Muistan, kun pienenä pilttinä pihamaalla katseeni kohotin ikkunaa kohti,
siellä ruutupaidassansa äidin hahmo keittiössä hääri.
Muistan, kun satuja luit ja vielä, kun iso koltiainen jo olin,
lukuhetket maistuivat yhtä ihanilta. Sadut vain vaihtuivat Seitsemään veljekseen ja Kotiopettajattaren romaaniin.
Sinun kauttasi sain intohimon kirjallisuuteen, musiikkiin ja teatteriin ja kauniiden asioiden arvostamiseen. Sinä opetit oikean ja väärän tuntemisen ja myös anteeksiannon tärkeyden.
Sinun sydämesi rakasti loppuun asti täysillä, enkä unohda sinua koskaan, rakas äiti!