IRC-Galleria

Katsoin juuri ensimmäistä kertaa palomies (vai oliko postimies?) Mannionin seikkailuja töllöttimestä ja jäin auttamattomasti koukkuun (nimeltä mainitsemattomiin aineisiin)!
Kaverihan on suorastaan nerokas ja hauskakin kuin puoliksi syöty juusto-patonki!
Tai ainakin aika lähelle!
Verraton tapa jolla Mannion palkitsee nokkelaa leikkivät kolleegansa on sydäntä lämmittävää :
Löysiä, neitimäisiä litsareita ympäri korvia!
Homman hienous piilee siinä että sitä koko ajan odottaa jännä-kakka housuissa milloin ja mihin kohtaa Mannion toverillisesti läpsäisee!
Nerokasta kerrontaa!
Ja hienoa on myös laskea kuinka monta litsaria Mannion jakson aikana lisauttaa, tässä jaksoissa taisi olla ainakin kolme (en ole kuitenkaan aivan varma, piti vaihtaa housuja neljä kertaa), ja ainakin se yksi läpsy osui naamaan!
En malta millään odottaa seuraavaan jaksoon!
Jatkoa odotellessa olisi tarjolla kalsari-pyykkiä ja Mannionin läpsytys-harjoituksia naapurin kissalla (ja ehkä tämä jakso videolta hidastettuna)!
Ihanaa!
Rakastan dokumentteja!
Voisin tietysti aikani kuluksi kirjoittaa Mannionille kirjeen...hmmm......

Tämä tapahtui noin sekunti sitten :
Sain odottamattoman vieraan.
Ulkoavaruudesta.
Tai sisäavaruudesta, eipä tullut kysyttyä mistä oli tulossa.
Istuin tapani mukaan alasti olohuoneen nahkasohvalla kun kuulin keittiöstä outoa kolinaa.
Harras munien raavintani Conan O'Brianin säestyksellä oli turmeltu!
Mietin hetken (jos toisenkin) viitsisinkö edes vaivautua keittiöön asti tutkimaan asiaa tarkemmin, mutta päätin että enpä taida jaksaa.
Tosin päätökseeni olla menemättä saattoi vaikuttaa sekin seikka että hikinen takamukseni oli suorastaan liimautunut sohvaan kiinni enkä viitsinyt riuhtomalla rikkoa hienoa sohvan pintaa, perseestäni nyt puhumattakaan.
"Jos muhammed ei mene vuoren luo, tulee vuori muhammedin luoANNAkaljaah...!!!", kuului jonkun puolisammuneen spurgun ääni sohvani takaa.
Totta örisi!
Ajattelin kuitenkin varmuuden vuoksi kaivaa sohvan alta näpypamppuni jos keittiön kolistelija olisi vihamielinen, eikä suinkaan rauhan asialla.
Näin oudon näköisen hiihtäjän lähestyvän minua keittiön suunnalta hitaasti löntystäen.
Tuo outo olio pysähtyi eteeni ja kysyi selvällä suomenkielellä :
"Otatko rakas kahvia?"
Tämä oli minun jännityksestä turvonneille herneaivoilleni liikaa ja huitaisin örkkiä ohtilohkoon niin kovaa kuin pikku kätösestäni lähti!
Olio pudota mätkähti persiilleen niin että alakerran naapurin katosta irtosi varmasti ainakin kilo laastia.
Irrotin varovasti paistinlastalla persaukseni sohvasta ja tarkastelin oliota lähempää.
Tutun näköinen tyyppi mutta outo tukka?
Jumalauta!
Palkolainen!
Olio oli vallannut eukkoni ruumiin ja yrititti nyt mitä ilmeisin myrkyttää minua kammottavilla keitoksillaan!
Onneksi olin valppaana kuin kuollut saukko ja sain tekemättömän tehdyksi ja näin ollen estettyä ties minkä katastrooffin.
Kunhan soitan tapahtuneen tiimoilta ulkomaalaisvirastoon ja presidentille niin eiköhän minulle joku mitali ja tontti Forssasta myönnetä!
Mutta mikäs helvetin kampaamo-kuitti tuossa maassa lojuu???

