Irlannin bussit.
Gotta love em<3
Matka pikkukylä Dundalkista isoon cityyn, Dubliniin, alkoi loistavasti, suunta vain 5 eukkoo.
Liian hyvää ollakseen totta?
No, tietysti, sehän on selvä, pitihän se arvata että touhuun on koira (tai kaksi) haudattuna.
Bussi tärisi ja piti mekkalaa kuin partateriä paskantava kulkukoira.
Edellisen päivän omeletin sisällä pitäminen kävi työstä ja paskattikin armottomasti.
Ei vessaa, luonnollisesti.
No, puolentunnin odottelun jälkeen päästiin matkaan.
Bussi oli ihan kiva, turkkilaiseksi saunaksi.
Ulkona oli jotain +13 mutta dösässä puntari pompsahti plus viiteenkymmeneen, pystyin kusemaan edessä istuvan korvaan ilman että yksikään pisara osui perille ennen kuin muuttui höyryksi.
Mahtavaa, onneksi vain kaksi tuntia mikroaaltouunia.
Päästiin motarille ja kuin ihmeen kaupalla bussista löytyi ilmastointi: Ikkuna auki.
Pysähdyttiin.
Lauma irlantilaisia pissiksiä hyppäsi kyytiin, so not.
Alkoi korvia ja päätä vihlova käkätys ja nauraminen.
Pääni oli haljeta enkä voinut ajatella mitään muuta kuin joukko murhaa, mutta edellispäivän ryyppäys oli vetänyt minut ameebaksi enkä pystynyt liikauttamaan sormeanikaan.
Bussi pysähtyi.
Perillä, at last.
Puolentunnin yrjösessio bussipysäkillä.
Pubiin paskalle ja kuuntelemaan paikallista balalaikkaorkesteria.
Kuusitoista tuoppia ja sammuminen paskaselle lattialle pöydän alle.
Korvaamatonta.
Suosittelen lämpimästi, ensi vuonna uudestaan<3