yksin matkustan, tilaan lipun pendoliinoon, että vauhti ei hiipuisi. Joskus vaan joku ihminen tuo iloa epätoivon keskelle olemalla jo pelkästään ajatuksissa.Antaa siivet haaveille, voimia jaksaa huomiseen...valaa uskoa jo pelkällä hymyllään.Kaipuu meistä..joita ei enää ole...kaipuu siitä, mitä olisi voinut olla..Olemme kuin kasvien juuria...joista voi kuivankin kauden jälkeen versota jotain kaunista, jotain mitä emme ole ennen kokeneet...se on vaan siinä, uskaltaako sitä kasvaa ja ottaa toisen huomioon...kaikkine vikoineen päivineen..vaikka joskus tuntuu pahalta...siitä toisesta saa myös voimia...