Sain viikonlopuksi kaverini Eskon Oulussa sijaitsevan mökin käyttööni.
Virhe.
Siis kaverini puolelta.
Starttasin luotettavan vaaleanpunaisen ladani ja se lähti käyntiin jo kolmannella sadalla yrityksellä! Hyppäsin ratin taakse ja suuntasin kohti Oulua.
Olin suorastaan hurmiossa ja päätin juhlistaa tapahtumaa savukkeella.
Pudotin sytyttimeni jonnekkin poljinten väliin ja sitä kaivaessani ajoin ilmeisesti johonkin kuoppaan koska ladani tärähti oudosti.
Päätin kuitenkin pysähtyä tienreunaan tarkastamaan tilanteen, varmuuden vuoksi.
Jumalauta!
Juhantalon Antin palkinto-lehmä Mansikki makasi ketarat ojossa ladan katolla aurinkoa ottamassa!
Minä en hyvällä katso pummilla matkustajia ja lehmältä mitään kysymättä potkaisin Mansikin siihen suuntaan jossa oletin Turun sijaisevan, siellä kun niitä lehmiä on muutenkin.
Oppiipahan olemaan.
Kädet raivosta täristen jatkoin matkaani nopeasti mutta varomattamasti.
Sytytin toisen savukkeen ja taas sama juttu!
Sytytin putosi, kaivelin muniani ja töissy!
Tälläkertaa ajattelin ajaa kuitenkin Jyväskylään saakka ilman turhia pysähdyksiä.
Jyväskylän teppanalla satuin ohimennen kurkkaamaan ladan katolle.
Juhantalon Antti itse!
Ukko paha tärisi hajusta päätellen ilmeisesti paskat housuissaan, mutta koska olin vaipunut jo apatiaan, annoin ukon istua katolla mitään kyselemättä.
Matka jatkui.
Pysähdyin seuraavan kerran Oulussa, jälleen teppanalla, ja ukko oli katolta häippässyt kesken reissun, liekkö saanut paremman kyydin tai jotain.
Hetken päästä saavuin kaverini mukavan kotoisalle hirsimökille.
Saunaan!
Valitettavasti en löytänyt saunaa joten reippaana poikana rakensin sellaisen tupaan.
Olipahan löylyt!
Meno mökissä kävi niin kuumaksi että päätin nukkua autossa.
Aamulla huomasin että yön aikana joku perkele oli vienyt mökin mennessään ja jättänyt tilalle kasan savuavia kekäleitä.
Toivottavasti Eskolla on varkausvakuutus.

Olin alkanut epäilemään että pöntössäni asustanut näätä oli saanut pentuja ennen kohtaamistaan kohtalon (vasara, tilattu postimyynnistä) kanssa.
Voi tietysti olla että olen tulossa hulluksi, mutta epäilempä sitäkin.
Uutisissa kerrottiin että Ruotsin näädästä (siitä yhdestä) oli löydetty lintuinfluenssaa (ja kyllä, näätäkin on eräänlainen lintueläin), joten ainakaan liian varovainen ei voi olla.
En ole uskaltanut suorittaa tarpeitani pöntöllä moneen kuukauteen koska näin siellä lillumassa epäilyttävän näköisiä könttejä, karvaisia ja vihreitä, ihan niinkuin näädätkin.
Vessan virkaa on toimittanut vaarin vanha olkihattu jota tuskin vaari enää haluaa takaisin.
Otin puhelinluettelon kauniiseen käteeni, tosin luettelo on hyödytön kun en aikoinani jaksanut opetella niinkin turhaa asiaa kuin lukeminen (kyllä, kirjoittaa osaan, mutta sitäkin välttävästi).
Palokunnan numero puhelimeni pikavalinta ykkösessä tuli jälleen "tarpeeseen".
Jälleen ystävällinen palomies asiani esitettyäni haukkui homoksi mutta korjattuani että olen nykyään naaras, pahoitteli ja kehoitti soittamaan lääkäriin.
Pahavaan ei ne siellä lääkärissäkään mitään mistään näädistä tiennyt, tosin lääkäri taisi muutenkin olla hiukan sekaisin koska vastasi "Esan kuppi ja kahva", tiedä sitten oliko urologi vai mikä.
Viimeisenä oljenkortena rimpautin eläinsuojeluyhdistykseen josta lähettivät salamana kaksi karvaista kreikkalaista kuulantyöntäjänaista tutkimaan vessani ihmeitä.
Hetken tongittuaan toinen näistä viehkeistä naaraista tuli luokseni ja pamautti minua ystävällisesti paskalapiolla suoraan nenänvarteen.
En tiedä miten tämä kaikki liittyi näädän poikasiin, mutta eläinten ystävät supisivat jotain vessan vetämisestä asioimisen jälkeen, en tosin kuullut sanatarkasti koska olin hiukan pihalla saamastani tillikasta.
Takaisin lähtöruutuun.
Mutta jos jotain pahaa niin jotain hyvääkin : naamani on nyt edes hiukan symmetrisempi kuin ennen!
Mutta mitä vittua tuo norsu tuossa hymyilee?

