IRC-Galleria

Oli väkeä sakeasti toripäivänä liikkeellä, kun nousin tynnyrin päälle puhuakseni. Muutamat pysähtyivät jo ennen sanojani, sillä en ollut enää tuntematon.

"Tämä maa on Atlantis, eikä kenkään teistä kanna pelastusrengasta mukanaan. Harvoilla teistä on pelastusrengas edes kotonanne varaston perukoilla, mutta sitäkään ette usko tarvitsevanne. Sillä maa vajoaa vain vähän kerrassaan, niin vähän, ettette useimmiten huomaa sen lainkaan vajoavan! Olette kuten sammakoita, jotka laitetaan kattilaan haaleaan veteen, kun kattila laitetaan tulille!"

"Niin on tämä maa myös täysi lasituoppi kaltevalla pöydällä, jonka päällä jokainen esine liikahtaa kohti reunaa jokaisen pienenkin täräyksen myötä. Mutta pieniä ovat ne täräykset, joita jatkuvasti sataa, ja kun pidätte silmänne jatkuvasti vain pöytää katsellen, ette suinkaan edes huomaa kuinka lasi valuu reunaa kohti. Sehän on mielestänne ollut koskemattomana koko ajan siinä! Vaan niin kuin olen Väärä Profeetta, ovat sanani tärisyttämässä pöytää voimalla — huomatkaa, lasi putoaa minä hetkenä hyvänsä, minä suorastaan työnnän lasia reunaa kohti!"

Useimmat pysähtyneet jatkoivat kiireistä matkaansa, sillä eivät he sanojani käsittäneet. Eikä heillä olisi ollut aikaa selityksille, enkä siksikään mitään aikonutkaan selittää.

"Teillä on kiire kaikkialle, ja hyvin tiedätte, ettei millään ole perimmäistä tarkoitusta. Kiire on kuolemaksi ja vain kuolemaa kiire tuokin! Sitä suuremmalla syyllä teillä on kiire, sillä liikkeessä tuulen ujellus peittää kaikki muut äänet. Hiljaiset perivät melunne, te sukupuuttoon kuollut muflonilauma!"

"Minä sorran teitä sanoillani, ja te kuuntelette, koska kuvittelette viihtyvänne. Se on kaikki roskaa! Vain sorto ei ole roskaa, sillä tekin sorratte ketä ikinä kopenette, jos vain voitte luottaa siihen, ettei sorrettu kykene nostamaan tutkainta polkevaa jalkaanne vastaan. Muistakaa silti aina, jos ketä ikinä sorrat, sorsit aina myös tulevia sukupolvia."

"'Rakastakaa lähimmäisiänne', on teille sanotte, ja niin sanotte tekin. Te rakastatte vain lähimpiänne, sillä olette analfabeetikkoja kaikki, ettekä ymmärrä eroa. Taasen minä sanon teille ja hämmennän lisää: 'Rakastakaa kuin Jumala; kaikkia ja tasapuolisesti.'"

Sanottuani sanan "Jumala", tuhahti moni tarkkailemaan.

"Kun te ette siihen peloissanne ja itsetuntemattomuudessanne kykene, rakastatte ketä sattuu, ettekä ymmärrä kuinka jokainen, jonka tahdotte, on lähellänne."

Sisimmissäni tiesin hyvin, että tässä vaiheessa ihmisten päissä tehdyt hyväntahtoiset tulkinnat olivat johdetut täysin kuulijoiden omasta rajoittuneesta minäkuvastaan. Siihen ei mahtunut paljoakaan siitä, mitä perimmin tarkoitin tai epätarkoitin. Kuten tiesin myös, että siinä vaiheessa, kun jotain enemmän oivallettaisiin, oltaisiin minut valmiina syöksemään syvimpään kompostiin matojen evääksi.

"Kun sanani viittaavat promiskuiteettiin, sen koette omien parisuhteittenne uhkana teiltä-pois-asenteella. Sillä ainoat asiat, jotka tuolle joukolle - puhun todellakin teistä - ovat tärkeitä, ovat raha ja saavutetut perinteet. Eivät hyvinvointi ja rakkaus. Parisuhteistakin pidätte kiinni vain koska sen vaaliminen oli ollut niin työtäedellyttävää."

Tässä vaiheessa joku huusi: "Oi VP, Väärä Profeetta! Tänään irtaudun parisuhteestani, kuten sanoistasi olen inspiroitunut!" Hän sai pari tukijaakin ajatukselleen.

Nimittäin joka tapauksessa tällä hetkellä ihmisiä oli sankoin joukoin pysähtynyt, he kuuntelivat haltioissaan, vaikka olin jo lopettamassa sanojani. Kauan olin jo esiintynyt.

"Olen kuin taivaan portti, josta on rynnättävä heti kun se avataan. Ei pidä lähteä hakemaan lamppuja ja öljyä nähdäkseen holvieni pimeydessä. Jos niitä tarvitset, sinulla on ne aina mukanasi. Mikäli taasen synkeät mielikuvat eivät häiritse sinua, tunnet polkuni jo entuudestaan ja tiedät minun kulkevan valmiiksi rinnallasi."