IRC-Galleria

Tänään alkaa uusia kielien ja matematiikan täyteinen jakso koulussa, mutta mukaan mahtuu yksi hyppytuntikin. Ja mikä parasta: no more gym class!!! Ainoa asia, joka pelottaa tässä jaksossa on fysiikan viides kurssi. Ei sen takia, että fysiikka olisi vaikea, ei todellakaan! Uskon pärjääväni entistä paremmin Carl Saganin ja Richard Feynmanin opetusten innoittamana.
Se, mikä todellakin pelottaa ja huolestuttaa on opettaja. On totta, että Joronen on myyrän näköinen pieni, vanha miehen käppänä, jolla on tapana eksyä sivuraiteille, mutta siitä huolimatta hän ei ole huono opettaja. Viime kurssi meni usealta, allekirjoittanut mukaan lukien, aika päin persettä, mutta raivoamisen ja pettymyksen sijaan Joronen oli ymmärtäväinen ja totesikin, että on luonnollista, ettei kaikkia asioita heti osaa ja ymmärrä, ja meillä on vielä muutama vuosi aikaa opetella ja kypsyä ennen kirjoituksia. Siinä on hyvä asenne!
Urpanen on eri maata. Suoraan sanottuna sarkasmipommi. Pelkään, että tuotan hänelle pettymyksen ja saan päälleni sarkasmisateen, jota en pysty vähäisten aivosolujeni takia käsittelemään aiheuttaen oikosulun, minkä seurauksena vaivun muutaman sekunnin shokkiin ja alan vinkumaan kuin juuri kastroitu marsu. Olisitte nähneet vitos kurssin kokeen palautuksen. Se vihan, pettymyksen ja sarkasmin aalto oli käsin kosketeltavissa, jopa vielä enemmän kuin Juvosen vastaavat tuntemukset ja SE, ystäväiseni, on paljon.

Olen viime aikoina tuntenut outoja tunteita sisälläni. En ole osannut selittää niitä itselleni kovinkaan hyvin, mutta olen pienen mietiskelyn jälkeen löytänyt syyn: sydämeni ja siinä samalla sieluni ovat jäisessä huurteessa. Kyse ei ole tällä kertaa rakkauden puutteesta, vaikka siitäkin kärsin, mutta nykyään paljon lievemmin ystävieni takia.
Asia, joka elämästäni puuttuu, on intohimo jotain kohtaan. Olen huomannut, että ympärilläni on useita ihmisiä, joiden silmissä paistaa kirkkaat liekit, kun he oppivat tai selittävät jotain heille mieluisasta asiasta. Kadehdin näitä ihmisiä. En ymmärrä, miten joku voi olla niin kiinnostunut kirjallisuudesta, joku taas matematiikasta ja fysiikasta ja toiset taas vieraistakielistä. Haluan ymmärtää! Haluan tietää! Haluan saavuttaa ilon, jota he kokevat!
On totta, että liioittelen hieman. On minulla muutama intohimon kohde, mutta ne eivät auta minua elämässä mitenkään. Ainoa hetki, jolloin koen sydämessäni olevien jääpuikkojen sulavan, on silloin, kun haukun tai kehun jotain peliä tai leffaa ystävän kuullen. Se saa minut tuntemaan itseni entistäkin tyhmemmäksi, sillä kukaan ei ymmärrä mistä puhun, sillä katson pääosin leffoja ja pelaan pelejä, joista arvostelujeni uhrit eivät tiedä kärpäsen paskaakaan! Ainoa, joka oikeasti kuunteli, on jo lähtenyt pois... Voisin aina ryhtyä kriitikoksi, mutta mielipiteeni eivät ole mitenkään erikoisia ja vaikka ne olisivatkin, en osaa kirjoittaa (kuten "A Nightmare on Elm Street 5"-arvostelustani voi huomata).
Jeesus perkele sentään!

