IRC-Galleria

Tässä tänään on tullut mietiskeltyä yhtä sun toista...

Tuossa kotimatkalla lina-autossa istuskellessa mietin, että miten sanoisin erään asian yhdelle tietylle henkilölle (don't worry, ei mitään negatiivista, ei edes tappouhkausta)... Siinä hetken pohdiskeltuani mietin, että pitäisikö sanoa se runomuodossa... tai oikeastaan pikemminkin kirjoittaa runo, tai useita runoja ja antaa ne hänelle.
"Sano se kukkasin" tuli tässä mieleen hetki sitten, mutta ei, minulla ei oikein ole varaa sellaisiin, joten runot voisivat olla se sopivampi vaihtoehto. Runoja puoltaa sekin, että minä joten kuten osaan krijoittaa niitä, mutta en kovin hyvin. Siitäkin on jo melko kauan aikaa kun olen viimeksi omia runoja väsännyt, jos ei muuten niin ainakin sillain että olisin kirjannut ne ylös...


Toinen asia mikä tuossa pääsiäisenäkin mietitytti on se, että miksi ihmeessä me ihmiset (minäkin) sanomme asioita, mitä ei olisi kannattanut. Aluksi kun miettii mitä sanoo, niin se vaikuttaa ihan hyvältä idealta sanoa, mutta sitten hetken päästä siitä kun se mitä on miettinyt sanovansa on sanottu, huomaa ettei se ollutkaan hyvä idea, kun näkee toisen reaktion. Joskus on tosin niin, että se reaktio ei varsinaisesti liity siihen mitä sanot, vaan mitä teet tai miten sanot sen... noh, kaikkia ei voi miellyttää, mutta monesti käy niin, että niitä joita haluaisi miellyttää, tulee suututettua vahingossa, ja niitä joita ei ollut tarkoitus miellyttää sillä hetkellä ovat tyytyväisiä.

Neuvona siis kaikille rakkaille lukijoille, jos aiotte sanoa jotain tärkeää, miettikää sisältö tarkoin ja koittakaa asettua myös sen toisen asemaan arvioidessanne hänen reaktiota. Näin voitte välttyä monilta ikävyyksiltä.