IRC-Galleria

Asensin eilen Ubuntun ja heitin WinXP:n hittoon. Vielä ei kaduta vaikka en aiemmin Linuxiin olekaan tutustunut. Katsotaan miten tulevaisuudessa.

Pomo: kauhea tapaus tuo kouluampuminen taas
Minä: joo, onhan se
Pomo: yhdeksän kuollutta ja kaksi vakavasti loukkaantunutta. toivottavasti se ampuja kituu kunnolla ennenkuin kuolee
Minä: olet siis sitä mieltä että se ampuja ansaitsi kuolla?
Pomo: no kyllä, ehdottomasti! ja kärsiä kun tuommoista teki
Minä: eli ihmisen saa tappaa jos se tekee tuommoista?
Pomo: tietysti, eihän tuommoisten voi antaa elääkkään
Minä: miksi sinä saat päättää että joku ansaitsee kuolla? ja miksi tuo kouluampuja ei saa?
Pomo: tekojen perusteella tietysti, ei tuommoista voi sallia
Minä: ei voi, mutta kun vedetään rajoja minkä perusteella voidaan ihminen tuomita ja minkä perusteella ei, ollaan heikoilla jäillä. katsos kun kaikilla ihmisillä se raja ei ole sama. tuokin kouluampuja varmasti kuvitteli että hänellä oli oikeus ampua uhrinsa, oikeus päättää elämästä ja kuolemasta.
Pomo: niin, ja se on väärin! kellään ihmisellä ei ole oikeutta päättää kuka kuolee ja kuka elää
Minä: mutta juurihan sanoit että tuo ampuja pitäisi tappaa. kuulostaa kovasti siltä että päätit juuri hänen kuolemastaan, jos siis sinulla olisi valta
Pomo: niin mutta tämähän on aivan eri asia
Minä: asia riippuu näkökulmasta. ehkä ampujan mielestä uhrit olivat tehneet jotain niin anteeksiantamatonta että heidän oli kuoltava
Pomo: mitä? olet siis ampujan puolella?
Minä: en, olen sitä mieltä että ihmisiä ei saa tappaa. sinä olet sitä mieltä että tietyissä tapauksissa saa, ampuja oli sitä mieltä että ihmisiä saa tappaa. kumpi meistä on siis ampujan puolella?

Kun ihmisten ymmärrys on tätä luokkaa, niin onko ihme että epätoivoiset henkilöt kyllästyvät elämään ja päättävät poistaa samalla muutaman näistä idiooteista. Minusta ei, mutta minähän en mitään mistään ymmärrä, se on kuultu monesti. Sen verran tosin ymmärrän, että ampujasta koko muu maailma on järjiltään, ja muusta maailmasta ampuja on järjiltään. Kumpi on oikeassa? Median mukaan muu maailma. Seuraava kouluampuja lukee noita juttuja, katkeroituu entisestään ja toteaa että kukaan ei kuitenkaan ymmärrä, miksi yrittää. Kukaan ei edes yritä ymmärtää, ei halua ymmärtää. Miksi haluaisi, kouluampujathan ovat hulluja jotka ansaitsevat kuolla. Sitä saa mitä tilaa, seuraavaa ampumisvälikohtausta odotellessa.

Onpas taas pakko avautua, tällä kertaa ulkoisista motivaattoreista. Eikös olekin hieno termi?

Valaistaan asiaa. Usein olen kijoittanut tästä asiasta vaikka en tällä nimellä. Keksin sen nimittäin vain vähän aikaa sitten. Idea kuitenkin säilyy. Tarkoitan siis että ihmiset, minä mukaan luettuna, tekevät usein asioita siitä syystä että saisivat jotain palkkioksi. Ja tämä on mielestäni väärin.