Halloween-ilta kului rattoisasti ystävien kanssa leffaa katsellessa ja pulloa pyörittäessä. Porukan vähennyttyä kuuteen pullo osoitti minua ja valitsin tehtävän.
Tehtävä: Matki niin hyvin meidän koulussa olevia lissuja ja pissiksiä kuin mahdollista.

Minä: Öm... Okei! Onks kenelläkään mitään vinkkejä?
Venla: Unohda vaan 90% sun nykyisestä sanavarastosta, niin pitäis hyvin mennä.
Miia: Älä unohda kiroilla.
Venla: Niin! Joka toinen sana on sit "vittu". Muista se! Sun päässä ei ole muuta kuin viisi verbiä ja vittu...
*total reps*
Minä: Toi tais tulla ulos väärin!
Venla: No joo, mut tiedät, mitä tarkoitin

Menin tänään toverini Paolan kanssa psykan tunnille, kuten aina normaalisti. Emme odottaneet mitään erikoista, kuten tuskin kukaan muukaan, sillä... noh, Ritvan tunnit vain ovat sellaisia. Noin tunnin puolivälissä opettajamme kysyi kysymyksen eräältä tytöltä. Hän toki vastasi kykyjensä mukaan, mutta hieman epäselvästi. Opettajamme hermostui ja piti saarnan:
"Se on erittäin epäkohteliasta ja epäkorrektia pureskella purkkaa tai mitä mälliä sinulla onkaan suussasi! Kun luokkaan tullaan, kaikki mälli pitäisi sylkäistä välittömästi pois, roskikseen. Vaikka kuinka hyvää se olisi!"

Voi voi... 8')

Edit: joo oon ihan kakara, mut en voi mittään xD

Kohta on kulunut kaksi jaksoa. 2/6 eli supistettuna 1/3 ja toisin sanoen 0,33333333... Luvut eivät kerro ahdistuksestani paljoa, mutta sanat sen sijaan voisivat auttaa asiassa.
Haluan elämäni takaisin. En jaksa enää piilotella tämän väliaikaisen, keinotekoisen kuoren sisällä, jonka olen olosuhteiden pakosta joutunut ympärilleni kutomaan. Haluan eroon siitä! Repiä sen pois päältäni ja syödä sen osan minusta kuin kannibaali tai kenties sitoa kiinni vihan köydellä ja heittää samaan komeroon klovni- ja haipelkoni kanssa mätänemään! Sieltä ne kumminkin taas päivien, viikkojen tai kuukausien, jopa vuosien päästä nousisivat entistäkin pelottavimpina, henkiin herätettyinä versioina.
Onneksi tuo Mäki on kohta ylitetty ja pääsen vihdoinkin tuolle hautuumaalle, jossa hautakivet tuovat mieleen muistoja, jotka puolestaan ruokkivat mielikuvitustani.

Satoja tarinoita jää kertomatta, mutta kaunein niistä on se, joka loppui kesken

Joo, oon palannut tänne sieltä jostain, missä olin (näköjään >___>'). Jotkut oli huolissaan, et mulle on tapahtunut jotain, mut eipä hätää. Mulla on vaan ollu kiireitä koulun kanssa. That's all.

Mutta asiaan! *köh köh* MÄ NÄIN KAMALAA painajaista! Siinä mä heräsin RaLun luokkahuoneessa 9. Herättyäni huomasin, että oli englanninkokeen palautus ja opettajana oli, kukas muukaan kuin meidän kaikkien niin paljon rakastama ja ihailema, Risto Nyfors. Yaaaay...
Nyforsilla oli kädessään kauhea läjä kokeita. "All right, piippöl! Please, sit down. Nämä teidän kokeet menivät aikaste hyvin, lukuun ottamatta erään henkilön totaalista epäonnistumista" hän aloitti ja katsoi minua. "Tomi! Sinä olet täystunari ja äärimmäinen pölvästi! Että minun täytyy hävetä silmäni päästä, kun katson tätä koetta!" Huusin jotain epäselvää ja juoksin loputonta häpeän käytävää pitkin tuntikausia.
Lopulta heräsin kylmä hiki otsalla ja kuset housuissa. Onneksi kaikki oli vain unta, ajattelin, kun painoin pääni hikiselle tyynylle. Lopulta nukahdin painettuani eroottisia mielikuvia parhaimmasta ystävästäni mieleeni. Voi kunpa ne olisivat totta...
Ehkä joskus... ehkä joskus...

