Tuli syttyy
ja muuri palaa
takanansa sinä
astu siis jo esiin!
Kastutaan yhdessä sateessa
vasarat kun putoavat niskaamme
minä sinut varjokseni levitän
ja sinä kestät, voi sinä todellakin
kestät
hanki meitä nyt kantaa
rautaiset terät pehmenevät
kun varpaillamme ne maahan tuikkaamme
takaisin sinne, mistä muut saavat
ne sitten huolillaan esiin kaivaa
emme tarvitse niitä täällä
missä pilkkaava nauru
ei osu meidän nilkkaamme