Klamydia on kyllä loppujen lopuksi aika hyvä. Kaavana se voisi olla Leevi and the Leavingsin sanoitukset miinus äly miinus lyyrisyys plus aivan mielentön elämänilo. Biisien aiheetkin yllättävät, niissä kun voidaan kertoa oikeastaan mistä vaan. Aku Ankan odotuksesta, roudarin elämästä, natsi-innostuksen saavasta Kaisasta tai siitä, miltä tuntuu päästä armeijasta. Ne eivät yritä, ne ovat. Rumia, mutta eläviä.
Kuolleet intiaanit myös hyviä ovat, eikä musiikki edes ole niin outoa kuin odotin. "Tai jos lentokone tippuisi taivaalta, rakastelisin niitä kuolleita joita löytäisin penkkiriveiltä. Ei olisi väliä, naisia tai miehiä kun kukaan ei olisi näkemässä. Siinähän saisivat sitten kunnolla."
Ja sitten on tietysti vanha kunnon Risto.