IRC-Galleria

Hyvänen aika että tuolla pihalla tuulee...
Tuossa hetki sitten tulin takas kotia, kävin nimittäin testaamassa pyörää, että kuinka hyvin toimii pitemmillä matkoilla (ihan huomista varten vaan). Kävin heittämässä noin kahdeksan kilometrin lenkin, laukansillalle ja takasin kotia... Tuo tuuli oli pieni häiriötekijä, sillä menomatkalla se työnsi jatkuvasti kohti tien keskustaa ja sitten paluumatkalla kohti ojaa. Pyörä toimi ihan ok, mitä nyt vaan tuo penkki meinaa olla sellanen nut cracker, eli meinaa pitemmän päälle olla vähän kivuliasta... sille pitäis varmaan tehä jotain, säätää vaikka korkeutta tai jotain...
Renkaista ei pahasti ilmaa lähtenyt tuossa lenkillä, mutta lienee parasta ottaa pumppu mukaan huomenna.

Tuosta noin kahdeksasta kilometristä en kuitenkaan polkenut koko matkaa, sillä oli pakko välillä taluttaa pyörää, kun en halunnut jatkuvasti päätyä ojan pohjalle...
Ja sitten yhessä vaiheessa rupesi oikeasta jalasta vetämään suonta... persetti, kun se tuntuu vieläkin, vaikkaki jo aika heikosti, mutta kumminkin...

Täytyy toivoa että huomenna ei ihan yhtä paljoa tuule, muuten taitaapi olla aika kusiset paikat meikäläisellä.

Kyllä se kesäloma on kiva, ja tulee kyllä tarpeeseen...
Huomenna on ihan vapaa päivä ja ajattelin laittaa pyörän kuntoon perjantaita varten, kun bussikortista loppui matkat eikä jaksais käteistäkään käyttää siihen (kun muutenkin pitäs olla luvassa mukavaa säätä), eli menen silloin pyörällä kouluun.

Tuli tossa suunnilleen tunti sitten saunassa mietiskeltyä erästä asiaa... Teemana jälleen rakkaus (ja nokkelimmat pokkelimmat arvaavatkin miksi).

Rakkaus ja himo tahtovat välillä mennä ihmisillä sekaisin. Ei ehkä niinkään sanallisesti, vaan niiden sanojen tarkoitus. Rakkautta ei ole ilman himoa ja himo on rakkauta, luulevat monet.
On totta että nämä kaksi kulkevat hyvin lähellä toisiaan, mutta kaikki himo ei ole rakkautta ja rakkautta voi olla ilman himoa, toivottavasti ymmärrätte.

Kannattaa joskus mietiskellä "Onko tämä rakautta, vaiko himoa (vai ehkä molempia)"...
Ja yleensäkin kannattaa aika-ajoin välillä pysähtyä arjen kiireissään miettimään ja "filosofoimaan", sillä niillä pystyy selkeyttämään ajatuksiaan (pääsääntöisesti) ja ilman ajatusten selkeyttämistä ei eläminen ole kovinkaan helppoa. Olen esimerkiksi huomannut että ajatusten selkeyttämisellä saattaa vähentää stressiä huomattavasti (siksi minä en niin paljoa stressaa mistään kouluhommista esim. koeviikosta). On siitä myös muuta hyötyä kuten se että päätösten teosta tulee helpompaa, kun tietää mitä ajattelee.

On se jännä miten unissa just oikeat ihmiset saattaa sanoa sellaista mitä haluaa kuulla...

Jännää on myös se, että sain vasta eilen tietää kommentista, joka on laitettu jo erääseen merkintään 20.5. eli pari päivää myöhässä... tai ainakaan en ole huomannut sitä.

Heh, pärstäkirjassa oli huvittava kysely, vaikkakin sen käyttöä oli rajoitettu niin etten voinut tehdä sitä. "Missä olet 26.7.2009" höm... varmaankin viettämässä 17-vuotis synttäreitäni jossain : )

...

Mut oli mulla muutakin, vähän syvällisempää pohdittavaa lukijoille.
Onko olemassa kohtalo, vai onko kaikki sattumaa?
Itse ainakin haluaisin usko kohtaloon ja jossain määrin uskonkin, sillä on nimittäin kiva selitellä asioita itselleen... Mutta toisaalta mikseivät jotkut tapahtumat, jotka kohtalolta vaikuttavat, voi olla ihan yhtä hyvin sattumaa?
Siinä pähkinä purtavaksi.

