin tämä viikko on jo kolmas yhden harjoituksen viikko putkeen, perjantaisin kun on aina muita kiireitä.. Tänä perjantaina se kiire on Arminia Bielefeld-Rot Weiss Ahlen. Eipä haittaa yhtään.

21. kerran järjestetty Bielefeldin palokuntien organisoima juoksutapahtuma keräsi mukavasti sekä osallistujia että katsojia vain muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle pienelle paloasemalle ja sen läheisyyteen. Tapahtuma alkoi lasten yhden kilometrin matkalla, sitten oli vuorossa kaikille halukkaille suunnatut 5 ja 10 kilometrin lähdöt ja viimeisenä palokuntien joukkuekilpailu. Tapahtumalle kuulemma tyypillinen vesisade löysi jälleen kerran tiensä paikalle ja jaksoi vaivata lasten kilpailun ajan, mutta laantui sitten ja aurinkokin näyttäytyi jonkun aikaa.

Porukkaa oli luonnollisesti kuin Salpausselällä ja hyvä että joukkoon sopi ja eteenpäin pääsi, kun viiden kilometrin lähtölaukaus pamahti. Parisataa metriä kun joutui lönköttelemään ja varomaan ettei liiskaa pienempiä tai törmää isompiin, piti nostaa vauhtia reippaanlaisesti radan ainoaan kunnon ylämäkeen. Puolen kilometrin kohdalla sitten tiesikin jo, ettei tämän päivän juoksusta tulisi kesää, saati sitten talvea. Ei toimineet kädet, saati jalat, tankkauskin oli ollut olematonta, kylkeen pisti, askel lipsui, aurinko häikäisi jne. Olin sentään muutamat venytykset tehnyt ennen starttia. Vauhdinnostovaihe jäi lyhyeen ja nopeasti porukkaa alkoi urakalla lappaa ohi oikealta vasemmalta, hetken päästä enää oikealta kun päätin ettei vasemmalta ainakaan kukaan tulisi ohi ja siirryin sille reunaa tietä.

Pari kilometriä ennen maalia ei voinut kuin katseella seurata, kun pari polvenkorkuista poikaa painoi ohi kuin raketit. Itse ei pystynyt mitenkään juosta kovempaa vaikka halua tietysti olisi ollut. Siinä sitten taas taisteltiin oikein kunnolla että jaksoi maaliin asti.

Alle kilometri ennen maalia sain vähän kohotettua vauhtia ja alamäkiosuudella vauhti tietysti hieman kiihtyi lisää. Pikkupojatkin olivat jääneet taakse, mutta toinen pinkoi vielä alamäen jälkeen hippulat vinkuen ohi. Olihan se ihan mukava tulla maaliin hirmuisten taputusten saattelemana, kun kadun varret olivat täynnä ihmisiä. Ei vaan paljon naurattanut kun tuntui ettei juoksemisesta ollut tullut mitään ja kunnon aikaa sentään lähdin hakemaan.

Maaliintulosta oli ehtinyt vierähtää jo hyvä tovi, kun joku sitten ehdotti että mennäänpäs vilkaisemaan tuloksia. Kaikkien muiden sijoitukset löytyivät helposti, mutta oman etsimiseen meni kiitettävästi aikaa ennen kuin sattuii silmiin. Jos olisi taas viitsinyt, niin olisin nauranut ties kuinka paljon katsoessani sijoitusta ja aikaa, mutta tyydyin vain pieneen hymyyn. Aika 23:31 ja sijoitus 68. Oman sarjan viides.. Ja tollasella esityksellä! Hyvä että eteenpäin jaksoi mennä! Tuli taas ihmeteltyä, että miten ihmeessä pystyin reilu viikko sitten juoksemaan 10 kilometriä aikaan 47 minuuttia, silloinhan käytännössä juostiin kaksi tuollaista pätkää ilman pysähdyksiä ja nyt oli jo tuskaista tuonkin juokseminen. Ihmeiden aika ei vieläkään ole ohi...

