IRC-Galleria

Kyllä kaikki on niin rehevää ja vihreää. Kun ajelee aamusta kaupunkiin, 30 km ja toisen kerran illalla on maisema ihan erilainen, päivässä on lehti suurentunut, oras virertää pelloilla pidempänä ja voikukat tuplaantuneet. Pian sireenit ja kielot kukkivat.

Eilen houkuttelin kaksi lasta mukaan korvasieneen. Nämä kaksi innostuvat aina kun vaan mainitseekin sanan sieneen tai marjaan. Metsänhenkiä molemmat, mitä nyt vähän karhuja pelkäävät. Kuten muuten minäkin. Eikä aina aiheetta. Täällä niitä liikkuu.

Puusta on viime talvena saanut hyvän hinnan ja niin on metsää kaatunut. On syntynyt hyviä hakkuuaukeita ja sehän tietää hyviä kasvuolosuhteita korvasienille. Löysimme pieneltä alueelta 2 kg (punnitsimme ne oikein kalavaaalla). Kuvan löydät arkistosta. Onhan niissä kova homma keittämisineen ja huuhteluineen, mutta kyllä ne ovat myös hyviä. Tämä satsi meni pakastimeen odottamaan kesän grilliherkkuja. Varsinkin lampaanlihan kanssa tulee hyvä yhtälö. Ostin pääsiäisen jälkeen tarjouksesta lampaan ulkofilettä kilotolkulla. Se on hyvää grillattuna vartaissa. Uusia perunoita ja korvasienisoossia niin meinaa kieli mennä mahaan mukana.

Uusi keikka lähiaikoina, niin voisi tehdä keiton. Se on usean lapsen ja minun herkku. Mies vähän nyrpistelee, kuten sienille yleensäkin.

Talossa on kaksi lasta, joiden oppivelvollisuus on pian täyttymässä, eli ysin keväässä ollaan. Kaksi hyvin erilaista lasta.

He molemmat ovat ison muutoksen edessä. Iso harppaus kohti aikuisuutta. Vastuu mutta myös vapaus lisääntyy. Raha-asiat muuttuvat, itsestä huolehtiminen lisääntyy, vastuu sosiaalisista suhteista laajenee ja syvenee, vain muutaman mainitakseni.

Erään ystäväni lausahdus "hallitusti heitteille" kuvaa tilannetta aika hyvin. Nyt pitäisi äidinkin antaa vähän edemmän narua ja malttaa olla huomauttamatta, puuttumatta ja nalkuttamatta. Virheitä varmasti tulee, mutta lapsen olisi niistäkin selviydyttävä. Apua ja neuvoja saa pyytää ja toivonkin että niitä tulee. Suurta vastuuta osoittaa se, että osaa kysyä ja pyytää apua. Jopa sitä vaatia tarvittaessa.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä on "heitteille" jättö on vaikeampaa minulle kuin lapsille. Hehän suorastaan janoavat omaa aikaa, rahaa, tilaa, kavereita jne.
Minun on vain kovetettava itseni ja tyrkättävä poikaset pesänreunalta lentoon ja odotettava että ne lentävät omin haparoivin siivin takaisin pesän turvaan. Uskottava ja luotettava, että niin käy.

Pian nämä lentoharjoitukset alkavat. Toivottavasti pysyvät ilmassa.

Nyt se kesä tuli. Varmoja kesänmerkkejä on runsaasti ilmassa. Aurinko ja sen mukanaan tuoma lämpö, öttiäiset, jopa itikat jo inisee. Linnut rakentaa pesää pihapönttöihin ja käki kukkuu koivikossa. Perhoset kuhertelee lepatellen pitkin pihaa, samoin yksi lapsista, voi miten romanttista !!!
Aamukahvin voi jo juoda ulkona ilman villapaitaa ja huopatöppösiä.

Kukkapenkit ja laatikot kutsuvat hommiin ja pelakuun raaskut, daalian juurakot ja verenpisaran tyngät saavat uuden mullan.

