Nostin maljain kunniaksesi. Alas kaadoin kurkustani.Kerroin vuoksesi uutiset hyvät, huonot jätin lepäämään. Tahdoin sinua onnitella, mutten koskaan niin tehnyt. Kerroin sinusta kuuluisan, sellaisen, jolle vain hyvää aina sattui. Sen kerran sanomattoman, kun kulautin alas kunniaksesi toisen ryypyn. Silloin ymmärsit, ettei sinua otettu todesta. Olit vain vitsi. Et kuitenkaan uskonut olevasi yksin, mutta kuitenkin olit.
Kerroit kerran toiveesi ja luulit sen täyttyvän. Uskoit yhä sinisilmäisesti ystäviisi, joista olet jo etääntynyt. Et tiennyt yksinäisyyden todellista merkitystä. Kuitenkin vain katsoessasi ulos taivaalle, näet vain asiasi huononevan. Kääntäessäsi katseesi pois kohtalostasi kyynelehtien, jatkaaksesi tuloksetonta yrittämistäsi itseäsi vastaan. Joudut vain toteamaan, että aina tulet olemaan ainoa, joka kunniasi ilmoille nostattaa.
Se paluusta menneeseen.