Myöhemmin kävin vielä katsomassa yhteisosallistujamäärän; vitosen juoksi 276 ihmistä ja kympin 165, yhteensä siis 441.

Sain kulutettua iltapäivän hyvin äkkiä kaupungilla kauppoja kierrellen. Mukaan tosin ei lähtenyt kuin uudet futiskengät, mutta niitä lähdin alunperinkin hakemaan. Lisäksi käytiin perheen äidin kanssa pankissa hoitamassa tilinavauspaperit kuntoon, jotta Rotarit pystyy maksamaan kuukausirahan. Kotona oltiin vasta vähän viiden jälkeen ja kuudelta alkoi juoksulenkki.

Päätin jo viikko sitten hidastempoisen viiden kilometrin lenkin jälkeen, että seuraavalla kerralla lähdetään kokeilemaan kymppiä. Niin myös tein. Alkuvauhti oli juuri sopivaa kärjessä ja siihen peesiin lähdin katsomaan miten äijän käy. Jotenkin tuntui muiden ajattelevan, että "toi kyllä tappaa ittesä tällä alkuvauhdilla". Okei, niin tapoinkin. Neljä kilometriä meni erittäin kevyesti, se tuli täyteen kun kiersimme Sparrenburgin linnan ympäri.

Kilometrit alkoivat yllätys yllätys pidentyä pidentymistään viidestä kilometristä eteenpäin. Juoksin kahden muun miehen kanssa neljästä kilometristä eteenpäin erittäinkin kelvollista vauhtia. Siinä vaiheessa, kun kiersimme erään pellon ympäri ja kaverit juoksivat metsän siimekseen, alkoi kieltämättä toivoa matkan loppumista mahdollisimman äkkiä. Mutta vain syvemmälle metsään juostiin ja kunnon tie muuttui pieneksi poluksi, mitä tosin oltiin juostu jo pellon reunassakin hyvän matkaa. Ja etenkään tuossa vaiheessa ei missään nimessä anneta enää periksi, vaikka vauhti olisi mitä ja sydän ollut kurkussa jo muutaman kilometrin. Toivoin vain ettei kaksikko enää hirveästi kiihdyttäisi, etten jäisi jälkeen.

Enkä jäänyt. Kun sitten pääsimme metsän suojista takaisin tutulle maantielle, mitä olin juossut kahtena edellisenä viikkona vitosen lenkillä, olo muuttui hyvin huojentuneeksi; enää ei olisi kuin puolisen kilometriä matkaa jäljellä, joten ei kun täysillä loppuun saakka. Maantieltä käännyttiin jälleen noin sadan metrin jälkeen metsään, mistä juostiin pienen nousun jälkeen pitkä alamäki metsän reunaan, josta on enää sata metriä lähtöpaikalle. Alamäessä annoin mennä urku auki niin paljon kun jaloista vielä lähti.

Olin ajatellut matkan aikana, että sitten kun homma on ohi, niin varmasti pistää niin julmetusti koko yläkroppaan kun vain voi. Matkan aikana pisti välillä oikeaan kylkeen, välillä vasempaan ja välillä keskelle rintaa. Mutta kun lenkki oli ohi, ei pistänytkään yhtään mihinkään, ainoastaan hiki virtasi kiitettävästi. Lisäksi tuli venyteltyä kiitettävästi jo odotellessa perheen vanhempia takaisin, tuntui jaloissa sen verran mukavasti.

Kerrottakoon nyt sitten vielä se kaikkia kiinnostava asia; aikaa kului itsellä tuohon lenkkiin 47min...

