IRC-Galleria

Kuin ihmeen kaupalla selvittyäni montun kurimuksesta takaisin kerrostaloyksiöni hämärään, päätin etten enää koskaan lähde metsään samoilemaan halpojen päihdykkeiden (aka sienien) toivossa, vaan pysyisin neljän seinän sisällä ja tyytyisin niihin erikoisiin tatteihin joita aika-ajoin sohvani reunuksille ja olohuoneen matolle ilmestyisi.
Viisas päätös, ajattelin, ja kirjoitin päätökseni pieneen punakantiseen vihkooni ja piirsin vielä nauravan hymiön ikään kuin pehmentämään painavaa päätöstäni.
Istuskellessani sohvallani, niin kuin minulla usein tapana oli tehdä, päädyin kanavasurfailuni ansiosta puolihuolimattomasti discovery-kanavalle jonka rakeinen kuva herätti mielenkiintoni ja sai minut jopa hetkeksi nousemaan sohvalta parantelemaan naapurilta ’lainaamani’ satelliittiantennin asentoa.
Pyhän paukkeet ja pyssyt ja viuhuva vilijonkka! Rakas lapsuudenystäväni Juhan Äf Graanahan se siellä puhua pulputti lentävistä vihreistä ystävistään! Se viekas ketku ei ollut kertonut minulle menevänsä oikein telkkariin puhumaan avaruuden asioista, olisi saanut kertoa etukäteen niin olisin osannut varautua ja pukea ykköset päälleni tätä harvinaislaatuista tilaisuutta varten.
No mutta asiaan! Keskittymiskykyni ei taasenkaan ollut mitenkään kehuttavalla tasolla johtuen useasta milloin minkäkin iskusta päähäni varhaislapsuuteni ajoilta, eivätkä telkkarini vieressä irstasta irtosuhdeseksiä harrastavat kulkukoiratkaan kauheasti auttaneet ohjelman kärryillä pysymisessä, mutta seuraavaa sain kuitenkin selville:
Juhanaa oli pyydetty antamaan asiantuntija lausuntonsa tähän erikoisjaksoon jonka nimi oli ’U.F.O.t, nuo sairaan kusipääkääpiön mielikuvitukseen tuotteet: Totuus rektaalimittareista ’, ja ohjelmaa juonsi hermusen näköinen syvänmerenlintu joka heitteli Juhanaa vuoroin kiperillä kysymyksillä, vuoroin kurkkumajoneesileivillä.
Selvästi tuskastuneen ja kiusaantuneen Juhanan väistellessä milloin mitäkin ruudussa vilahtavaa irtoraajaa ja samalla sönköttäen tarinaansa retkistä peukaloisen kanssa, huomasin ettei kukaan yleisöstä kiinnittänyt mitään huomiota Juhanan viisaisiin sanoihin, tuo hermusen 'sisko' kaikista vähiten. Omakin huomioni alkoi väistämättä kiinnittyä toisaalle sillä parittelevat koiraeläimet olivat siirtyneet sohvalleni ja hinkkasivat kovaa vauhtia polveani vereslihalle.
Ajattelin että eiköhän tämä ole nyt nähty ja sammutin telkkarini vähin äänin. Ajatella, kaverini Juhana, telkkarissa! Olen siis melkein sukua julkkikselle. Tai ainakin mulkvistille. Täytyypä heti huomenna soittaa ja onnitella Juhanaa hienosta suorituksesta!

