IRC-Galleria

Olet kaikki mitä en tarvitse,
kerrot kaiken mitä en kuulla tahtoisi,
ja kaipaan aina sinne takaisin,
tähän valheeseen silmäni suljen.

Kädestä kiinni ei voitu ymmärtää,
ei kaunopuheet saaneet satuttaa
ja kun se sanotaan, ei rakkaus riitäkään
en voi uskoa mihinkään

"Tahdon pois ettet voi satuttaa"

Sitä yhtä me etsitään,
kauneinta loppua jossa kyyneleet nähdään,
saadaan vielä tuhat osumaa,
ja ne kyllä vastaan otetaan.

Jokainen sana on jo lausuttu,

lauseet liian usein lausuttu

tiedänkö mitään enempää

tämäkin hetki voi minut pettää


Kerrothan jos aiot satuttaa

sillä nyt en tunne mitään

älä sano että tarvitsen sinua

olet vain heikko kohta minussa


päivät päättyy aikanaan

toisistamme side raukeaa

en näe sitä kauneutta

kyyneleiltäni en sitä nää


olitko se jota etsin

kun itseni tuntisin

ei helpota yhtään

ei tämä auta ketään.

En malta odottaa,
en edes huomiseen,
sut hengiltä pois tahtoisin,
sitä polvillani itken.

Olen kulkenut jo niin pitkään,
pelännyt ja satuttanut itseäni,
viillellyt mielikuvilla,
sinun sanoilla.

En ole nähnyt sinua aikoihin,
miten edes pääset uniini?
Miten pystyn luottamaan,
olet raiskannut mut henkisesti.

Antaisin ehkä anteeksi,
en vaan saisi siitä tyydytystä,
ja jos nyt kuolen,
sinä voitit.

EN tahdo sinua tänne,
en tahdo sinua löytääkään,
en aio kantaa
sinun kiitoksen velkaa

Haukon henkeäni,
koska tunnen kuolevani.
Tärisen,
koska ulkopuolellani on jotain väärää.
Sisäpuolella,
huutoja vaimennettuja....
ja pelkään tämä on loppuelämäni.

Jakouurteesta tämäkin katkeaa,
yritä tehdä minusta sitten se kauniimpi,
älä sano että lupasit vain
en voisi uskoa vähempää

Väri poistui kasvoilta,
se ei enää palannut.
Ne huudot saatiin vaimenemaan,
se tasaisen rytmi kuoli pois.

Kädestä kiinni,
enkai muutakaan voi.
Ajatus,
ehkä ainoa tie.

Vaalea lakana päällesi,
silmäsi suljettiin.
Nyt olet poissa,
en yhtään tiedä missä.


"Tämä on minun työtäni,osa elämääni...itse olen tänne hakeutunut"

Viholliseni,
jokainen silmäpari minua tuijottaa,
kuin minussa olisi tarttuva tauti,
en kylläkään osaa sitä pelätä.

Pelkään niitä hetkiä,
kun katsotte minua sanomatta sanaakaan.
Kävelette ohitseni,
minä kävelen lävitsenne.

Maailma pyörii erilailla kuin ennen uskottelin,
ja tahtoisin vain rauhan takaisin.
Ehkä aikanaan tuon olen saava,
mutta en tahtoisi sinne.

Miten tunnen,
miksi tunnen,
vastaukset ovat jossain,
minä olen jossain, vain jossain