Vesi on tumma ja väkevä
kun sukellan
Alas aina kylmään pohjaan asti
ja kun pääsen viimein perille,
sen tiedon tunne
etten nouse enää pinnalle kellumaan kuin
ruostuneen katiskan poiju,
painaa minua alas
alemmas.
Aivan kuin kantaisin mukanani
kaikkia rannikon rosoisia lohkareita.
Ne repivät minut haavoja täyteen
Vereni sekoittuu sankkaan veteen
Ja
ylhäällä jossain,
auringon kultasäteet
pirstaloituvat pintaan niin kauniisti.
Haluaisin hengittää kilpaa pääskysten kanssa,
kun näen niiden siipien silittävän tyrskyjen päitä.
Niiden huudot kertovat sateen tulevan.
Täällä alhaalla vesi on niin kovin kylmää ja
sameaa.
Teen siitä kyynelilläni kirkkaampaa.