Oi näitä pitkiä talvisia viikonloppuaamuja, kun taivas on sininen ja kaikki niin kirkasta.
Kun aurinko kimaltelee hangella, olen taas pikku Katri, se joka katsoi piirrettyjä ja leikki ja luki niinä loppumattoman pitkinä joutilaina lapsuuden lauantaipäivinä. Ja olen 16-vuotias Katri, joka opetteli larppaamaan lumisilla pelloilla harmaassa viitassa ja hörppi kämmenistään kirkasta ja kylmää lähdevettä.
Tuntuu hyvältä.