Kuudeksi menimme kirkkoon kuulemaan, kun Ranen nimi luettiin siellä. Oman konfirmaation jälkeen en ole kirkossa kovin montaa kertaa käynyt. Hieman laskeskellessa saan summaksi neljä, sekä Ranen hautajaiset Läntisen kappelissa. Ei sillä, etteikö minua kiinnostaisi kirkossa käyminen. Kiinnostaa kyllä ja hyvin paljon. Mutta lähteminen on aina vaikeaa, eikä jaksa niin aikaisin nousta.
Kirkosta suuntasimme ystäväni luokse ja sieltä taas hautuumaalle. Niin... Viemään Rainerille kynttilän. Muutama muu olikin jo ennen meitä kerennyt kynttilän viedä. Lähtiessäni laskin, seitsemän kynttilää. Kynttilät ovat kauniita kyllä, tunnelmallisia ja kaikkea. Tunnelmaa oli siinäkin, että oli erittäin kylmä kun menimme hautuumaalle, mutta haudalla seistessä ei ollut niin kylmä. Taas kun lähdimme kävelemään autolle, olin jäätyä.
Matkalla hautuumaalle mietittiin, että Rane olisi varmaan ajanut huoltoajona suoraan haudalle. Mutta koska meillä ei ollut alla amerikan autoa, vaan japski, emme voineet tehdä samoin. Eli kävelimme kiltisti ja matkalla näimmekin kuinka paljon kynttilöitä oltiin hautuumaalle tuotu.
Kynttilät palavat meidänkin olohuoneessa nyt. Ne on palavat Ranelle ja siinä samalle toki meillekin. Kyseessä on Ranen muistotilaisuudessa palaneet kynttilät. En ole niitä aiemmin raaskinut polttaa. Ja nyt kun ne palavat jälleen, ne palavat samanlaisessa asetelmassa kuin muistotilaisuudessakin.