IRC-Galleria

Taasen puolisen kuuta on
vaiettava maljatta jos
orotettava ilmankin
ja taas ilon pidot suodaan

Tyhjää niin mustaa maailmas'
ilma myrkkyä, vesi tervaa
aika kultaa, pidot rautaa
väki valtaan ja nauttikoon!

-SS

Mitä me omistamme?

Muokattua kiveä, pilattua puuta, sulatettua maata ja likaista vettä.

Niitäkö tarvitsemme?

Kriitikot ovat vakaasti sitä mieltä.

Voimmeko selvitä ilman niitä?

Teoriassa kyllä. Käytännössä emme näin suurella joukolla.

Entä voimmeko omistaa jotain oikeasti hyödyllistä?

Lausemuoto on epäpätevä, sillä ensin pitäisi kysyä: "voimmeko omistaa ylipäätään mitään?", ennekuin voisimme tarkastella kysymystä "voimmeko omistaa mitään hyödyllistä?". Silloinkin ongelmaksi hyödyllisyyden käsite.

Mikä on meille välttämätöntä elääksemme?

Rallikuskitkin ovat ilmeisesti sokeita. Tarvitsemme samaa mitä hekin. Suurempi ongelma on vain siinä, ettei kukaan voi tarjota sitä, joten turhaan edes yritämme.

Jos ylipäätään emme voi mitään omistaa, emmekä tarvitse mitään suoranaisesti elääksemme, niin miten voi olla sattunut näinkin hassusti, että meitä on täällä ja näinkin runsain määrin?

Sitä sopii kysyä asianajajaltasi.

-SS

Pallon kiertoradan esteiksi tarkoitettuja kumiankanpoikasia ei enää löydy varastoista.

Kadut jääneet kuumiksi, ne eivät anna kenenkään pysähtyä, vaan kaikkien on mentävä kiireen pitäminä. Kukaan ei saa henkäystäkään rauhaa ja kaikki kuuman kadun takia. Pakko on vain jatkaa, sillä muuten katu polttaa.

Tuli on kaunis ja puhdistaa.

Avasin oven ja astuin huoneeseeni
ei täällä ole mitään
teit tästä tyhjyydestä kotoisan
ei täällä ole mitään
maku oli jo häipynyt

Valo levittyi tasaisesti
tasaisesti kasvoilleni
niille suruille, iloille, sanoille
pintaa sileää rikkoen
suklaan makea muisto


Ei täällä ole mitään

~SS

Jokainen sana on tarkoitettu hyökkäykseksi sinun pientä egoasi kohtaan.

Aurinko siintää jo maiseman taa ja varjot jo huutelevat leikkimään. Kaikki on hyvin, mutta ei vielä niin huonosti, etteikö ne paremminkin voisi olla. Metsässä kulkee pitkiä olioita juosten paikoillaan, väittävät kesän tulevan pian, mistä moiset voivat sellaisen tietää. Taivas leikkii sinivalkoista, ja ikkunat pitäisi pestä.

Ihmiset kulkevat toisiaan vastaan. Onneksi ovat sokeita, onneksi eivät huomaa eroa. Kaikkien sota kaikkia vastaan turvanaan vain jokin, mitä kutsutaan suuremmaksi. Taas sitä okkultismia, eivätkö he koskaan opi? Kiusaavat itseään ja tekevät kiusaa muille. Onnekseen ovat sokeita, eivät kestäisi totuutta.

Luonnon lainalaisuuksia, värillisiä ja saivartelevia.

Lehdet haravoimatta, voisi joskus harkita. "Lähtemättömän vaikutuksen tekee vain hän, joka lähtee." sanoi eräs. 80- luvun alkupuolella oli vielä huumaa joka viime aikoina on ollut pinnalla. Eihän kukaan kuitenkaan voita sitä aikaa.

Ihmisinä vielä joskus. Sairaita ja pieniä. Päästämme vialla. Parempi kasvaa siitäkin vain ulos, vain se kannatta. Näin on voitettu viimeisetkin mahdollisuudet jatkaa elämää. Harmaat savukiehkurat leijaulevat pienehkössä säteilyssä aamuauringon humussa. Ja niin he taas kuvittelivat ja olivat eläiminä pienessä paniikinpoikasessa. Kokoan tupakkaa ja hädin tuskin saan tärisevin sormin sen pudotettua.

Puolikas turhaa ja toinen maailmaa
kyberteknologia ja fundamentalismi
mene ja sulje ovi perässäsi
päästä käteni, anna vajota

Tulevaisuudesta tuho
menneisyydenkaltainen
tukehdumme kaasuun
veteen johon hukumme, anna mennä

Suuret saavutukset, kannattiko ollenkaan
merkittävät teot tapattivat ihmisiä
keuhkot täyteen ja tyhjäksi
kerrasta lakoon

Herramme maailma, uskotko edes itse
taide niin kehittynyttä tappaakseen
meidät syödään elävältä
kalutaan pala kerrallaan
turhaan se kaikki vaiva

Kohta on aika suurten ihmisten. He tekevät pesäeroa maailman ja itsensä välille, luovat mestariteoksen. Puraisee lopulta ruokkivaa kättä. Se on kaikki ohi, ei sitä kannata lähteä jalostamaan.

"Kaikki mitä teet on tehty, kaikki mitä näet on nähty
kaikki mihin kosketat on monin käsin kosketeltu
muttei sinun käsilläsi, muttei sinun silmilläsi
muttei sinun sisälläsi ennen kuin on itse tehty"

Jos ymmärrämme yskän, emmekös? Sille malja, kiitos viimeinen. Olemus on olemassa vain itseään varten. Yhdeksän päivää ja yhdeksän yötä. Heil Wuotan!

Another damaged soul
lost in reveries
Finding her way
in pointless damnation

Absurd

Whole life is only solving a big puzzle
Of course, I'm a puzzle, too