Pyykinkuivausteline on jatkuvasti täynnä talvivaatteita, joita kaksi konetta pyörittää, kesän merkki sekin.

Posti kantaa kutsuja kesän juhliin, olisi lakkiaiset ja häät jo tiedossa, varmoja kesän merkkejä molemmat.

Mopot ja skootterit pörrää. Pian meidänkin pihassa useampi, tiedoksi vaan naapuriin, että melutaso nousee entisestään.

Lapset kaivoivat eilen lentopalloverkon esiin ja kiinnittivät sen kentälle, ensimmäiset pelit on jo pelattu. Siis en minä vaan lapset, ihan vaan tarkennus ettei kukaan vaan satu luulemaan että olisin alkanut urheilla.

Kesän merkki on myös se, että munalaatikko on täynnä. Hanhi ja ankat puskee munia taas vinhaa vauhtia. Onneksi on leipovaisia lapsia.

Yhden lapsen kesä alkaa, kun ensimmäinen jalkapallopeli pyörähtää käyntiin tänään Kotkassa. Sitä pallonpyöritystä hänen kesänsä sitten onkin. Sarjanousu B-tyttöihin toi lisää harjoitus-sekä peliaikaa.

Tänään tartun yhteen kesän urakkaan, nimittäin ikkunanpesuun. Ikkuna kerrallaan, katsotaan miten pitkälle syksyyn mennessä pääsen. Viime vuonna puoleen väliin.

Nautitaan kesän merkeista.

Helatorstai. En saa millään mieleeni miksi tämä on merkittävä päivä ja miksi on vapaata. Päivä on kuitenkin kaunis ja niinpä pakkasimme koko perheen autoon, eväät, maskit ja sorkkaraudat takakonttiin ja menoksi. Ei, emme olleet lähdössä ryöstöretkelle, vaan mökille purkuhommiin.

Kuten jo aiemmin kerroin on meillä taas rojekti. Ex tempore rojekti. Mökin sisäkatto purkuun, takka purkuun, lattia hiottua ja maalattua sekä aurinkoenergia systeemit toimintaan. Tänään aloitimme purut. Ensin lähti kaasuputkitukset ja lamput. Seuraavaksi välikatto, kamala sotku. Villaa, hiirenkakkaa, tervapaperia, vanhoja täkkejä ja muuta romua. Pölyä ja lasivillan silppua silmät ja korvat täynnä. Rojut jätesäkkeihin ja peräkärryyn. Onneksi meillä oli tosi ahkeria lapsia mukana. Kattolaudat taapeliin odottamaan muuta käyttöä. Ja eikun takan kimppuun.
Kaakelit irti sorkkaraudoilla. Näky alla oli karmea. Joku todella "ammattilainen" oli muurannut takan, mikä melkein kaatui itsestään kun sille näytti rautakankea. Jos joku paloalan ammattilainen olisi nähnyt tekeleen olisi tulisija laitettu käyttökieltoon aivan välittömästi.
Lähes 5 tuntia aherrusta (No pari ruoka-ja juomataukoa, ei lasketa) ja pian päästään suunnittelemaan lisää tulevia. Pieniä yllätyksiä katolta löytyi, mutta nekin ratkaistaan.

Vaikka päivä oli raskas, niin mukavaa silti oli, ainakin niin porukka väitti. Kotiin tultiin kuraisina ja väsyneinä. Sauna lämpiämään ja kutisevat ihot saivat helpotusta. Päivällistä kitusiin ja sen jälkeen osa porukkaa olikin aika valmiita sänkyyn ja sohville TV:tä tölläämään tai kirjoja lukemaan. Raukeita oltiin kaikki. Saa huomenna nähdä kuinka monen lihakset huutavat apua.
Yhdessä tekeminen on kivaa. Eikä kukaan mukuloista kysynyt paljon tästä hommasta saa. Talkoomeininkiä, onhan kyse meidän mökistä.

