IRC-Galleria

Kadotin itseni samalla kun juoksit pois elämästäni.Katosit niin yllättäen, että en osannut varautua sarkyneeseen sydämeen. Autoon saa varaosia, mutta minun paikkaamiseeni ei riitä edes purkillinen pikaliimaa !

Rakkaus sana joka saa minut hulluksi.Sana jota en uskalla ääneen sanoa, koska se satuttaa. Saa minut itkemään kun ajattelen sinua hymyäsi, silmiäsi, kaikkea sinussa.

Iloa etsimässä, toivoa hakemassa, tyhjyys sisällä yksinäinen olo! Missä sinä olet ? en tiedä, sen tiedän asut sydämessäni aina !

Tahtoisin olla enkeli, joka suojaa sinua kaikelta pahalta. Tahtoisin sanoa sinulle. että huomenna kaikki on hyvin.Maailmassa on murheita sinun on paha olla, mutta minä lupaan, kaiken tämän keskellä varmasti asiat ovat joskus vielä niin hyvin, että sinäkin jaksat hymyillä!

Epätoivo tulevasta, kysymykset päässä ...miksi ? Tiedän virheeni mutta olen valmis muuttumaan vuoksesi. Rakastan sinua aina juuri sellaisena kuin olet !

Kadotetut päivät itketyt yöt, kaipuu rinnassa vaikka tiedän ettet koskaan enää halua olla rakkaani, se sattuu ja pelottaa, mikä minussa on niin pahaa,että kukaan ei voi minua rakastaa ?

jos rakkaudesta saisi sairaslomaa, minä olisin vuoksesi sairaseläkkeellä!

voisinpa unohtaa menneet ja jatkaa elämääni ilman muistoja. Jos olisin tehnyt toisin olisitko rakkaani vielä? Tein väärin, mutta eikö kaikille suoda uusi mahdollisuus.Uusi alku puhtaalta pöydältä.Ilman vihaa, katkeruutta sanoja jotka satuttavat.

kun tänne olen rustaillut...paperille kylläkin joten pitäisi varmaan päivitellä päiväkirjaa kun joutanee...fiilikset ei muutu sitten mihinkään suuntaan kaipuu on kova, mutta sen saa tollo nahoissansa tuntea...en olisi uskonut, että joku saa minut niin sekasin, että yli kuukauden paäästä mielessä ei ole kuin se yksi ainut nainen...vittu sanon minä..mutta ei voi toisen tunteita muuttaa,jos ei tykkää meikäläisestä niin sille en mahda yhtään mitään...pitäisi vaan osata jatkaa matkaa...pitäisi osata luovuttaa...ja antaa olla....kuitenkin sitä hölmö sisin...uskoo ja toivoo, että joskos joskus se elämäni nainen voisi antaa minulle anteeksi ja ottaisi minut takaisin...toiveita jotka eivät koskaan toteudu, koska olen yksi vitun iso tollo !

Hiljasta pitelee meiksin elämässä, hyvä niin...kaipuu on kova vieläkin...hölmö mies joskos sanoisin, minkäs sitä iteselleen mahtaa...Se on vaan elettävä päivä kerrallaan ja aateltava, että se toinen inhoaa ja vihaa minua todellakin ....meiksi taas vaihteeksi hermo lomalla...
haluaisin vaan huutaa koko ajan...etkö tajua kuinka paljon sinua rakastan...en vaan voi jatkaa elämäni eteenpäin..ilman sinua...ei meikäläinenkään niin paha voi olla, että tunteesi minua kohtaan kuolivat hetkessä..mutta se on sitten taasen teren moron ja hiljaseloa jonnin aikaa...