IRC-Galleria

harhaa tai ei ....jossain se sytkähtelee vieläkin...toisaalta oli kíva huomata, että se toinen ihminen onkin juuri sellainen kun muistaa...toisaalta se on hirveän haikeaa...olenko minä muuttunut...en tiedä oliko näkemisestä enenmpi haittaa kun hyötyä...mutta pystyin siihen kumminkin...ja se on jo suuri harppaus eteenpäin...aivot lyö tyhjää...ehkä kannattaa taasen ajatella vaan jotain muuta....seuraava kerta on jo taas helpompi koska lieneen sitten tuleekaan...

aina välillä tuntuu siltä, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan...sitten taas mikään ei suju mitenkään...ehkä haaveilen olemattomasta sellaisesta mitä koskaan ei ole ollutkaan...alan kallistua siihen tulokseen, että kaikki on vaan harhaa..jotain mitä olen pienessä päässäni kuvitellut...jos osaisin oikein elämääni elää oikein tunteeni sanoiksi pukea...onneksi alkaa elämä pikkuhiljaa olla jonkunlaisessa reilassa... se on jännä, jälkikäteen ajatella sitä olotilaa kun kaikki tuntuu pirskoutuvan sirpaleiksi...ei ole enää mitään...millään ei ole mitään väliä...se on oikeasti tosi pelottavaa...siinä menettää itsensä ja kaiken mitä joskus on pitänyt tärkeänä...loppujen lopuksi siinä menettää myös sen ihmisen jonka luuli olevan rinnalla lopun ikää...joka on tärkeä vieläkin....mutta..ei se mitään...kaipa tämä tästä itseppähän elämäni sotkin ja rakkaimpani menetin!

jotain positiivista..jos ei meikäläisen pieleen menneistä suhteista ole mitään muuta hyötyä sydänsurujen keskellä ole ollut niin se, että se on saattanut sentään jotkut yhteen...toivottavasti lopuniäksi...toisilta nuo suhteet onnistuu ja toisilta ei...meikäläinen rämpii vaan vanhassa...hakkaan päätäni seinään vaikka eteenpäin pitäisi mennä..miksi se on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että sydän huutaa ikävää...aina luulen nyt pystyn unohtaaan mutta ei...niin ei...se helpottaa hetkeksi palaa takaisin salakavalasti. Toivoisin, että olisin yhtä vahva kun tämä toinen osapuoli...ei tuntunut missään elämä jatkuu...minä vaan kiusaan itseäni päivästä toiseen kuukaudesta toiseen...tajusin juuri, että olen jahkannut tätä samaa jo kolme kuukautta...luulisi joskus elämän helpottavan...ehkä muistain vain ne hyvät hetket...ne hetket jotka sai sydämen huutamaan onnesta...muistan sen hymyn joka sai sukat pyörimään jaloissa...sen tunteen mahanpohjassa kun odotti, että näkee toisen...sen miltä tuntuu kun toinen istuu sohvalla vieressä ja pitää vaan kädestä kiinni...sitä kaipaan...ja sitä minun on enää turha toivoa...tiedän sen, mutta en taida vaan ymmärtää itseäni...sanon: unohda nyt jo helvetti, teet kaikkien elämän helpommaksi...siksi hymyilen ulospäin, näytän vahvalta vaikka sisällä on paha olla...mutta ei se mitään hymyä vaan huuleen ja menoksi...toivottavasti joku urho osaa olla fiksummin ja tekee tämän täydellisen naisen onnelliseksi....minusta ei siihen ollut..tollo kun tunnetusti olen !

Luulin jo hetken päässeeni kaikesta vanhasta yli...kuinkas ollakkaan tuossa perjantaina kaikki tuli taas mieleen ja sain täydeltä laidalta kunnon tunne myllerryksen...olisi niin helppoa sanoa hei kuule ollaan ystäviä....mutta ei kykyne ei....ainakaan vielä....ei muutamassa kuukaudessa voi odottaa ihmeitä tapahtuvan...aina on joku paikka, joku biisi jotain mikä tuo sen toisen mieleeni... se toinen on syvemmällä kuin uskoinkaan...hölmö minä ! En olisi koskaan uskonut, että joku voi rikkoa toisen ihmisen aivan totaalisesti...no sekin on koettu rankeman kautta...toivossa elän, ystäviä joskus vielä...ja sitten niille jotka yrittävät saada kanssani jotain aikaiseksi...unohtakaa minut...minä en halua, en pysty mihinkään....ehkä joskus....mutta nyt ei ole tarvetta enkä halua..on parampi olla vain näin...ja huutaa....paikkasi on vielä auki...vaikka elättelenkin turhia toiveita !

taas vetää ajatukset ympyrää...hyvä olla mutta rauhaton olo !

hetken tuntuu hyvältä sitten maailma taas romahtaa...ehkä mieksissä on jotain vikaa...tai se on selvä, että vikaa on =) mutta kumminkin...tänään ahistaa taas niin perkeleesti...mikään ei suju ym...mutta huomenna varmaan jo parempi päivä ...toivottavasti !

Voitte kuvitella ....soittimessa soi rauhalinen biisi mikä tuudittaa sinut kivoihin ajatuksiin ...aikaan kun ei ollut huolta ei murhetta...siihen hetkeen kun olit oikeasti onnellinen....mietin ykspäivä mitä onni on ??? mutta tulin siihen tulokseen, että en tiedä..muutakun että nyt tunuu helvetin hyvältä tuolla sisällä jossain =)

Tänään hymyilyttää, en oikeesti tiedä edes miksi...luon katseen silti kohti taivasta, vedän syvään henkeä ja nautin pienestä pakkasilmasta....Tällä hetkellä tuntuu onnelliselta....siis tarkoitin sitä vaikka rakkaus särkyii pieniin palasiin, rikkoen minut...nyt olen viisaampi....menen hetkessä ja kokeilen onneani tään toisen naisen kanssa...mutta päivä kerrallaan...kavereita niin kauan ennenkun pappi sanoo aamen ! Voihan se olla, että tääkään ei óle se oikea, naisia on onneksi maailma täynnä...=) ja kainalossa vapaa paikka....toistaiseksi =)

nyt kun ollaan saatu hommat selviksi niin on hyvä olla, pystyn jatkamaan elämääní...ei tunnu enää pahalta ja pystyn jopa nauttimaan toisen naisen seurasta =) joten ei voi muuta todeta kun, että oli hauska ilta kuukauden juoma tauon jälkeen !

Pelko huomisesta, miten jaksan taas yhden päiväm? suurempi pelko ylihuomisesta pitäisi jaksaa kaksi päivää! Ruumis riekalaina, toivo sirpaleina.Kuin lattialle hajonnut juomalasi.Koko ajan tolkutan itselleni....kokoa itsesi jatka elämää..paha jatkaa kun tuntuu siltä, että "elämäni" jätti minut, koska en kumminkaan uskaltanut olla oma itseni...vaan pakenin kovan ja pahan ulkokuoren taakse!