Tänään olin grillaamassa YO-kylässä, ja grillille tuli kaksi Joensuulaista tyttöä. Toinen oli todella herkullinen pitkä blondi, juuri sitä tyyppiä joka vie minulta jalat alta. Ja niinhän siinä kävi että lähdettiin tyttöjen kanssa baariin. Tämä oli perinteinen virhe jonka olen tehnyt useasti, mutta ehkä nyt pääsen siitä eroon. Nimittäin tarkoitus ei ollut lähteä baariin, minulla ei ollut mitään sisäistä motivaattoria lähteä baariin, mutta sinne minut houkuteltiin ulkoisten motivaattoreiden toimesta. Lähdin siis baariin koska kuvittelin saavani tytöistä jotain kivaa vaivan palkaksi, kun oikea syy lähteä baariin olisi ollut hauskanpito. Ja kun tytöt lähtivät baarista, mitä minulle jäi? EVVK olo keskellä baaria. Olihan minulla hauska ilta, ei kyse ole siitä. Kyse on vain siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Ja on väärin tehdä asioita vain siksi että saisi jotain palkkioksi. Oikein on tehdä asioita siksi että ne ovat oikein, tai että niistä saa joitain siitä tekemisestä itsestään. Esimerkiksi rantalentopallo on minusta todella mukavaa, saan siitä hyvin paljon hupia. En harrasta sitä siksi että saisin rusketuksen tai lihaksikkaan vartalon, vaan ainoastaan siksi että se on pirun hauskaa. Siis, minulla on sisäiset motivaattorin voimakkaita rantalentopallon suhteen. Mielelläni kävisin myös lenkillä ja salilla, mutta koska en pidä niistä harrasteista enkä sinänsä saa mitään niistä, en voi niitä harrastaa hyvällä omallatunnolla koska tekisin niitä asioita vain ulkoisten motivaattoreiden takia. Ja sehän ei käy.

Olen myös huomannut että ihmiset tekevät hyvin paljon asioita vain siksi että luulevat saavansa jotain palkkioksi siitä. Tätä esiintyy muunmuuassa sosiaalisissa suhteissa (kuten itsekin tänään todistin). Tällä on myös hieman ikäviä seurauksia, ymmärrätte varmaan mitä. Suurin osa ihmissuhteista tuhoutuisi koska ei tarvitsisi enää käyttäytyä "kunnolla" vain siksi että sen kohteliasta sillä suurimmalta osalta ihmisiä emme saa mitään vastineeksi.

Itse kuitenkin aion elää kuten oikeaksi näen, ja olkoot tämä muistutuksena siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Naisten perässä saa juosta, jos siitä juoksemisesta saa jotain irti, ei siksi että maalissa odottaa palkkio. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä.

Olinpa kerran eli tänäänkin baarissa. Ja mieleeni tuli ihan mahtiajatus. Luonnollisesti hukkasin sen ennenkuin kerkesin kotiin, mutta se oli perinteisesti maailmaa mullistava ajatus. Ainahan minun ajatukset ovat sellaisia. Se liittyi jotenkin siihen miten ihmiset haluavat itsensä nähtävän tms. No mutta, eihän tästä pitänyt kirjoittaa, vaan siitä miten yksinkertaista elämä on.

Ja elämähän on yksinkertaista. Ellei sitten tee siitä vaikeaa. Ja minähän en tee elämästä vaikeaa, eli se on yksinkertaista. Tänään baarissa oli uskomaton brunette nimeltään Maija. Muitten mielestä hän ei ehkä ole uskomaton mutta hänessä oli kaikki se mitä naisella pitääkin: pituutta todella paljon, painoa sopivasti sekä sopivan paljastavat vaatteet (tarkoittaa siis että päällä on selän paljaaksi jättävä toppi). Tämä on helppoa, tästä minä pidän. Ja kuten kaikki sadut, tämäkin päättyi onnellisesti. Näin nimittäin tämän tytön polttavan.

Ehkä olisin jäänyt kaiholla kaipaamaan tätäkin kaunista naista mutta sen sijaan en jää. Aivan kuten sähköpistokkeesta saa sähköiskun jos sinne työntää sormensa, minulta saa pitkät jos polttaa. Turha itkeä että olen epäreilu, minä vain reagoin sen mukaan mitä pidän oikeana. Ei minulla ole sen enempää valintaa kun on tällä sähkötöpselillä jonne työnnät haarukan. Ja kumman vika on se että saat sähköiskun, töpselin vai sinun? Onko töpselillä mahdollisuus valita? Ei ole, ei ole minullakaan. Minä teen kuten on oikein, ja oikein on vain yksi. Väärin on monta. Moraali on kyllä henkilökohtaista mutta ei sen henkilön määräämää. Ehkäs siinä on meillä primus motor.

Katselin tässä lentopallon olympialaiskarsintaturnauksen loppuottelua, naisten peliä tietysti. Vastakkain olivat Puola sekä Venäjä. Samaan aikaan toiselta kanavalta tuli miss Suomi -kilpailu, ja vilkuilin sitä aina välillä. Yksi seikka pisti silmään. Nimittäin nuo lentopallonaiset, hikisinä, naama punaisena hiukset ponnarilla tai miten vaan pysyvät poissa naamalta, olivat huomattavasti viehättävämmän näköisiä kuin nämä miss Suomi -kandidaatit. Heidän hymynsä onnistuneen suorituksen jälkeen oli aitoa, siitä oli luettavissa onnistumisen ilo eikä hymy ollut jäykkää, kun taas nämä wanna-be missit yli-paklatuine naamoineen ja kivestä veistettyine hymyineen. Eipä paljoa kiinnosta.