Kyllä musta joskus kauhukirjailija vielä tulee!

Satuin tekemään pieniä mittauksia ja testejä, joiden tulokset ovat aika miellyttävät.
Vuosi sitten painoin 92kg ja vyötäröni ympärysmitta oli noin 100cm.
Nyt painan 84kg ja ympärysmitta on 94cm!!!
Näköjään pienellä liikunnalla ja kurilla kaikki on mahdollista 8D

1. You're a very sweet, kind and caring person. You are always doing things for others, and never worry about yourself until you're sure everyone else is ok. Be proud of your wonderful personality.
Element: Earth
Gem: Emerald
Animal: Panda

2. You are full of love, all you want to do is be in the arms of that special someone. You will do anything for that person which can cause you to be very naiive and get you into a lot of trouble.

3. Your element is Fire: Strong, hot tempered, powerful, and passionate. Well now lets see, being fire you are quite strong and powerful be it mentally, physically or both. People look up to you greatly and often seek your protection. You have the ability to gain many friends and you are always one people can count on to do what you say you will do. You are extremely loyal, be it friends or family you'll stick up for them and you are never willing to put them in a position that could hurt them. You know what roll you play in life, leader, and you intend to let people know it. Not everyone is capable of leadership but you certainly have the willpower and flare to do it. You have quite a temper if it shows itself, one that can often lead you into trouble. Once your mind is made up there is no changing it but no one said that was a bad thing.

xD Toi viimeinen on niin läppä... juu

Mua epäiltiin tänään myymälävarkaudesta 8(((((((

Tänään oli kyllä mahtava päivä. Saatiin tehtyä tutorhommat ennätysajassa, jonka takia päästiin koulusta jo puoli kahdelta. Sitä ennen tapasimme uuden rehtorimme, joka oli aivan mahtava tyyppi! Lempeä ääninen, innokas, vähän vanhempi mies, joka sanoo kaikkeen "Siis voi ku kiva!". Tutorasiaoiden jälkeen menin kansliasta hakemaan lokeronavaimen. Useiden naurujen ja selitysten jälkeen sain avaimen, minkä jälkeen menin kokeilemaan sitä. Lokero 20 Kielikujan päädyssä oli avoinna ja aika pölyinen, kun tulin paikalle, mutta se ei estänyt mua kokeilemasta sitä. Lokero aukeni ja sulkeutui erinomaisesti, mutten millään saanut sitä lukkoon. Joko olen tyhmä tai sitten lukko on rikki.
Noh, päästyäni Annen luo kävimme kangaskaupassa ja sen jälkeen Naantalin Lidlissä, jossa tapasin vanhan tutun. Siinä pullojonossa odotellessani huomasin, että edessä olevasta kaksikosta, joka palautti kauhean määrän kaljatölkkejä/pulloja, toinen oli Anssi, mantsanope. Moikattiin toisiamme, minkä jälkeen Anssi alkoi selittämään: "Joo... öömm... nä on sit limsapulloja, et ei mitään hätää.
Mä: "Joo, uskon"
Anssin kaveri: "On ne limsapullot vuosien varrella muuttunu aika paljon!"
Anssi: "Onhan ne. Mut nä toiset mä poimin kadunvarresta"
Anssin kaveri: "No on porukat sit aika paljon ryypiskelleet"
Ainakin selvisi, miksi Anssi vaikuttaa aina siltä kuin se olisi krapulassa: koska hän oikeasti on...