Millainen on hyvä tai onnellinen elämä?
Onko onnellisuus riippuvainen ulkonäöstä, varallisuudesta ja muusta sellaisesta?
Ei minun mielestäni...

Entä hyvä elämä?
Täytyykö pelastaa maailma kerran viikossa, että on elänyt hyvän elämän?

Jo Antiikissa filosofit pohtivat hyvää ja onnellista elämää. Samaa pohtii varmasti jokainen jossain vaiheessa elämää, jos vain jaksaa pysähtyä mietiskelemään.

Minun on varmaan helpompi lähtä esittämään omaa kantaani kyseisestä asiasta määrittelemällä ensin hyvän elämän.
Hyvä elämä on mielestäni elämä, jonkas aikana on saavuttanut useita itselleen asettamia tavoitteita. Näitä tavoitteita ei kuitenkaan pidä asettaa liian korkeaksi, mutta ei myöskään tule jättää olemattomiksi tai liian helpoiksi (kultainen keskitie). Myöskään näitä tavoitteita en suosittelisi liian montaa, vaan siinäkin asiassa kohtuus.

Onnellisuus taas ei ole ihan niin yksiselitteinen, mutta jos on elänyt ns. "hyvän elämän" niin luultavasti on onnellinen. Onnellisuuteen toki vaikuttaa nuo mitä tuolla alussa mainitsin, mutta ne tai niiden puute ei estä olemasta onnellinen.

Tällasta tuli mietiskeltyä tässä jonkun aikaa...

Olen kyllä melko pettyny euroviisuihin...

Päätin tehdä pienen puhdistuksen ja poistaa kaikki kommentit tuosta oletuskuvastani.

Eilen illalla tuli aukaistua sanainen arkkuni ja kirjoitettua runo. En tosin rupea sitä tähän kirjoittamaan, sillä siinä oli sentään 9 säkeistöä (vaikkakin kaikki aika lyhyitä) ja muutenkaan se ei ole mielestäni sellainen että ainakaan näin ensialkuun se olisi kaikkien luettavissa...
Ajattelin vain mainita ; )

Hmm... mitäs tänään tapahtuikaan?

Ainaki tuli naureskeltua aika reippaasti...
Todettiin että koko matikan ryhmästä mun Texas on paras laskin...
Pelattiin korttia...
Ratkoin rubiikin kuution pari kertaa...
Sain erääseen kysymykseen matikantunnilla miellyttävän vastauksen (voi lopettaa sen ajattelun)...
Mun perään uhattiin lähettää "Hitman", tosin se lienee pikemminkin ollut huumoria : ) ...
Rupesin kirjoittamaan tänne päiväkirjaan tällain homosti, että oikeasti kirjotan vaan niin kuin joku saattais kirjoittaa oikeaan päiväkirjaan...
Lisäilen tyhmiä ... - merkkejä kaikkialle...
Säädin lain ;) ...
Huomasin että päiväkirjalleni/ blogilleni on satunnaisia lukijoita jopa pääkaupunkiseudulta...

Siinäpä sitä jo olikin.

Olen tässä huomannut että että lähinnä käytän koko irc-galleriaa blogina ja mitä nyt välillä yhteydenpitovälineenä kavereihin, mutta kun enpä minä kaueasti jaksa kuviin panostaa (ja jos panostan niin nykyään ne mahtavat suurilta osilta mennä pärstäkirjan puolelle).

Tuossa eilettäinköhän se oli tuli mietiskeltyä taas kaikkein pyhimmässä (eli vessassa).
Mietinnän aiheena oli taas jälleen rakkaus...
Totesin itsekseni sen sanonnan "rakkautta ensisilmäyksellä" olevan epäkorrekti, sillä mielestäni rakkaus tulee ajan kanssa. Sitä joko oppii rakastamaan tai ihastuminen kehittyy rakkaudeksi...
Totesin myös ettei rakkaus ole vain yhdenlaista, sillä onhan siinä miten rakastaa vaikka äitiään ja siinä miten puolisoaan aika suuri ero.

Tuossa vartti sitten koitin tätäkin pukea helpostiymmärrettäviin sanoihin (pitkästi selitettynä, selkeästi ymmärrettäviin sanoihin... eli vähän niin kuin mahdotonta minun tyylillä (kaikki tulee selitettyä aina vaikeimman kautta)), mutta eihän siitä mitään tullut ja päätin sitten jättää tämän merkinnän lyhyemmäksi...