(Vanha teksti, laitoin nettiin vasta nyt)

Jatkoa siis kauppakadun approon (tässä blogissa lokakuu 2007)

Olihan taas Ynnän appro. Ja sinä teit sen taas.

Ensimmäisessä baarissa istuin kolmen kaverini kanssa, ja sinä tulit yhden minun kaverini kanssa ja liityit seuraan. Arvelin että jos en kiinnitä sinuun mitään huomiota, ilta sujuu hyvin. Vähänpä tiesin.

Itse jäin nauttimaan Killkenny-tuoppini loppuun kun muu pöytäseurue suuntasi toiseen baariin. Itse tulin muutaman minuutin kuluttua perästä. Kerkesin melkein lähelle teidän pöytää, jossa siis olit sinä ja minun kolme kaveriani, kun kuulin tuo ah niin varismaisen äänesi "Slindi et tule tänne Slindi mene pois". Minähän en tähän kiinnittänyt mitään huomiota vaan jäin seisoskelemaan pöydän toiselle puolelle ja keskustelin parin kaverini kanssa. Jostain syystä tyydyit tilanteeseen ja olit kerrankin hiljaa. Juomat juotuamme suuntasimme lähemmäksi keskustaa, emmekä päässeet tästä toisesta baarista kuin muutaman metrin kun sama itku alkoi "Sami mee pois et tule meidän kanssa seuraavaan baariin". Tässä vaiheessa ärähdin itsekin jo että kuka helvetti se tulee minun seuraani ja pyytää minua poistumaan. Yksi kavereistani yritti tyynnytellä minua, mutta päätin tehdä kuten halusit ja poistuin omille teilleni. Sinähän et minun bile-iltaani pilaa.

Siis loppu hyvin kaikki hyvin, loppubileissä pyörit taas siinä lähellä, mutta et kiinnittänyt minuun mitään huomiota ja siitä kiitos. Luultavasti olit niin kännissä että et edes tajunnut minun läsnäoloani.

Mielenkiintoista on se, että vasta kun en ensimmäisessä baarissa kiinnittänyt sinuun mitään huomiota, aloit vaatia minua poistumaan porukasta. Voi, onko joku huomionkipeä? Herranlettas kun äidin ja isän pikkutyttö ei saa huomiota hän alkaa itkemään ja kerjäämään huomiota muilta. Harmi vaan että se ei toimi kun ollaan minun kaveriporukassani.

Ja aivan kuten kauppakadun appron jälkeen itkit irkissä kirjoituksestani, tulet itkemään tästäkin. Aivan sama. Nauroin kun katsoin sinun yritystäsi kerjätä sympatiaa muilta kanavalaisilta, turhaan. Äiti ja isä ehkä puolustavat sinua oli tapaus mikä hyvänsä, mutta oikeassa elämässä ihmiset käyttävät aivojaan eikä täällä sinua lelli kukaan muu kuin ehkä avomiehesi. Yritä tottua siihen, et saa kaikkea mitä haluat. Et varsinkaan minulta. Vittuile minulle, et saa huomiota, jätä minut rauhaan et sittenkään saa huomiota. Ynnän appron jälkeen sinun on turha edes anoa anteeksi käytöstäsi, kuten teit kauppakadun appron jälkeen. Sinä mokasit kahdesti ja kolmatta kertaa ei tule.

Entäs tulevaisuus? Vappu on edessä, ja lupaan että jos tulet meidän seuraamme ja alat rääkymään että minä olen liikaa siinä porukassa, teen jotain kamalaa. Ehkäpä suutelen sinua suulle! Siitä et selviytyisi ikinä, haha. Joten pysy poissa, ja tee meidän molempien elämästä helpompaa kiitos.

Mitä useampiin ihmisiin tutustun, sitä paremmin huomaan että ihmiset eivät ole tutustumisen arvoisia

Tänään sen ymmärsin: luonnonsuojelijat haluavat muuttaa maailmaa. He haluavat kontrolloida maailmaa ja sen tilaa. Kontrolloida luontoa. Ilmasto lämpenee, se pitää pysäyttää. Ihmisen pitää olla maapallon valtias ja hallita lämpötilaa. Ihmisen pitää hallita eläinten kohtaloita. Ihmisen pitää pystyä estämään lajien sukupuuttoon kuoleminen. Ihmisen pitää pystyä estämää aavikoituminen. Napajäätiköiden sulaminen.