Eilen Helsinkiin. Jo kolmas kerta tänä vuonna. Tällä kertaa mukana yksi tyttö. Hän halusi viettää syntymäpäivää (14v) reissussa. Meillä lapset saavat päättää viettävätkö perinteisiä koti/kaverisynttäreitä vai haluavatko lähteä johonkin reissuun. Osa haluaa reissuta, osa juhlia. Reissujuhlissa on se hyvä puoli, että saa olla ainut lapsi meidän aikuisten kanssa ja saa kaiken jakamattoman huomion parin päivä ajan. Huono puoli on se, että lahjoja tulee paljon vähemmän.

Tänään oli tiivis ja hauska päivä. Kävimme Lohjalla palaverissa ja kotimatkalla IKEAssa. Taas tarttui pari paperikassillista tavaraa mukaan. Söimme ruotsalaiset pehmikset ja ostimme hyvää ruotsalaista karviaishilloa, sekä pusuja. Olen sellainen hillohullu. Aamulla kävin Stockmannilla ostamassa ranskalaisia hilloja, joita Stokka tuo maahan eikä niitä muualta saa. Nyt on karviaisen lisäksi kirsikkaa, mansikkaa ja neljää hedelmää. Myös italiálaista pastaa tuli ostettua.
Päivällä tuli kierrettyä vähän vaatekauppoja ja tytölle löytyi kesämekko. Saimme illaksi liput Helsingin kaupungin teatteriin. Suurella näyttämöllä meni komedia "Suurenmoisia", joka kertoi naisesta, joka oli maailman surkein laulaja. Pääosassa oli Riitta Havukainen. Esitys oli tosi hauska, ripsivärit oli poskella jo ensimmäisellä puoliajalla. Laulajatyttömmekin tykkäsi oikein kovasti. Hän päättikin ensi viikon musiikkiopiston pääsykokeissa vetää yhtä innolla kuin näytelmässäkin tehtiin. Toivottavasti menestys on yhtä suurta.

Huomenna vielä kaupungille pyörimään, nauttimaan keväisestä Helsingistä, joka toipuu sekä euroviisuista että jääkiekkokisojen jälkimainingeista. Itse yritän toipua ajatuksista joita tämä reissu on herättänyt. Luopumisen ajatukset piinaavat. Yritän saada niitä hallintaan.

Jalat on kuin suolapatsaat. Selkä jomoilee ja kädet on kuin raastinraudalla raastetut. Posket kuumottaa ja silmät rähmii (koivu). Nilkkoja kutittaa (lintukirput). Osaako joku tehdä diagnoosia ?

Kaiken tämän saa, hyvän mielen lisäksi kun viettää ison osan aurinkoisesta päivästä puutarhahommia tehden.

Kun saimme yhden lapsen koulupalaverin hoidettua suuntasimme kohti kauppoja. Myös puutarhakaupat olivat avanneet ovensa. Ostin äitienpäiväkukkien lisäksi kivikkokasveja ja kukkien siemeniä. Kun kotiuduimme, keitimme kahvit ja nautimme ne ulkona ihanassa ilmassa. Kaksi pääskyämme oli palannut etelästä ja odotti pääsevänsä pesäntekopuuhiin ulkovaraston katonharjalle. Siellä ne ovat pesineet jo usean vuoden ajan. Pääskyt ovat pesäuskollisia ja meillä on siivekäs porukka kasvanut vuosi vuodelta, kun myös niiden jälkikasvu rakentaa pesänsä talojemme räystäiden alle. Kiiruusti mies avaamaan oven yläluukkua jotta pääskyt pääsevät sisään. Eikä mennyt kauaakaan kun linnut istuivat sirkuttamassa ison varaston kattohirrellä. Kesä on oikeasti saapunut.

Innostuin siivoamaan kukkapenkkejä ja lisäämään joihinkin multaa. Keksin vanhoista lastenvaunujen kärryistä hyvän multapussin ja kanankakkapussin kuljetuskärryn. Mies keksi laittaa muovisen leipälaatikon akseleiden päälle ja siinä kulki kaikki tarpeellinen mukana. Kärry penkin viereen ja jarrut päälle ja hommiin.

