IRC-Galleria

Ovat kertoneet minun olevan tottunut,
se on valhetta, ei siihen totu,
ehkä turtuu, ja sitten ei välitä

Ei ole diagnoosi minua auttanut,
ei tyhjät kasvot edessäni.
Olen nauttinut niitä mitä olette määränneet,
kalpeampana peiliin katsonut....

Ja nyt kun pelkään herätessäni,
tärisen vuoteellani
te ette tiedäkään mitään,
ette minusta,
ettekä siitä mikä sisälläni elää.

Te voitte nukahtaa,
niinkuin minä en koskaan,
olenko sitten katkera?
Päättäkää te, elämäni olette jo

Joka päivä on hukkaanheitettyä elämääni,
jota en ole pyytänyt,
en ole tahtonut,
en ole ansainnut,
ja joka ilta mietin syytä miksi jäisin.

On vaikeaa ymmärtää,
pelkoa ilman järkeä.
Maailman pyörimistä ympärillä,
sekin sokeana.

Kyllä helpottaa,
en vain usko,
en sekuntiakaan

Hetket,
tummat sävelet ohjaten minua.
Tunnit,
vaikutusaikaa odotetaan,
eikä pelasta kuitenkaan,
katseilta.
Sattuu kuin tuhat pistoa,ja sekin on vähättelyä.

Miten kauneimmista kuvista tehdään minun painajaisia?
Miten ihaninkin lause huudetaan,
olen pyytänyt anteeksi, en vähiten itseltäni.
Joskus ehkä saan ne teot sovitettua,
kumpa vain löytäisin tien,
tien sinne mielenrauhaan.

Valot sokaisevat silmiäni,
enkä aina löydä sitä vastausta
miksi täällä jatketaan
ja mihin suuntaan

monesti luvannut yrittää
heikkouteni peittää
saaden oloni tyhjemäksi
mieleni raskaammaksi

kuka sitten kertoo
miten päättää
kuinka alkaa...

En taida enää jaksaa,
anna yksi syy
saatan poistua.

Syy lopun lukemiseen,
viimeiseen tarinaan,
lyhyesti kerrottuna,
kauneus lepää...

Välittäjäaineita,
niitä kerrotaan minun turruttaneen,
plus miinus nolla,
ei vapaudu,
takaisinesto päälle.
Aivojen kuormitus komioon
Olenhan aivan ihanaa....

Miten voisin edes ajatella sinua?
Kun en kestä täällä edes itseäni?

En aio luovuttaa,
en sinun vuoksesi,
maailmaa pyörii,
se pyörii niin pelokkaasti minun ympärillä.

En voi uskaltaa,
Et voi vaatia,
et ole mitään
vaikka olet minussa.

Kuinka ne voivat satuttaa minua näin?
Haukon jo henkeäni, ja sitten ne painavat pääni pinnan alle.
Pelkään, nyt jo enemmän...
tiedän toki,
ne ovat vain kemikaaleja aivoissa, eivät tasapainossa,
horjuvat,
horjun.....ja silmistäni näkee etten jaksa.