Rakas päivi, nyt taitaa tulla kuluneeksi jo useampi vuosi siitä kun viimeksi rustailin typeryyksiäni kalmankalpeaan ja ryppyiseen pintaasi.
Olen ollut etsimässä itseäni ja löysinkin paljon semmoista jota en olisi ihan heti odottanut, esim. asentoja, joihin en tiennyt taipuvani.
Kolmas viikko parsakaalihunajakanelivaahteramäeneemelisiirappi-dietillä on tehnyt tehtävänsä ja siperian kuihtuneen malmilouhoksen seinät tuntuvat tuttavallisemmilta kuin koskaan ennen.
'Terve!', huudahtaa ystävällisen näköinen sammal olkani yli.
Pudottuani tähän jumalan hylkäämään louhokseen luulin loppuni tulleen, mutta kuin ihmeen kaupalla sopeuduin uuteen ympäristööni ja evoluution harhaopiksikin haukuttu suuntautuneisuus näytti minulle valoisamman puolensa ja syleili minua paskan hajuisilla kainaloillaan.
Olen pitkästä aikaa tyytyväinen oloihini vaikka minusta tuntuukin että takapuolessani asuva myyrä suunnittelee tuskallista ja kammottavaa salamurhaa pääni menoksi, mutta kumman pään, vai myyrä tietää.
En jaksa enää välitää.
'Terve!', huudahtaa jo ärsyttäväksi käyvä sammal olkani yli.
Yritän siirtää isovarvastani pois nenäni päältä jotta näkisin paremmin kirjoittaa, mutta en taivu.
Mutta minä en valita.
Huonomminkin voisi olla.
Eilen nimittäin oli: Olin tapani mukaan jumissa tässä samaisessa montussa kun suuri varjo peitti suuaukon ja esti valon pääsyn sisään.
Harmi että se oli ainut asia minkä pääsy estyi.
Pääni kokoisia mönttejä inhaa tavaraa alkoi sataa niskaani keltaisen virran saattelemana enkä voinut muuta kuin sulkea suuni ja toivoa nopeaa kuolemaa.
Joku perkele kaatoi päälleni pullollisen light-jaffaa ja heitti vielä kourallisen hasselhoff-pähkinöitä ja anjovista perään.
Vitutus oli melkoinen pärskiessäni pähkinänkuoria ulos sieraimistani.
Mutta se eilisestä, nyt keskityn piilottelemaan napaani jemmaamiani mandariineja häijyiltä vakoojilta ja ruokarosvoilta.
'Terve!', huutaa taas tuo inha sammal.
Epäilen vahvasti että sammaleen tarkoitusperät ovat kaikkea muuta kuin poliittisesti korrektit.
Tehköön siirtonsa, minä olen valmis...

http://www.youtube.com/user/dariotown

jakso 4 on parhautta http://www.youtube.com/watch?v=5QE6YtkbjGw&feature=channel_page

'Minun täytyy sulkea pois ajatusta, että te niin en menettäisivät pääni
Ne indeksoida kuin torakka jättää vauvat omassa sängyssä
Pudottamalla vähän rullien ja nauha muistuttaa minua siitä, että olen yksin
Playing elokuvia pääni, jotka tekevät pornoa tuntea itsensä kuin kotona
There's polttava minun ylpeänä, että hermo verenvuoto minun aivot
Tippaakaan rauha on kaikki Haluan sinua varten. Aiotteko koskaan soittaa uudestaan?
Ja te koskaan sano, että olet rakastanut minua vain laittaa sen naamaani?
Ja te koskaan yritä tavoittaa minua? Se on minun halusi tilaa

Vihaavat minua tänään
Vihaavat minua huomenna
Vihaavat minua kaikessa mitä en tee sinulle'

^Kuka tietää mikä biisi?
Arvuuta omasi:
http://translate.google.com/translate_t?hl=fi&sl=fi&tl=en#

Niko:
- Ei vittu mul on krapula...

Juha:
- Älä viitti edes mainita... Aamulla ku heräsin ni paskansin oravan. Siis kirjaimellisesti! Eli nyt mul on täällä treeneissä mukana paskalla päällystetty orava, enkä keksi sille mitään nimeä.

Kimi:
- Oho...Sori Juha. Mä taisin syödä sen sun 'suklaa'oravas.

Oraakkeli
Se tietää kaiken.


“Syötkö paskaa?”

"Emmä voi nyt, mähän olen töissä!"

http://www.city.fi/

"Käytit testin tekemiseen 7 minuuttia 21 sekuntia.

79% (15/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

20% (4/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

96% (22/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

4% (1/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva."

....no jopas?