Istutin kukansiemeniä, ruiskaunokkeja monen värisiä, pensaskrassia, kehäkukkaa, klarkkiaa ja isoja kerrottuja auringonkukkia. Kaivoin ruusupapujen siemenet laatikosta ja laitan ne huomenna esikasvatukseen.
Leikkasin lumimarjapensaan kuivuneet oksat ja viskelin kakankakkarakeita ympäri pihaa. Nyt ulkona haisee siltä, että jotain on tehty...ainut joka on innoissaan on koira.

Ýksi lapsista oli rahan tarpeessa ja innostui siivoamaan auton. Ja hyvin sen tekikin. Päätin samalla pestä auton myös ulkopuolelta. Eikun mies taas apuun painepesuria kaivamaan varastosta. Auto tuli pestyksi ja samalla pesin kaksi kirpputorilta 1 eurolla ostettua muovituolia. Valkoiset tuolit olivat aivan kamalassa kunnossa, mutta kun painetta löytyy, lähtee vaikka mikä. Niin minulla oli puhdas auto ja kaksi valkoista tuolia, niin ja minulla läpimärät housut ja takki.

Sitä kun innostuu puutarhasta näin keväällä, sitä ei muista malttia, vaan mennä viipottaa paikasta toiseen, suunnittelee penkkejä, istuinryhmiä, päivävarjoja, kesäkeittiötä, matonpiiskauspaikkaa (on menossa uusiksi) jne... loputon työsarka. Mutta kun on innostunut. Luulen että ensi yö on tuskaa, kun "uudet löytyneet" lihakset ilmoittavat olemassaolostaan. Taidan ottaa jo etukäteen jonkun särkytabletin.

Olen aina luullut ettei avioliittoni/parisuhteeni olisi aivan tavallinen suhde. Mutta kyllä se on. Siinä ei pussata eikä puhuta tarpeeksi, niin kuin ei muissakaan perinteisissä suomalaisissa suhteissa. Ja mihinkä perustan väiteeni ? Siihen että kun vappuna päätin lopettaa tämän päiväkirjan kirjoittamisen, niin eikö mies älähdä ja mökötä ja ala painostaa, etten saa lopettaa. Lupasin kirjoittaa hänelle sähköpostiin päivittäin kirjeen, jos se helpottaisi, mutta ei. Hän haluaa lukea päiväkirjaani täällä.

On se kumma, että meidän kahden vanhan harpun on täällä kirjoitettava mitä meille kuuluu ja mitä me ajatellaan ja miltä tuntuu. Eiköhän nämä voisi kahdenkeskenkin puhua. Varsinkin kun me ollaan koko ajan yhdessä 24 h/vrk. Mutta ei. Kai se on sitten niin että tämä kirjoittaminen jotenkin kirkastaa ajatukset ja jalostaa sanottavan. Niin ja tulee miettineeksi mitä sanoo. Muuten kun suustaan tulee lauottua kaikkea sellaista mitä ei ole ajatellut... ja seuraukset ovat sen mukaiset.
Ja onhan se niinkin, että kai näitä jorinoita joskus lukee joku muukin. Tai ainakin toivon niin.

Tuo pussaaminen on kyllä näin sähköisesti hieman hankalaa, joten lupaan hoitaa sen muulla tavalla, ihan suusta suuhun menetelmällä. Pussataan niin että huulet rohtuu. Muistanko vielä aikaa.

Summa summarum. Jatkan horinoita, lukekaa jos jaksatte ja jos tylsäksi alkaa mennä kommentoikaa ja vaatikaa mielenkiintoisempia juttuja. Aiheitakin saa heittää.

Näin Vapun kunniaksi toivottelen kaikille lukijoille hauskaa kevättä ja alkavaa kesää !!!! Kyllä ne säätkin tästä lämpenee ja lumisateet vähenee.

