IRC-Galleria

toivon kipinä jossakin... tuntuu, että voimat ehtyvät...jaksaa taas yrittää, ajatella päiviä eteenpäin...kaivaten ystävää...ihmistä joka on tärkeä, vaikka meistä ei mitään tullutkaan.
En halua riidellä, en halua katkaista välejä...miten sen sinulle kertoisin...ettet tajuaisi minua väärin. Tietyissä asioissa en saa päätäsi käännettyä, enkä edes halua tai yritä. Haluan vaan olla läsnä elämässäsi ystävänä, kun et muuta kanssani halunnut... Hyväksyn senkin, en itsekkään pystyisi elämään kaltaiseni ihmisen kanssa...mutta toivottavasti sinä ymmärrät...että pidän sinusta kaikesta huolimatta, ja kaikki on siitä kiinni, haluatko sinä olla minun ystäväni, ja jatkaa taivallusta ilman menneitä murheita.

Nyt on rauha sisuksissa, mieli virkeä...epäuskoinen olo...olenko elossa...pulssi kyllä tuntuu...!!! miksi minulla ei ole paha olla...ei epätoivoa, ei ahdistusta...mietteitä...kauanko tätä kestää...??? Ei vihaa, ei katkeruutta....hymy huulilla kohti yötä...toivottavasti ainakin aamuun saakka...tiedän sitten olevan askeleen lähempänä,omaa itseäni =)

Ympärilläni itkua, huutoa, vaatimuksia,minä en kuule, en välitä. En jaksa tuntea, Ihmiset ympärilläni ovat ilmaa, heidän sanat ja teot ovat minulle merkityksettömiä. Minut voitte polkea maahan, syytää niskaani maailman huolet ja murheet...voitte kertoa omat ilonne...lupaan hymyillä, vaikka minua ei kiinnosta yhtään...sisällä rauha, valoa ikkunassa ja odotus paremmasta....kumminkin mietteissä, mitä jos tämä kaikki... on vaan tässä ja nyt....!!!

tuntuu, että en saa pidettyä itseäni kasassa...ahistaa eilinen, ahistaa ihmisten nopeasti syttyvät tunteet,vaatimukset yhteisestä tulevaisuudesta. Miksei kukaan ymmärrä, että haluan vaan olla, hiljaisuudessa, pimeydessä ihan yksinäni. En jaksa ihastua, en pysty rakastaamaan enää edes itseäni, saatika jotain toista.

mutta en pysy kohtaamaan sitä, mitä saisin vastaukseksi.en pysty enää hajoittamaan itseäni. Oikeasti tuntuu siltä, että olen niin sisällä itsessäni kaikkine tunteineni, että kukaan ei niitä saa enään ulos. On helpompi olla kaikkea kohtaan tunteeton, hymyillä silloin kun minun odotetaan hymyilevän, antaa ihmisille juuri ne vastaukset mitä he haluavat kuulla. Olen taas siis siinä pisteessä, mihin en enää koskaan halunnut joutua...menetin itseni, menetin kyvyn tuntea oikeaa iloa. Olen vain yksi kasa ruumiin eri osia...jotka on väkisin väännetty paikoilleen ja sanottu, tälläinen sinun pitää olla...hieno homma !

ihmisen voi pyyhkiä pois kuvista, teksteistä, elämästään....mutta se ihminen pysyy silti aina sisälläsi...se on sinussa, jos olet joskus edes välittänyt vähän...se pysyy mielessäsi vaikka et haluaisikaan...aika hämärtää muistoja...mutta koskaan niitä ei voi kokonaan pois pyyhkiä !

Ja levoton olo....kaikki vanhat asiat pyörii päässä, mitä oisin voinut sanoa tai tehdä oikein...Meikäläinen ei oikeesti ole paha...tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että oon ainut kuka aattelee asiasta näin...no ihan miten vaan...toisaalta taas on todella rauhallinen olo...ei jaksa enää itkeä, ei jaksa raivota, ei vaan kerta kaikkiaan jaksa...mielummin valitsisin fyysiset arvet kun henkiset...ne korjaantuu paljon nopeampaan....tänään 14.12 on vielä itselle tärkeä päivä..ja sekin saa mielen mustaksi...välillä tuntuu, että olen tässä maailmassa ainut tunne ihminen...kaikki muut ovat niin hillittyjä, pystyvät olemaan niin rauhallisia kävi miten kävi...irrottautumaan kaikesta vanhasta tyyliin sekunnissa...tai sitten se on vaan sitä, että sitä oikeaa tunnetta ei koskaan ollutkaan....se oli vaan harhaa....onnellista harhaa...minkä ei haluaisi loppuvan.