'Rami paukahti maailmaan eräänä kuumana aamuna. Jo miltei heti näki että hänestä tuli nainen. Perhe oli omavarainen ja he elivät loisteliaisuudessa. Koulussa hän suorastaan loisti taidoillaan, siellä hänelle oltiin kateellisia hänen kengistään.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi kiinnostamaan leikkikalut, niinpä ammatiksi tuli elokuvat.

Rami kehittyi kymmenennelläkymmenellä varsin luotettavaksi. Päähänsä hän sai siniset hiukset, sekä oranssit silmät.
Yksin elämisestä johtaen hän oli suuresti jankkaaja. Lempiruokaansa rapareperikeittoa hän sai työskennellen risukasojen korjaajana.

Rami tupakoi päivittäin mutta ei käytä nuuskaa. Alkoholia hän juo juhannuksena.

Hän osti itselleen puolison jonka kanssa meni naimisiin.

Sen pituinen se.'

*Mä kuljin kerran katua, kassit käsissäin, silloin lensi Peppu-Kerttu suoraan mua päin, se kullin päälle istahti, en voinut mitään muuta, kuin ääneen oksentaa, vain ääneen oksentaa*
...radiosta ei tänäpäivänä tule enää mitään muuta kuin paskaa ja lisää sitä samaa, uudestaan ja uudestaan.
Missä ovat Jaakko-Tepon ikivihreät tanhut ja Irmeli Saastamoisen korvia hivelevät ballaadit rakastelevista torakoista?
Ei ainakaan minun autoradiossani, joka, by the way, koki elämänsä ilmalennon rennolla ranneliikkeellä ladan takalasin läpi tukkirekan tuulilasiin Antti Muiskun *Tahdon sun kauppakassit mun selkää vasten, iso poika*-kipaleen säestäessä tuota matkaa viimeisen kerran.
Oli jälleen koko päivä ja duunimatka pilalla, ja jostain kumman luonnonoikusta johtuen räntäpaska lensi 'autoni' rikkinäisen takalasin kautta suoraan naamani tehden nolla-näkyvyydestä vähintäänkin miinusviiden.
Jumalalla on sairas huumorintaju.
Otin omaa lomaa, ilmoitin pomolle sairastavani lepraa ja vietin loppupäivän eksyneenä itäkeskuksen parkkihallissa.

Ramallah!
Olin jo täysin, aivan ja ihan kokonaan unohtanut koko päiväkirjan olemassaolon, kun ihmeen kaupalla ja puolivahingossa erehdyin kurkistamaan sänkyni alle ja mikäs se sieltä pilkottikaan?
Kyllä, arvasit oikein; Gustafsonin käyttämä murhapuukko, tuliterät murtomaasukset, Päivi, hevosenpää, päätön ratsumies ja ratsuton päämies!
...ai niin, ja 'päivis' tietenkin.
Innosta uhkuen ja sukat jalassa pyörien istahdin naamalleni ja aloin ahmimaan kirjani antimia tarkoituksenani muistella menneitä 'hyviä aikoja', mutta surukseni huomasin että merkintäni olivat pahasti myöhässä, elleivät jopa ulosotossa.
Oli aika korjata tämä saamattomuus ja huutava vääryys, joten tartuin kaksin käsin imuriin ja moppiin siivoten puolet huushollista tajuamatta juurikaan mitään siitä mitä olin tekemässä, kunnes oli jo liian myöhäistä ja (tuhka)luukkuni oli siivottu ja röörit rassattu.
Turha odottaa tänä(kään) vuonna Paska-Jaakon, tuon tarunhohtoisen miekannielijän ja vitsanvääntäjän kyläilyä tähän kämppään, sen verran siistiä jälkeä sain liimahuuruissani aikaiseksi.
Jäi pari paskaa lahjaa siis saamatta.
Iso kyynel.
Anyway, by the way ja Hemmingway, takaisin asiaan!
Tartuin kynään ja J. K. Rowlingin sanoja lainatakseni 'Söin sieniä ja ripuloin, Porno-Harry tuli ja meni, ja jossain välissä se kirja vaan oli valmiina siinä pöydällä', eli suomeksi; vedin lärvit ja kirjoitin otsaani tämän mietelauseen:
Olipa kerran Saunalahti ja se oli paska.