IRC-Galleria

vittu ja vittu ja vittu...onpa kiva herätä uuteen alkavaan viikkoon...yhtä perseestä tämäkin viikko kun edellinenkin...

eihän siinä sitten mitään..tyydyn kohtalooni...pitäneen sitten jatkaa siihen mihin eilen jäin, ennen heikkoa hetkeäni...siitä ei kyllä moni tykkää..ja voin siinä leikissä menettää jopa parhaan kaverini...mutta väliäkö tuolla...se on vaan sellasta !

se on kumma...miten kirjottaminen helpottaa....saa ajatukset purettua...eikä tarvi sekottaa päätään viinalla...joten vuodatus jatkuu...on niin pirun paha olla...ettei kukaan voi ymmärtää...paljoa en pyydä..kääntäkää kalenteria kuukaus taaksepäin...helppo juttu eikös vain..kun olisikin...oikeesti ei jaksa enää edes itkeä luulin, että olin kadottanut senkin taidon..mutta ei..sille ei vaan voi mitään...varsinkin aina kun puhelin alkaa soida..ja siinä soittoäänenä yks tietty biisi....siks en varmaan jaksa kenenkään kanssa jutellakkaan...että näin taas meillä...

vaikka kuinka yrittää olla ajattelematta...niin ei taho taas mistään tulla mitään..ei niin kerrassaan mitään...vittu! Miten voi kaipuu olla niin kova...että se sekottaa koko elämän ja pään ihan totaalisesti....kysynpähän vaan...ehkäpä tämä joskus helpottaa...toivon mukaan ainakin...ihminen on outo otus...ei ymmärää ennenkun on menettänyt toisen...jatkaa vaan samaa rataa...vaikka ei haluaisikaan...ja taas vittu...ja vittu jne....PERKELE....no uskon siihen, että tämä on muistutus meiksille niistä kaikista jutuista mitä oon vuosien aikana puuhastellut...ja tuottanut toisille pahaa mieltä....eli sen siitä TOLLO sai....

on ihmeellistä asiaa....toisaalta oli kiva herätä jonkun vierestä...niin tuttua ja turvallista...tuntea toisen lämpö siinä kainalossa...tämä ihminen kuuluu siihen kategoriaan naisia, että on todennäköisempää kolmannen maailmansodan puhkeaminen kun se, että me tultaisiin toimeen...mutta...elämä on yllätyksiä täynnä...ehkä osa syynä on se, että olemme kumminkin tunteneet jo jonkin aikaa..silti vaikka mahdollisuus olisi ehkä vakavaankin suhteeseen...sisällä jokin huutaa...ja lujaa....argh..tiedän mikä siellä huutaa....mutta lupasin, että sitä en enää ääneen sano...en edes ajattele....niin on helpompi..uskottelen itselleni ainakin niin...itseppähän elämäni olen sekoittanut...liikaa tunteita, liian lyhyessä ajassa, liian pienessä päässä...siinäpä se...joten...nyt sitten vaan odotellaan...joskos jokin vielä kerrän sytkähtäisi oikein kunnolla tuolla sisuksissa...haavat alkaisivat parantua...toisaalta olen niin vitun kyllästynyt baarissa juoksemiseen...että ehkä olisi aika vakiintua...se on aina sitä samaa...kerrasta toiseen..ei edes hauskaa enää...siitä on vaan tullut niin totutttu tapa josta on vaikea päästä eroon...mutta yritys on kova...ja tahto luja...ei muutakun lenkille miettimään... joskos uskaltaisin kerran vielä kokeilla onneani...

että känni auttaa....mutta ei...olisi paljon helpompi humaltua rakkaudesta...katsoa toista silmiin tuntea taas se ihana polte sisälläni joka saa minut sekoamaan...voinko oikeasti koskaan enää luottaa...ehkä etsin vaan liian epätoivoisesti jotain...mitä minulle ei ole tarkoitettu...mutta...nyt...ehkäpä joku =) tiedä sitä sitten...toivossa on hyvä elää..antaa menneitten olla...ja katsotaan nytten taas kerran josko tämä olisi oikea nainen minulle...heh...aika näyttää...!!!

Onpa siitä aikaa kun oon viimeks tänne rustaillu...no monta mutkaa on ollut matkassa...ja olen menettänyt palan sisintäni....jollekkin...meikäläinen on meikäläinen pakko vaan todeta samaa uudestaan ja uudestaan...lyödä päätä seinään vaikka jo kerran päätin, etten enää niin tee...teen silti...kun sattuu niin saatanasti..ehkäpä päässä enempi pyörii vaan miksi..ja sitten tuhat ja yksi syytä, että miksi näin pääsi käymään...no kerrankin näin.... joku sentäään osaasi pudottaa meikäläisen maanpäälle pilvilinnoista...ehkä olen vaan liian sinisilmäinen taivaanrannan maalari..joka ei osaa sanoa oikeita sanoja oikeaan aikaan...mutta minkäs sille teet...sydän sanoo, että älä luovuta, mutta se jokin..jota myös järjeksi kutsutaan...sanoo..anna olla..satutat vaan itseäsi pahemmin....että näin...siis elämää ei sen enempää...ja tzetaraa..!!!

Haluan sinun tietävän mitä merkitset minulle,kuinka tärkeä olet. Haluan huutaa äänen sen tuskan mikä juuri nyt sisälläni raastaa sydäntäni vereslihalle. Tiedän, että minulla on sata syytä pyytää sinulta anteeksi, sata syytä soimata itseäni, koska en ymmärrä olla hiljaa. Olen sokea en tajua mitä minulla on... en oman pahan olon lävitse näe, että juuri sinä olet se joka saa synkänkin taivaan näyttämään aurinkoiselta, ajatus sinusta saa minut hymyilemään ja joka hetki jonka saan viettää kanssasi, tuntuu juhlalta pimeän arjen keskellä. Sinä täytät maailmani, mutta olen vuosien saatossa menettänyt uskon paremmasta huomisesta, uskon ihmisestä joka jakaisi kanssani kaiken.Tunnen itseni seurassasi todella pieneksi, niin alasti rakkaus minut riisu. Sinä et ymmärrä, että mitä enemmän sinulle "murisen" kaikkea turhanpäiväistä, sitä enemmän sinusta välitän, en tee sitä kiusatakseni sinua, en loukatakseni. Teen sen silloin kun minulla on epävarma olo, silloin kun minusta tuntuu, että minussa ei ole miestä sinulle tarpeeksi, silloin kun pelkään, että menetän sinut ja maailmani romahtaa. Haluan vain, että sinulla on hyvä olla. Itkisin jos osaisin, mutta patoan vaan kaiken sisääni, mutta tiedä... aina kun sade pisara tippuu ikkunaasi se on yksi onnen kyynel jonka minä vuodatan jokaisesta menneestä hetkestä rinnallasi...mutta kävi miten kävi olet rakkaani aina.....

aina sama juttu...sitä loukkaa ja satuttaa niitä jotka ovat tärkeimpiä ihmisiä elämässä...minkäs sille teet....hölmö mikä hölmö...mutta nyt ainakin tiedän mitä on kun menettää jotain kultaakin arvokkaampaa...jotain mikä sai aamut tuntumaan heräämisen arvoisiltä. eihän siinä mitään sitten.. elämä jatkuu, mutta tunne sydämestä ei katoa koskaan.

yllätys...että meiksin päässä rattaat lyö tyhjää...mutta väliäkö sillä...ei niin mitään, ettäs tiedätte !