IRC-Galleria

- Niin tänään te voitte vikistä tuskissanne aivan rauhassa ja kurista ja toivoa hiljaisuutta korviinne, joihin lintujenkin viserrys on vesiputouksen karjuntaa. Sillä tänään en aio puhua mitään, millä olisi jotain merkitystä teille. Nauttikaa siitä mielettömyydestä, jonka ilonne on teille aiheuttanut.

Kohotin käteni yläilmoihin, tukahdutin Äänen, joka yritti huokailla nyt syleilläkseen minua, ja kuiskasin itsekseni: "Tämä on teille molemmille, te omahyväiset!"

- Te olette kaikki nyt risteyksessä ja valinta on teidän. Voi olla, että toisessa suunnassa olette Äänen tahdon alla, ja että toisessa suunnassa teitä vartoo Maailmanlopun Mykelö. Mutta jos sinulle annetaan vain kaksihaarainen tie syvällä metsässä, johtavat molemmat vaihtoehdot eksymiseen. Silloin sinun tulee käydä suoraan ryteikköön, jotta eksyisit nopeammin. Aina on ad extra!

Ääni kuitenkin antoi itsensä kuulumisiin: "Mitä sinä puhut? Sinä, jos olet Ha'badza Kalfa, eikö sinua koske kunniavala sielussasi, johon olet itsesi kahlinnut?"

Sanani kasvoivat Sakariaanian muuriksi näin kuultuani.

- Vaan luoksenne tulee joku - ja tämä joku pyytää teiltä jotain. Ja hän perustelee pyyntöään! Hän pyytää vetoamaan kunniaanne, jotta toimisitte hänen tahtonsa mukaisesti. Hän pyytää teiltä jotain vain saadakseen itse omahyväisyyttään, ja uskoo teidän kunniallisuuteen! Niin kuin olisi kunniaanne vastaan sylkeä niitä köyhiä, joita rikkaampia olette hengessänne. Niin kuin olisi kunniaanne vastaan! Voisiko mitään halvempaa olla kuin vedota kunniaan? Vain kunniakäsitysten varjollahan te olette lupautuneet karistelemaan hilsettänne muille - ja nimenomaan nimettömille muille valtakunnan nimissä. Ette te pelkää knihtien käskyjä, ette heidän satuttavia sivalluksia, joita ei riitä edes puolelle teistä. Te pelkäätte sitä, ettei knihtikään pidä teitä enää kunniallisina ja kääntää katseensa. Siten on aina kansakunnan nimissä - niin kuin mitään kansakuntia olisikaan - saatu valtakunnat olevaisiksi.

Myös Maailmanlopun Mykelön tunsin havittelevan minua, enkä tätä ollut tuntenut sitten kolmensadannen yön kiehnämää. Tunsin, kuinka minulle tuotiin vadilla mairitteluja: "Noin sinä olet rehellinen. Sanot miltä tuntuu! Se on miten kuuluukin."

- Vaiti! huudahdin nyt jo ääneen ja pari lähintä lojuvaa seuraajaani saivat jopa käännähdettyä katsomaan minua mistään käsittämättömässä tilassaan. - Niin voidaan ajatella, että rehellisempi on se, joka sanoo suoraan epäpitämisensä. Mitä rehellisempää siinä muka on kuin kaartelussa? Siitä, mistä ihminen pitää, sitä hän mieluiten parjaakin.

Tunsin sielukkaassa raivossani, että sanani ylittäisivät neljännen ulottuvuuden, enkä siksi itsekään niitä ymmärtäisi, mutta sitä suuremmalla syyllä minun tuli vain päästää ne ulos.

- Niin kuin diodi johtaa sähköä vain toiseen suuntaan, niin myös kunniallisuuden vaalijat ja rehellisyyteen vetoajat ovat kunniallisia ja rehellisiä yksipuolisesti ja vain yhteen suuntaan. Joka johtaa, ei hänen ole kunnia tai rehellisyys, vaan huijaus ja valhettelu! Sylkisin, jos olisitte kuolani arvoisia, te joille sanani osoitan!

- Ja te, jotka löhöätte kurjimuksissanne, teidän on autuus, sillä janoatte vain vettä. Kirottuja ovat isoovaiset, sillä vain he saavuttavat viisautta.

Imono ryömi luokseni vesikuppi kourassaan ja hän sanoi: "Ha'badza Kalfa, minä olen isoovainen ja tunnen todella oloni kirotuksi. Lasketko sinä kuppiini mitään?"

"Jos minä jotain lasken kuppiisi, senkö sinä juot?"

"Sen minä juon."

Niin minä laskin veteni hänen kuppiinsa ja Imono otti sen juodakseen. Mutta juuri ennen kuin hän ehti kastaa suunsa, potkaisin kupin kumoon siten ettei siitä kukaan kastunut ja syleilin häntä. "Katso minua. Tällainen minusta tuli, kun join maitoa. Sinusta voisi tulla samanlainen."

"Ha'badza Kalfa, minä rakastan sinua kaikessa hengessäni!"

Nousin jälleen pystyyn ja annoin itseni kuulua jälleen kaikkien ylitse.

- Irstasta on rakkaus ilman ruumillisia haluja. Jos ette ymmärrä sanojani ja vertauksiani, ette osaa yhdistää neliön yhdeksää pistettä neljällä viivalla. Koska teiltä ei silloin sitä edellytetä. Ja sitä te ette ole ymmärtäneet, ettette ole rynnänneet luokseni ja portti on jo sulkeutumassa.

Häivyin niitylle katsoakseni kedon kukkia ja kuullakseni kuinka ne tuoksuivat.