Kiitos kaikista kommenteista ja kannustuksista joita olen kirjoituksistani ja kuvistani saanut. Useat niistä ovat saaneet minut hymyilemään ja uskomaan huomiseen. Nyt on kuitenkin muutoksen aika. Lähipäivinä lopettelen näitä sivujani ja siirryn muihin kiinnostuksen kohteisiin. Joten ei muuta kun kaikkea hyvää sinulle lukijani ja kiitos yhteisestä kuljetusta matkasta, vaikka vain näin virtuaalisesti.

Kiitos !

Minusta on kiva kun lasten kavereita käy meillä kylässä. Lapset rauhoittuvat ja heillä on tekemistä, keskinäinen kähnäily jää vähemmälle.

Kavereita on myös mukava jututtaa, heiltä saa hyviä näkökulmia myös omien lasten juttuihin. Pieni perspektiivin laajennus ei tee pahaa, paitsi jos oma lapsi näyttää kaverin rinnalla aivan toopelta ja tumpelolta. Niinkin joskus käy, vaikka sanonta "omista rakkaista lapsista ja naapurin karseista kersoista" elääkin voimakkaasti, ainakin täällä meidän kylällä.

Erään lapsemme ystävä on rehti ja reilu kaveri, kala-ja metsämies konsanaan. Hän katsoo reilusti silmiin puhuessaan, kysyy ja pyytää jos tarvitsee jotakin ja tarttuu asioihin ilman suurempia kehoituksia.
Pojat lähtivät kalaan ja saaliina oli kiloinen hauki. Ylpeitä poikia. Kaveri siivosi kalan ja lupasi opettaa taidon myös meidän pojalle. Lupasin valmistaa kalasta pojille aterian ja mikä oli fileoidessa kalaa, mikä oli siivottu ja suomustettu niin hienosti. Kala ruokki neljä perheenjäsentä ja maukasta oli tuore kala.
Kehuin pojan äidille, miten reilu ja rehti hänen poikansa on ja miten toivoisin näkeväni omassani samoja piirteitä. Pahin murrosikä painaa päälle ja pojan rehtiys on kyllä niin kadoksissa, että sen löytäminen olisi jo arkeologinen ihme. Toki ihmeitäkin tapahtuu.

Olen fyysisesti aika puhki. Olen osittain tarkoituksella ja osittain pakolla siirtänyt vuorokausirytmiäni enemmän aamuvoittoiseksi, eli aiemmin ylös ja hommiin. Ihanan valoisia aamujahan nämä kevätaamut ovat ja lintujen konsertti on huumaava, mutta mutta...
Olen kuitenkin ihminen joka tarvitsee aika reilusti unta, mielellään sellaiset 9-10 tuntia/yö. Ja kun aamut ovat aikaistuneet, niin illastapa pitäisi painaa pää aiemmin tyynyyn, jotta tuo tarve täyttyisi. Mutta kun ei malttaisi millään...silmät luppaa mutta ei sittenkään malttaisi. Ja tästä seuraa, että päivisin väsyttää, vähän kun olisi jetlakkia...

Toki tänään väsyttää vähän muukin, ihana ilma ja pihatyöt ja uintikeikka koko perheen voimin, kyllä tuntuu.
Viikko on ollut kiireinen, mutta antoisa. On ollut kahdetkin yövieraat. Vieraat toki teettävät ylimääräistä työtä, mutta antavat myös paljon kun heistä näkee, miten kiitollisia he ovat saadessaan olla meillä. Ja kyllä keskustelut ja pohdinnat heidän kanssaan selkeyttävät monia omassa päässä pyörineitä ajatuksia. Olenkin sitä mieltä, että yksi ystävyyden merkkipaaluista on se, että ystävät voivat olla peilejä toisilleen, joista rehellisesti näkee oman ja toisen kuvan, joskus selkeämpänä ja joskus kirkkaampana. Aina kuva ei ole omien toiveiden mukainen, mutta ystävyys kestää senkin. Jos peilin peittää on kyse tuttavuudesta ja ainakaan minä en sellaista nyt kaipaa.