IRC-Galleria

Nostin maljain kunniaksesi. Alas kaadoin kurkustani.Kerroin vuoksesi uutiset hyvät, huonot jätin lepäämään. Tahdoin sinua onnitella, mutten koskaan niin tehnyt. Kerroin sinusta kuuluisan, sellaisen, jolle vain hyvää aina sattui. Sen kerran sanomattoman, kun kulautin alas kunniaksesi toisen ryypyn. Silloin ymmärsit, ettei sinua otettu todesta. Olit vain vitsi. Et kuitenkaan uskonut olevasi yksin, mutta kuitenkin olit.
Kerroit kerran toiveesi ja luulit sen täyttyvän. Uskoit yhä sinisilmäisesti ystäviisi, joista olet jo etääntynyt. Et tiennyt yksinäisyyden todellista merkitystä. Kuitenkin vain katsoessasi ulos taivaalle, näet vain asiasi huononevan. Kääntäessäsi katseesi pois kohtalostasi kyynelehtien, jatkaaksesi tuloksetonta yrittämistäsi itseäsi vastaan. Joudut vain toteamaan, että aina tulet olemaan ainoa, joka kunniasi ilmoille nostattaa.
Se paluusta menneeseen.

Kolmisenkymmentä messiasta, yhdenvertaisia keskenään, kansantarusta laajempaan uskoon, perimätiedosta kirjoitettuun papyrykseen, nykyajan plagiaattia, astrologiaa, tähtitieteellisissä mittakaavoissa, Aurinkoa kumartakaamme, jos uskoon kykenemme.


Koreasta taulusta voi tulla ruma välittömästi kun kuulee sen olevan kopio.

(http://lusorius.blogspot.com/)

Palatessani Huoneeseeni haistoin raskaan vedyn. Se tuli ulkoilman kosteudesta joka säteili. Kaikki katselivat säteilyä kummissaan ja harmissaan sen olemassaolosta, mutta nautinto sen häviämisestä oli suuri. Raskas vety, tiedätkös, se tappaa.

Neljä päivää riittää tukahduttamaan viimeisimmänkin tarpeen raskaan vedyn hengittämisestä.

Taasen puolisen kuuta on
vaiettava maljatta jos
orotettava ilmankin
ja taas ilon pidot suodaan

Tyhjää niin mustaa maailmas'
ilma myrkkyä, vesi tervaa
aika kultaa, pidot rautaa
väki valtaan ja nauttikoon!

-SS

Mitä me omistamme?

Muokattua kiveä, pilattua puuta, sulatettua maata ja likaista vettä.

Niitäkö tarvitsemme?

Kriitikot ovat vakaasti sitä mieltä.

Voimmeko selvitä ilman niitä?

Teoriassa kyllä. Käytännössä emme näin suurella joukolla.

Entä voimmeko omistaa jotain oikeasti hyödyllistä?

Lausemuoto on epäpätevä, sillä ensin pitäisi kysyä: "voimmeko omistaa ylipäätään mitään?", ennekuin voisimme tarkastella kysymystä "voimmeko omistaa mitään hyödyllistä?". Silloinkin ongelmaksi hyödyllisyyden käsite.

Mikä on meille välttämätöntä elääksemme?

Rallikuskitkin ovat ilmeisesti sokeita. Tarvitsemme samaa mitä hekin. Suurempi ongelma on vain siinä, ettei kukaan voi tarjota sitä, joten turhaan edes yritämme.

Jos ylipäätään emme voi mitään omistaa, emmekä tarvitse mitään suoranaisesti elääksemme, niin miten voi olla sattunut näinkin hassusti, että meitä on täällä ja näinkin runsain määrin?

Sitä sopii kysyä asianajajaltasi.

-SS

Pallon kiertoradan esteiksi tarkoitettuja kumiankanpoikasia ei enää löydy varastoista.

Kadut jääneet kuumiksi, ne eivät anna kenenkään pysähtyä, vaan kaikkien on mentävä kiireen pitäminä. Kukaan ei saa henkäystäkään rauhaa ja kaikki kuuman kadun takia. Pakko on vain jatkaa, sillä muuten katu polttaa.

Tuli on kaunis ja puhdistaa.

Avasin oven ja astuin huoneeseeni
ei täällä ole mitään
teit tästä tyhjyydestä kotoisan
ei täällä ole mitään
maku oli jo häipynyt

Valo levittyi tasaisesti
tasaisesti kasvoilleni
niille suruille, iloille, sanoille
pintaa sileää rikkoen
suklaan makea muisto


Ei täällä ole mitään

~SS

Jokainen sana on tarkoitettu hyökkäykseksi sinun pientä egoasi kohtaan.