IRC-Galleria

Jatkoa siis kauppakadun approon (tässä blogissa lokakuu 2007)

Olihan taas Ynnän appro. Ja sinä teit sen taas.

Ensimmäisessä baarissa istuin kolmen kaverini kanssa, ja sinä tulit yhden minun kaverini kanssa ja liityit seuraan. Arvelin että jos en kiinnitä sinuun mitään huomiota, ilta sujuu hyvin. Vähänpä tiesin.

Itse jäin nauttimaan Killkenny-tuoppini loppuun kun muu pöytäseurue suuntasi toiseen baariin. Itse tulin muutaman minuutin kuluttua perästä. Kerkesin melkein lähelle teidän pöytää, jossa siis olit sinä ja minun kolme kaveriani, kun kuulin tuo ah niin varismaisen äänesi "Slindi et tule tänne Slindi mene pois". Minähän en tähän kiinnittänyt mitään huomiota vaan jäin seisoskelemaan pöydän toiselle puolelle ja keskustelin parin kaverini kanssa. Jostain syystä tyydyit tilanteeseen ja olit kerrankin hiljaa. Juomat juotuamme suuntasimme lähemmäksi keskustaa, emmekä päässeet tästä toisesta baarista kuin muutaman metrin kun sama itku alkoi "Sami mee pois et tule meidän kanssa seuraavaan baariin". Tässä vaiheessa ärähdin itsekin jo että kuka helvetti se tulee minun seuraani ja pyytää minua poistumaan. Yksi kavereistani yritti tyynnytellä minua, mutta päätin tehdä kuten halusit ja poistuin omille teilleni. Sinähän et minun bile-iltaani pilaa.

Siis loppu hyvin kaikki hyvin, loppubileissä pyörit taas siinä lähellä, mutta et kiinnittänyt minuun mitään huomiota ja siitä kiitos. Luultavasti olit niin kännissä että et edes tajunnut minun läsnäoloani.

Mielenkiintoista on se, että vasta kun en ensimmäisessä baarissa kiinnittänyt sinuun mitään huomiota, aloit vaatia minua poistumaan porukasta. Voi, onko joku huomionkipeä? Herranlettas kun äidin ja isän pikkutyttö ei saa huomiota hän alkaa itkemään ja kerjäämään huomiota muilta. Harmi vaan että se ei toimi kun ollaan minun kaveriporukassani.

Ja aivan kuten kauppakadun appron jälkeen itkit irkissä kirjoituksestani, tulet itkemään tästäkin. Aivan sama. Nauroin kun katsoin sinun yritystäsi kerjätä sympatiaa muilta kanavalaisilta, turhaan. Äiti ja isä ehkä puolustavat sinua oli tapaus mikä hyvänsä, mutta oikeassa elämässä ihmiset käyttävät aivojaan eikä täällä sinua lelli kukaan muu kuin ehkä avomiehesi. Yritä tottua siihen, et saa kaikkea mitä haluat. Et varsinkaan minulta. Vittuile minulle, et saa huomiota, jätä minut rauhaan et sittenkään saa huomiota. Ynnän appron jälkeen sinun on turha edes anoa anteeksi käytöstäsi, kuten teit kauppakadun appron jälkeen. Sinä mokasit kahdesti ja kolmatta kertaa ei tule.

Entäs tulevaisuus? Vappu on edessä, ja lupaan että jos tulet meidän seuraamme ja alat rääkymään että minä olen liikaa siinä porukassa, teen jotain kamalaa. Ehkäpä suutelen sinua suulle! Siitä et selviytyisi ikinä, haha. Joten pysy poissa, ja tee meidän molempien elämästä helpompaa kiitos.