Tapaaminen Rotareiden kanssa sujui mukavan leppoisasti Bielefeldin luonnontieteellisessä museossa, jossa oli jos jonkinmoista infoa mitä miljoonien vuosien aikana on tapahtunut, sekä paljon täytettyjä eläimiä, mainittakoon nyt vaikkapa jääkarhu, pingviini, kettu, jänis, susi ja orava. Cocktailtarjoilu esittelykierroksen jälkeen oli meille nälkäisille nuorille lottovoitto, paitsi intialaiselle Husainille, joka on muslimi. Lähes kaikissa tarjottavissa oli nimittäin sianlihaa. Siitäkös Ecuadorin lähettiläs Juan innostui ja naureskeli Husainille tämän kohtaloa. Juanin hymy kuitenkin hyytyi nopeasti, kun hän kokeili miltä maistuu saksalainen juuston ja vaaleanleivän sekoitus, mitä se sitten lieneekään. Kaikilla muilla sitä vastoin oli siinä vaiheessa hauskaa, kun Juan yritti olla oksentamatta tätä herkkupalaa ulos. Juuri ja juuri hän sai sen nieltyä.

Kielikurssilla meitä oli yhteensä 12 ja uusia tuttavuuksia olivat tytöt Brasiliasta, Venezuelasta, Koreasta ja Taiwanista sekä pojat Chilestä, Meksikosta ja USA:sta, kaikki ovat kaupungin toisessa suuressa koulussa. Reilu kolmetuntinen ei ollut ollenkaan niin pitkästyttävä mitä olin ennakkoon ajatellut, vaikka eihän se nyt mitään herkkua ole "opetella" sanomaan oma nimi ja asuinpaikka ym.. Juttelin toisen opettajan kanssa tauolla ja hän sanoi, että mulle kyllä katsotaan tarpeeksi vaativia tehtäviä kun kurssi pääsee vauhtiin, pääasiassa kuunteluja ja tekstin ymmärryksiä. Erittäin hyvä.

Kielikurssin aikataulut helpottivat huomattavasti päätöstä siitä, missä joukkueessa jatkan futaamista täällä. Theesenin A-junnut treenaavat kolme kertaa viikossa ja kun matkaa sinne on jonkun verran, täytyy ajatella hieman omaa jaksamistakin, ja jatkaa SV Gadderbaumin riveissä. Gadderbaum treenaa vain kahdesti viikossa, joten jää reilusti aikaa muuhunkin eivätkä opiskelut häiriinny pätkääkään, yhdet Theesenin treenit olisivat olleet saman päivänä kielikurssin kanssa. Tosin, kielikurssi loppuu marraskuussa ja ensimmäinen muutto on edessä joulukuussa, joten portti Theeseniin ei aivan täysin ole suljettu.. Seuraavasta taulukosta jokainen voi sitten päätellä mitä haluaa.

A-junioreiden sarjatasot, korkein ensin:
Bundesliga (pohjois-, etelä-, itä-, ja länsilohko) ARMINIA BIELEFELD
Westfalenliga; VFL THEESEN A1
Landesligen
Bezirksligen
Kreispokal-Wettbewerbe
Leistungsligen
Kreisligen-A; SV GADDERBAUM
Kreisligen-B
Kreisligen-C
Kreisligen-D
Leistungsklassen
1. Kreisklassen

Nyt kun päätän jatkaa Gadderbaumissa, viikko-ohjelma näyttää seuraavalta;
Maanantai: Koulua 9.50-13.15, kielikurssi 15.00-18.15
Tiistai: Koulua 8.00-13.15, juoksulenkki klo 18
Keskiviikko: Koulua 8.00-13.15, Gadderbaumin treenit 18.30-20.30
Torstai: Koulua 8.00-13.15, kielikurssi 15.00-18.15
Perjantai: Koulua 8.00-13.15 + 15.50-16.55, Gadderbaumin treenit 18.30-20.30
Lauantaina tai sunnuntaina Gadderbaumin ottelu

Tällaista tällä erää..