Ja samaan aikaan ihmisen pitäisi olla pelkkä eläin, elää luonnon armoilla ja ehdoilla. Olla laji muitten joukossa. Pisara valtameressä. Tyytyä vähään ja olla vaatimaton.

Tässä on ristiriita jota hipit ja muut vastaavat hihhulit eivät näe ja se saa minut näkemään punaista. He jotka eniten saarnaavat luonnollisuuden puolesta haluavat ihmisen ottavan jumalan roolin maapallolla. Haistakaapa paska.

1) Jos valmistuu yliopistosta maisteriksi viidessä vuodessa, valmistuminen on viivästynyt (bilettämisen vuoksi). T: kauppatieteilijä

2) Matematiikan kurssissa on 40h luentoja, 20h ohjauksia (vapaa-ehtoiset) ja 20h harjoituksia (käytännössä pakolliset) tekee tämä siis yhteensä 80h. Kurssista saa 3ov eli työtunteina tämä on 120. Tästä voimme siis laskea että koska kurssi kestää 10 viikkoa, jää jokaiselle viikolle 4h käytettäviksi harjoituksiin kotona. Ts. kolmen opintoviikon eteen joutuu tekemään töitä kolmen opintoviikon verran! Spank my butt and call me Charlie! Ennenkuulumatonta! Hälyttäkää keltainen lehdistö, yliopiston rehtori ja Amnesty International. Miten kukaan voi kuvitella että kurssin eteen joutuisi oikeasti tekemään jotain!?

"Matematiikan peruskurssi on yksittäisenä kurssina pitkä ja raskas ja erittäin hankala opiskelijoiden kannalta." (PörssiKurssi 1/07).

Kaiholla muistelen vanhaa fysiikan peruskurssi 2:sta, joka oli laajuudeltaan 6ov, sisälsi 4 labratyötä ja yhden työselostuksen, kolme välikoetta ja kurssi kesti tammikuusta huhtikuun loppuun. Vastaavia lukukauden kestäviä kursseja on muuten lähes kaikki muutkin fysiikan kurssit nykyisiä appron kursseja lukuunottamatta, joten ehkä kauppatieteilijät ovat oppineet pääsemään liian helpolla?

--

Ja lisää tulee sitä mukaa kun keksin avautua.

Satakieltä ei voi vangita. Jaa miksei?

Siksi että vaikka tämän linnun saisikin häkkiin, ei sen henkeä voi koskaan vangita. Satakielen ydin se henki joka liitää vapaana. Jos linnun sulkee häkkiin, se voi laulaa. Se voi syödä, juoda ja elää. Vaan se ei ole koskaan vapaa. Vain henki liitää vapaana, ja sitä ei voi koskaan vangita. Vangittu lintu laulaa siitä mitä sillä ei ole. Ei vapautta, ei tulevaisuutta, ei kohtaloa. Se voi kuulostaa yhtä kauniilta kuin vapaan linnun laulu, mutta sitä se ei ole. Vapaa lintu laulaa ilosta. Se laulaa tulevaisuuden määräämättömyydestä. Se laulaa siitä ilosta, että tietää elävänsä kunnes kuolee. Se tietää kuolevansa. Se on iloa.

Vaan vangittuna ei satakieli voi koskaan laulaa ilosta, ei vapaudesta, ei onnesta. Ei kohtalosta. Ei satakieli ole satakieli ilman henkeä. Hengetönnä satakieli on vain varis. Laulaa, itkee. Kuitenkin vapaus on se mikä tekee satakielestä satakielen. Vapaus lentää, laulaa, elää kuolla. Ilman sitä lintu ei ole mitään. Vain varjo entisestä.

Voiko satakieltä sitten ikinä saada omakseen? Kyllä voi, vaan ei vangiksi. Satakieli lentää aina pois jos haluaa, ja tulee takaisin jos haluaa. Vain siihen voi luottaa. Vain silloin satakieli on satakieli. Muulloin lintu on vanki, varjo itsestään. Parempi siis antaa linnun lentää vapaana, kuulla laulu usvaisessa aamussa kerran kesässä kuin ottaa vangiksi ja kuulla vangitun linnun laulu joka aamu. Ei kyse ole siitä mitä sinulla on, vaan siitä mitä sinulle annetaan.