IRC-Galleria

Hetket,
tummat sävelet ohjaten minua.
Tunnit,
vaikutusaikaa odotetaan,
eikä pelasta kuitenkaan,
katseilta.
Sattuu kuin tuhat pistoa,ja sekin on vähättelyä.

Miten kauneimmista kuvista tehdään minun painajaisia?
Miten ihaninkin lause huudetaan,
olen pyytänyt anteeksi, en vähiten itseltäni.
Joskus ehkä saan ne teot sovitettua,
kumpa vain löytäisin tien,
tien sinne mielenrauhaan.

Valot sokaisevat silmiäni,
enkä aina löydä sitä vastausta
miksi täällä jatketaan
ja mihin suuntaan

monesti luvannut yrittää
heikkouteni peittää
saaden oloni tyhjemäksi
mieleni raskaammaksi

kuka sitten kertoo
miten päättää
kuinka alkaa...

En taida enää jaksaa,
anna yksi syy
saatan poistua.

Syy lopun lukemiseen,
viimeiseen tarinaan,
lyhyesti kerrottuna,
kauneus lepää...

Välittäjäaineita,
niitä kerrotaan minun turruttaneen,
plus miinus nolla,
ei vapaudu,
takaisinesto päälle.
Aivojen kuormitus komioon
Olenhan aivan ihanaa....

Miten voisin edes ajatella sinua?
Kun en kestä täällä edes itseäni?

En aio luovuttaa,
en sinun vuoksesi,
maailmaa pyörii,
se pyörii niin pelokkaasti minun ympärillä.

En voi uskaltaa,
Et voi vaatia,
et ole mitään
vaikka olet minussa.

Kuinka ne voivat satuttaa minua näin?
Haukon jo henkeäni, ja sitten ne painavat pääni pinnan alle.
Pelkään, nyt jo enemmän...
tiedän toki,
ne ovat vain kemikaaleja aivoissa, eivät tasapainossa,
horjuvat,
horjun.....ja silmistäni näkee etten jaksa.

elämäni hetkissä,
kauniissa lauseissa.
valhetta,
en ehkä tiedäkään.

Ihannoivat silmät,
eivät osuneet,
ei minuun
ei tietenkään...
Kuinka katkeraa
kuinka turhaa...

katoavat nämäkin aikanaan...

Olet se rakkain jota en omista,
huomiseni,et vain tule
en unohda miten sen teit
miksi tänne kaipuun toit

pelkään olet se ainoa
et takaisin voi tulla
olen aivan hiljaa
sinä huudat, en saa sinua