Oli erittäin mukava päästä tutustumaan paremmin muihin vaihto-oppilaisiin, kun perjantaina ei koulussa hirveästi ehtinyt kenellekään jutella. Lisäksi perheiden vanhemmat pääsivät tutustumaan toisiinsa ja vaikutti, että kaikki olivat oikein tyytyväisiä illan päätteeksi. Meille nuorille seuraa piti illan järjestäjän identtiset kaksoset, jotka kummatkin ovat olleet vaihdossa aiemmin, toinen Brasiliassa ja toinen Japanissa. Nyt kummatkin ovat lähdössä hieman kauemmas opiskelemaan, toinen politiikkaa ja toinen lakia. Tervemenoa siis. Minun lisäkseni Bielefeldiin ovat tulleet kaksi tyttöä, Brasiliasta ja Kroatiasta, sekä kaksi poikaa, Intiasta ja Ecuadorista. Venezuelasta tulee vielä yksi tyttö ensi kuun alussa. Kroatialainen on opiskellut jo 8 vuotta Saksaa kotimaassaan ja puhuu sekä ymmärtää lähes täydellisesti, kolme muuta eivät ennen tänne tuloaan olleet osanneet sanaakaan.

Yhdessä vaiheessa illan järjestäjä sitten tuli kyselemään meiltä kaikenlaista. Kun hän kysyi mihin ammattiin aiomme, kummatkin pojat ilmoittivat lukevansa itsensä bisnesmaailmaan. Minulta hän ei edes kysynyt mitään, sanoi vain tyynen rauhallisesti: Olen kuullut, että muutamat jalkapalloseurat täällä haluaisivat ostaa sinut, joten sinusta sitten varmaan tulee ammattifutari? Siinä vaiheessa ei pokka enää pitänyt ollenkaan, mutta pienen naureskelun jälkeen sain selitettyä, että kun palaan kotimaahan niin on vielä kaksi vuotta lukiota jäljellä ja siten saman verran miettimisaikaa, kun en vielä yhtään tiedä mikä minusta tulee. Että semmosta..

Huomisesta alkaen on kaksi kertaa viikossa, maanantaina ja torstaina, kielikurssi, vaatimattomat 3 ja puoli tuntia kerrallaan marraskuuhun asti. Nice!

Aamulla sai kirmata sydämensä kyllyydestä Theesenin A2-joukkueen vasemmalla laidalla ensimmäiset 45 minuuttia. Joukkuekaverit olivat yllätys yllätys tyytyväisempiä otteisiini kuin itse, mutta pakko myöntää ettei se huonosti mennyt. Pari hyvää maalipaikkaakin siunaantui, mutta ei vieläkään uponnut. Siksi ei missään tapauksessa voi olla täysin tyytyväinen. Vastustaja, saman seuran B1-joukkue, johti ottelua puoliajalla 0-1, mutta heti toisen jakson alkuun tuli tasoitus. Lopputuloksesta ei ole mitään tietoa, sillä kiiruhdin toisen jakson alussa valmentajan kanssa juteltuani suihkuun ja sitten oikopäätä Schüco-areenalle seuraamaan Arminia Bielefeldin ottelua.

Tunnelmaa ei Südtribunessa puuttunut, vaikkakin Arminia pelasi erittäin huonosti. Ensimmäisellä jaksolla he esiintyivät ihan ok, mutta toisesta jaksosta ei pelillisesti paljon kerrottavaa jäänyt. 3 maalia joukkueet sentään saivat aikaan toisella neljävitosella, valitettavasti Augsburg teki niistä kaksi.

Tunnelma oli hieman erilainen kuin Suomen kentillä, vaikka katsojia olikin "vain" 13500. Suurin osa tästä määrästä oli Eteläpäädyn seisomakatsomossa. Kannustuslaulut ja vihellyskonsertit liikkuivat vähän eri desibeleissä kuin esimerkiksi Saviniemessä. Augsburgin kannattajiakin oli paikalla suurinpiirtein 100.

Schüco-areenalla kuvattua materiaalia löytyy sille varatusta albumista, sieltä saa hieman kuvaa täkäläisestä fanikulttuurista.