Ootko koskaan uponnu vihreeseen spiraaliin kädessä? Kuilu siinä keskellä vaan syvenee ja syvenee imasten sut sisäänsä. Makaat sängyllä ja tunnet sulavasi patjan läpi. Ulkona puut kaartuu päällesi ja elät kuplassa, jonne muilla ei ole asiaa. Niillä on omat kuplansa, pysyköön niissä. Metsässä padottu puro solisee ja taiteilet itsesi sen yli. Sen jäljeen harhailet tunteja pienenpienessä taikametsässä, jossa menninkäiset ryömii esiin koloistaan ja leikkii kanssasi hohtavien sienien alla. Kävelet lähiöteitä pitkin ja tunnet olevasi paratiisissa. Mikä voisikaan olla paremmin, kun sulla on kaikki tarvitsemasi. Elämä ja trippi. Kaikki on niin siistin näköstä, se on todellista. Monen päivän trippi vaan jatkuu ja jatkuu, ei lopu koskaan. Pitäs varmaa joku päivä goisaa se veke.