No joo...molemmat tapaamiset meni paremminku hyvin...ehkä liiankin vauhdikkaasti...=) ja nyt ei oikein meiksi tiedä mistää mitään...mutta otetaan tänään sama uusintana joskos ajatus siitä sitten selkeytyisi...=)....ja ne pakarata...no..jostain on tingittävä...meikäläinen ei oikein tiedä..molemmat naiset ovat niin erilaiset...että pitää vaan odotella sitä maailman mullistavaa tunnetta...=) joskos sitä enää koskaan tulee..

Tuntuu, että oisin henkisesti niin haavoilla..ihan ku joku olisi viillellyt partakoneen terällä syviä haavoja ympäri kehoa....silti ulospäin pitää hymyillä, näyttää rauhalliselta vaikka sisällä myllertää...tunne ihmisenä en oikeesti osaa käsitellä mitään järjellä...oon ilonen siitä, että näitä järki ihmisiäkin löytyy maailmasta...mutta luulen, että heidän täydellisen elämän hakuisuus romuttuu vielä ja pahasti...tiedän itse kokemuksesta...leikin järki ihmistä vuosia, ennenkun uskalsin olla oma itseni, näyttää tunteeni, olla juuri se mikä olen... pumpulissa on kiva elää..tehdä itselleen ongelma asioista jotka ovat oikeesti niin pieniä, että niitä ei kannata edes murehtia...ne hoituu kyllä...on helppo ottaa itseensä ja loukkaantua toisen sanomisista...unohtaen sen miten toisen voi romuttaa itse myös huomaamattaan omalla käytöksellä ja sanomisillaan.

Meiksi on kanssa sellanen ihminen että en välttämättä sano niitä oikeita asioita mitkä sattuu huutelen kaikkea muuta, vaan siksi, että en uskalla myöntää edes itselleni sitä, kuinka hauras voi ihmismieli oikeasti olla...meikäläisella oli tuossa aika tapahtumarikas ajanjakso..jonka seurauksena kävi mitä kävi, onneksi sain apua mutta....siitä ei sen enempää...vaan siitä kuinka pahasti elämä voi revetä toisen ihmisen sanomisista, ilmeistä, eleistä...miten joku voi jo pelkällä olemuksellaan viestittää minä en tahdo sinua enää...minä en tiedä mitä tunnen sinua kohtaan, mene pois...en osaa sanoa sinulle mitään....en halua edes ajatella sinua, koska en kestä omia ajatuksiani jotka pyörii ympyrää...on helppo sanoa minä en jaksa aina samaa paskaa niskaan, ei se ole samaa....ihminen vaan noudattaa tiettyä käyttäytymis mallia...ja heti kun tulee pahaolo on helppo vedota vanhoihin...meiksin mielestä..se on vaan sitä...että ei uskalla itse elää...pistää vastaan ja yrittää...ikinä ei pitäisi luovuttaa...mutta...jokainen tyylillään.... tässä tämän aamun mietteitä...fiilis on siis ihan kohtalainen =)

voitteko uskoa, että meiksillä menee mahassa taasen perhosia, oli kiva herätä...tosin kun eilen .mieli on virkeä ja linnut laulelee...en vaan oikein teidä kumman naisen takia...ehkä se selviää tänään...=) ehkäpä tämä johtuu siitä, että päätin jatkaa elämää vaikka se sattuukin....ja oisin halunnut kovasti ryhdistäytyä, yhden tietyn ihmisen takia ja mennä yhdessä elämää eteenpäin, mutta ei niin ei...ja siksi ...meikäläinen menee tänään treffeille...tai oikeastaan kaksille....=) Sitten tuo meikäläisen kolme vuotias tokas aamulla: on se isi hyvä, että toi pipi sun päästä on parantunu.....että näin...ei parantunu...mutta paranemaan päin, varmasti...nyt ei muuta kun ulkoilua ja viina pois...=) ja tietysti...paljon kauniiden pakaroiden bongailua...vaikka ei olekkaan yksien voittanutta...vieläkään...tosin...meinaan kyllä nyt äkkiä etsiä ne universumin parhaat pakarat ja kosia niiden omistajaa...=) katsellaan sitten taas illalla tai huomenna...vieläkö fiilikset on samat...=)

vittu ja vittu ja vittu...onpa kiva herätä uuteen alkavaan viikkoon...yhtä perseestä tämäkin viikko kun edellinenkin...