Huomasin huoltsikalla hylätyn pappatunan.
Aloin elämään kadotettua nuoruuttani ja päräytin moopedilla lähimmälle metsätielle.
Vauhti oli hurja mutta penkki tuntui jotenkin epämukavan muhkuraiselta.
Päätin pehmentää penkkiä muutamalla sadalla muikealla pierulla.
Noin tunnin ajon jälkeen paikallinen poliisi viittoi minut tien sivuun.
Tunsin outoa liikehdintää pakaroissani ja pelkäsin vanhojen pukamieni tehneen come backin, mutta ihme ja kumma sus siunaa!
Persaukseni alta pilkotti Pekko Aikamiespojan vähemmän iloinen mutta sitäkin ruskettuneempi lärvi!
Vittuuntuneen oloinen Pekko alkoi itkeä tihurtaa sinivuokoille että oli ollut huoltamassa mopoaan, kun yhtäkkiä joku oli hypännyt päälle ja vienyt Pekon mopoineen päivineen.
Tarkkakorvaiset poliisit eivät Pekon paskapuheisiin uskoneet vaan pamputtivat siniseksi siihen paikkaan.
Minulle toivottivat turvallista matkaa ja Pekko lähti kuudeksi vuodeksi lusimaan liikenteen vaarantamisesta ja virkavallan halventamisesta.
Eivät tainneet miliisit kuulua Koivusalo-Funclubiin.
Pitäisiköhän minun hankkia rillit tai ainakin tutkituttaa mun perse?
Ihmisen suussa kun elää vaikka mitä pasiliskiä...

Huomasin finnin rintakehässäni.
Ei lähtenyt puristelemalla joten sutasin saksilla irti poikki.
Vuosi vaan niin perkileesti että raahauduin lääkäriin.
Niinpä niin, nyt minut tunnetaan yksinäinenmies-nimen
lisäksi myös nimellä "yksinänninenmies".

Vessan pytystä ryömi ylös näätä.
Soitin palokunnalle ja haukkuivat homoksi.
Kiitin avusta ja kopautin näädän hengettömäksi.
Uskokaa kun sanon että näädästä EI tule kovin makoisaa soppaa.
Mutta kyllä sillä nälkä lähtee.
Tai ainakin ruokahalu.

Paavo-ukki tuli käymään.
Oli käyny virossa ja ostanut lekan kossua tuliaisiksi.
Oli vaan perhana juonu pullon matkalla.
Ukki ei koskaan ole ollut kummonen uimari.
Potkasin avantoon.

Tänään en tehnyt juurikaan mitään ihmeellistä.
Mitä nyt uuden vuoden kunniaksi vaihdoin sukupuolta.
Ja kalsarit broidin kanssa.

Sorkke et oon laiminlyöny sua nyt näin pahasti rakas päivis.
En oo kirjottanu moneen päivään.
Ai miksi?
Söin kaikki syksyllä keräämäni sienet kerralla ja tuli aika outo olo.
Viikko meni enkä ees huomannu.
Sienet olis varmaan pitäny sillo syksyl pakastaa ja sit keittää enneku syö.
Mut en mä mikään vitun Harri Syrjä ole.