IRC-Galleria

Kevään ensiaurinko koitui viimeinkin pelastuksekseni, sillä Jukan jäätynyt ruumis alkoi sulamaan sen verran että mätänemisprosessi lähti käyntiin ja lusikkani upposi Jukan selkään kuin kuuma veitsi voihin!
Olin jo pahimpaan nälkääni nakerrellut Jukan takkiin miehenmentävän aukon, nyt piti tehdä sama Jukalle.
Onnekseni olin nähnyt elokuvan "Elossa" niin monta kertaa että ihmislihan syönti ei enää aiheuttanut minulle minkäänlaisia moraalisia ongelmia tai oksennuskohtausta, kysehän oli selviytymisestä.
Minulla kesti kaksi päivää kairata tieni puolijäisen ruhon läpi, mutta voitte kuvitella miten onnellinen olin haparoidessani lusikalla ilmaa viimeisenkin lihakerroksen antaen äänekkäästi lörtsähtäen periksi lusikkani alla.
Olin vapaa!
Mutta yltä päältä mädässä, hyytyneessä veressä ja suolenpätkissä.
Ja olin janoinen.
Olin kierrättänyt ruumiini nesteitä jo niin monta kertaa että vaikka olisin siltä seisomalta juanut painoni verran vettä, joka ei suinkaan ollut kolmea litraa enempää, en olisi kussut viikkoon.
Onneni jatkui edelleen, sillä mini-golfia kiertävälle aidalle oli kokoontunut lauma teini-ihQdaa-pissisposselaisia juomaan siideriä ja ykköskaljaa ja minut nähtyään tienoon täytti kiljahtelu ja tomupilvi, josta saatoin vaivalloisesti erottaa parin jos toisenkin kovaa vauhtia poispäin heiluvia jalkoja.
Pöytä oli katettu ja terassikausi osaltani alkanut!