Kohta on kulunut kaksi jaksoa. 2/6 eli supistettuna 1/3 ja toisin sanoen 0,33333333... Luvut eivät kerro ahdistuksestani paljoa, mutta sanat sen sijaan voisivat auttaa asiassa.
Haluan elämäni takaisin. En jaksa enää piilotella tämän väliaikaisen, keinotekoisen kuoren sisällä, jonka olen olosuhteiden pakosta joutunut ympärilleni kutomaan. Haluan eroon siitä! Repiä sen pois päältäni ja syödä sen osan minusta kuin kannibaali tai kenties sitoa kiinni vihan köydellä ja heittää samaan komeroon klovni- ja haipelkoni kanssa mätänemään! Sieltä ne kumminkin taas päivien, viikkojen tai kuukausien, jopa vuosien päästä nousisivat entistäkin pelottavimpina, henkiin herätettyinä versioina.
Onneksi tuo Mäki on kohta ylitetty ja pääsen vihdoinkin tuolle hautuumaalle, jossa hautakivet tuovat mieleen muistoja, jotka puolestaan ruokkivat mielikuvitustani.
Satoja tarinoita jää kertomatta, mutta kaunein niistä on se, joka loppui kesken