Millainen on hyvä tai onnellinen elämä?
Onko onnellisuus riippuvainen ulkonäöstä, varallisuudesta ja muusta sellaisesta?
Ei minun mielestäni...
Entä hyvä elämä?
Täytyykö pelastaa maailma kerran viikossa, että on elänyt hyvän elämän?
Jo Antiikissa filosofit pohtivat hyvää ja onnellista elämää. Samaa pohtii varmasti jokainen jossain vaiheessa elämää, jos vain jaksaa pysähtyä mietiskelemään.
Minun on varmaan helpompi lähtä esittämään omaa kantaani kyseisestä asiasta määrittelemällä ensin hyvän elämän.
Hyvä elämä on mielestäni elämä, jonkas aikana on saavuttanut useita itselleen asettamia tavoitteita. Näitä tavoitteita ei kuitenkaan pidä asettaa liian korkeaksi, mutta ei myöskään tule jättää olemattomiksi tai liian helpoiksi (kultainen keskitie). Myöskään näitä tavoitteita en suosittelisi liian montaa, vaan siinäkin asiassa kohtuus.
Onnellisuus taas ei ole ihan niin yksiselitteinen, mutta jos on elänyt ns. "hyvän elämän" niin luultavasti on onnellinen. Onnellisuuteen toki vaikuttaa nuo mitä tuolla alussa mainitsin, mutta ne tai niiden puute ei estä olemasta onnellinen.
Tällasta tuli mietiskeltyä tässä jonkun aikaa...